Te joilla on yksi lapsi ettekä HALUA enempää, miksi näin? (ev)

Sairastuin vauva-aikana ja en halua ottaa sitä riskiä että kaikki menisi taas pieleen. Sairaus on fyysinen, ihan vaan tiedoksenne (joskus kun olen tästä kirjoittanut niin olen saanut kommentteja että voi voi, eikö pikkuäidillä pää kestänyt jne).



Kaikki saattaisi mennä hyvin, tai sitten ei. Raskaus olisi joka tapauksessa riski ja tällä kertaa sellainen, jota en halua ottaa. Näillä korteilla on pelattava.

itse en voi tajuta miksi ei halua lapselleen sisarusta??itsekkäitä minä itse muksuja sitten isompana,sääli.

Joku kääntänyt aikakonetta ja ollaankin taas 50-luvulla??

Onko käynyt mielessä että _kaikki_ vanhemmat eivät anna kaikissa asioissa periksi sille ainoalle? Ei meillä poika saa todellakaan tahtoaan läpi asioissa. Vaikka hän tahtoisi kuinka joka viikko uusia leluja, hän ei saa niitä. Jouluna ja syntymäpäivänä tulee lahjoja. Karkkipäivä on kerran viikossa ja ei, ei osteta edes sitä pientä tikkaria vaikka herra saisi keskellä kauppaa raivokohtauksen.

Tuo "tulee itsekäs muksu sitten isompana" ajattelutyyli on hiukkasen vanhentunut. Ja ei todellakaan päde siihen että vain ainoat lapset olisivat itsekkäitä. Tunnen yhden perheen jossa kaikki kolme lasta ovat itsekkäitä ja käyttäytyvät kuin pikkuhirviöt...

Se on taas siitä kasvatuksesta kiinni, että tuleeko itsekkäitä lapsia vai ei.

itse en voi tajuta miksi ei halua lapselleen sisarusta??itsekkäitä minä itse muksuja sitten isompana,sääli.

että niitä tarvitsee enempää monistaa.

en ole koskaan ollut mikään vauvasta haaveilija, halusin taaperon/lapsen, raskausaika ja vauva-aika ja lievät tai vähemmän lievät mielenterveyshäiriöt sinä aikana ei oikein nappaa enää.

Kun ei huvita, ei raskausaika, ei vauva-aika eikä se vauva eikä toinen lapsikaan niin eipä nyt vaan huvita.



Taloudellisen tilanteenkaan takia ei oikein tunnu sopivalta vaikka kuinka olisi vauvakuume ja kaikkea, tällä hetkellä olen kelan tuilla kotona (kht jne) ja sen jälkeen etsin töitä tai todennäköisemmin menen kouluun, rahat riittää tällä hetkellä nippa nappa jos silleenkään ja tähänkö pitäisi toinen lapsi värkätä, nou nou.



Lapsellani on muitakin lapsia ympärillään vaikka sisarukset puuttuukin, on serkkua ja kaverin lasta ja myöhemmin myös tarha- ja koulukaverit.



Haluan olla ainokaiselleni aina tarvittaessa läsnä, en tiedä osaisinko jakaa äidinrakkautta monen lapsen kesken. Hyvää esimerkkiä on oma äiti näyttänyt, jättämällä huomioimatta. Enkä halua että oma lapseni joutuu mahdollisesti huonon rahatilanteeni takia kärsimään sisaruksen vanhoissa rytkyissä niin kuin minä (täysin erilaiset kropat jne..)



Nyt on hyvä, en halua väsyä tai stressata (-> masennus) enkä varsinkaan vain yksin kertaisesti halua enempää lapsia.



Tehkööt ne enemmän jotka haluavat niitä raskausmahoja/vauvoja/vaipparallia/yöheräämisiä/lapsikatraan tms.

Yksi lapsi on ympäristöteko! Jos haluat enemmän lapsia, niin adoptoi vaikka. Eikä sun geenit ole niin ylimaallisen hyviä, että sun kannattais niitä jatkaa enempää kuin yhden lapsen verran.

ei tarvitsisi suomalaisten tehdä sitä yhtäkään. Adoptoikaa heti ja säästäkää meidät niiltä geeneinenne jatkuvuudelta sen yhdenkin kohdalla ;-D

Tää on taas niin turha aihe. Jokainen tekee niin monta lasta kuin itse parhaaksi katsoo. Eikä tätä ratkaisua tarvitse perustella kenellekään. Elämä on OIKEAA elämää sitten yksi- tai monilapsisena tai lapsettomana. Ei toisen elämä ole lapsiluvun takia parempaa/oikeampaa kuin toisella. Ei elämää arvoteta tällä perusteella. Sama kuin kaikki lapsiperheelliset väittäisivät, että lapsettoman (syystä tai toisesta) elämä on arvottomampaa kuin lapsiperheen. Ajatelkaa nyt vähän mitä lauotte!

Joskus suorastaan ärsyttää puolituttujen kyselyt että koskas toinen tulee. Sukulaiset kielipitkällä sanovat kun vastaamme että meille ei tule enempää, että jos kuitenkin käy vahinko. Mikä siinä on niin vaikea tajuta että lisää ei tule?! Ja ihan omasta halustamme. Rakastamme lastamme on siis ihan haluamalla haluttu, mutta emme koskaan ole halunneet suurempaa perhettä.



Minua ei häiritse toisten ihmisten lapsiluku pätkääkään, olkoon yksi,neljä tai ei ollenkaan. En muutenkaan tajua miksi nämä asiat on jotenkin koko suvun/tuttavapiirin asia. Emme ole asiaan johtaneita ratkaisuja selitelleet mitenkään, koska kyseessä on meidän perheemme yksityisasia. Jos lapsi isompana kysyy miksi ei ole sisaruksia, vastaamme kyllä ikäänsä sopivalla tavalla.



Ja ihan henkilökohtaisesti inhosin raskautta ja synnytys oli karseaa, mutta lapsiluku oli päätetty jo ennen näitä kokemuksia.

http://family.jrank.org/pages/1224/Only-Children.html

itse en voi tajuta miksi ei halua lapselleen sisarusta??itsekkäitä minä itse muksuja sitten isompana,sääli.

Erittäin mielenkiintoinen keskustelu! Olen itse ainut lapsi ja koko ikäni saanut aina jollain tavalla kärsiä siitä. Ystäviä on riittänyt vaikka kuinka paljon, mutta silti yksinäisyys on ollut hankalaa ja tarrautuminen toisiin ihmisiin voimakasta. Myös kasvatustieteilijänä olen sitä mieltä, että sisarukset ovat erittäin tärkeitä lapselle. Vanhemmat, kaverit tai serkut eivät koskaan pysty korvaamaan sisarussuhteen erityislaatuisuutta.



Meille on syntymässä esikoinen ja myös itse en kestäisi uudestaan raskausaikaa, joten aiomme adoptoida hänelle sisaruksen ulkomailta lapsen ollessa muutaman vuoden ikäinen. Pidän itse henkilökohtaisesti tärkeänä, että ensimmäiset vuodet lapsi saa paljon huomiota osakseen ennen kuopuksen tulemista perheeseen. Näin meidän perheessä :)

Itse olen myös ainut lapsi enkä ole kaivannut sisaruksia ikinä. Olen hyvin sosiaalinen, mutta viihdyn yksinkin hyvin, ja myös kaipaan paljon aikaa olla itsekseni.

Tunnen myös läheisesti sisaruksia jotka eivät tule erityisen hivn toimeen keskenään. Ja syynä ihan vaan persoonallisuuserot, ei mikään vanhempien toiminnasta johtunut kauna tms.

Erittäin mielenkiintoinen keskustelu! Olen itse ainut lapsi ja koko ikäni saanut aina jollain tavalla kärsiä siitä. Ystäviä on riittänyt vaikka kuinka paljon, mutta silti yksinäisyys on ollut hankalaa ja tarrautuminen toisiin ihmisiin voimakasta. Myös kasvatustieteilijänä olen sitä mieltä, että sisarukset ovat erittäin tärkeitä lapselle. Vanhemmat, kaverit tai serkut eivät koskaan pysty korvaamaan sisarussuhteen erityislaatuisuutta.