Muita, jotka ovat valinneet sektion, koska eivät kestä sitä kipua?

No ku minä!!! Ja ku minulla!! xD

Esikoinen syntyi alakautta ja joo, sattui, repesinkin jne, mutta silti ei jäänyt kammoa. Keskimmäinen oli perätilassa ja mulle ei annettu edes mahdollisuutta synnyttää alateitse, pelkäsin vähän sektiota ja se olikin aika kurja. Kipu kesti viikkoja ja oli kova, paljon pahempi kuin tuskat synnytyksessä olivat olleet. Kolmatta odottaessa jännitin kuinka käy, ja olin ikionnellinen kun sain synnyttää alakautta. Synnytys oli raju ja tosi nopea enkä ehtínyt saada mitään lääkettä tms, mutta kipu loppui just siihen kun vauva syntyi ja sen jälkeen olinkin jossain euforisessa tilassa pari kk :) Mutta niin me olemme erilaisia ja eri tavalla erilaista kipua kestämme. Itse en ikinä haluaisi sektiota sen haavakivun tai muunkaan syyn takia, ellei ihan pakko olisi :)



Toivottavasti ap:lla menee kaikki hyvin, eipä sen muille pitäisi kuulua mitä kautta sun vauvasi maailmaan putkahtaa :)

Eihän se ole kivuton! Kyseessä on kuitenkin suurehko leikkaus, jossa mennään vatsan peitteiden läpi, ja riskit leikkauksessa on sen mukaiset. Plus että mahassa on tikit/hakaset n. 10 päivää, se leikkaushaava ei varmasti ole kivuton!

Mutta toisaalta, jos sinulla on huonot kokemukset ekasta synnytyksestä, niin eipä kai ole mitään tarvetta ylipuhua :) Omista synnytyksistäni (4) puolet on olleet kivuttomia, ja toinen puoli varsin kivuliaita, ja eka oli sikäli pahin, että esim istuminen oli episiotomian vuoksi hankalaa n parin vikon ajan. Mutta toisaalta noissa muissa ei epparia tehty, ja kivut jäivät suunnilleen siihen. Jälkisupistuksia tietty tuli, mutta kas, niistä ei säästy sektiollakaan.

Minulla jäi jonkinasteisen operaatiokammon vuoksi sterilisaatio aikanaan tekemättä. Tieto lisää tuskaa, enkä vaan voinut altistua toimenpiteelle, joka tavallaan on turha (kun ehkäisyn voi hoitaa ilman operaatiotakin). Olen siis sh ammatiltani, mahakirurgisella osastolla töissä ;)

kuinka joku on synnyttänyt 10 lasta luomuna tunti/ lapsi, eikä sattunut yhtään! Siis daa, sehän on niin ah, luonnollista ja ihanaa! ;DD

Minulle on tehty pelkosektio ja pahimmat kivut oli ne jälkisupistukset. Haava parani tosi hyvin, tikit poistettiin jo 4 päivän jälkeen. Kipuihin söin särkylääkkeitä. Burana + Panadol säännöllisesti ihan lääkärin ohjeen mukaan. Paraneminen kesti n. kuukauden. Olin todella heikko, köpöttelin mummuvauhtia ja painavien ovien avaaminen yms oli vaikeaa. Mutta särkylääkkeiden syönnin lopetin jo 2 viikon jälkeen, koska en enää tarvinnut niitä. Ja mies oli kesälomalla auttamassa vauvan hoidossa kun tiesin jo etukäteen etten voi esim. nostella mitään sektion jälkeen.

että tuon kokoinen iso vatsanalaueen leikkaus olisi kivutonta? Kolmen sektion kokemuksella voin sanoa, että ei ole. Ja kaiken huipuksi ne pahimmat kivut on samaan aikaan, kun sulla on päivän, parin ikäinen vauva hoidettavana käsissäsi. Ja mahdollisesti pari isompaa, joita et saa nostella seuraavaan 4-6 viikkoon.

kävin pelkopolilla monta kertaa puhumassa sektiosta ennen esikoisen syntymää. Päädyin kuitenkin sitten alatie synnytykseen, ei olisi pitänyt.



Vaikka ei mitään niin vakavaa synnytyksen aikana sattunut. Pieni eppari, vähällä joutua sektioon yms.. Mutta se helevetinmoinen kipu!! Jos joskus vielä vauvan teen niin se tulee syntymään sektiolla, se on varma!

2 tutullani tehty sektio (toisella 1poika, toisella 2poikaa), molemmat sanoivat että se parantuminen on yhtä helvettiä, painavaa ei saa nostaa, haavaan sattuu tms.. Että mielummin oisivat alakautta synnyttäneet.. Mutta ju, koita sitten kestää ne kivut kun vauvan kanssa arki alkaa =)

jos kerran repesit ja haava tulehtui ym...

Itse olen synnyttänyt kolme lasta ilman minkäänlaisia repeämiä tai vaurioita. Synnytysten jälkeen olin heti kivuton ja hyvässä kunnossa. Tosin eipä mitään vaivoja ole raskauksienkaan aikana ollut.

Minulle on myös tehty vatsan tähystys, joka nyt on kuitenkin huomattavasti pienempi operaatio kuin sektio. Tähystyksen jälkeiset kivut olivat ihan kamalat ja jatkuivat monta päivää (vrt. ei kipuja synnytysten jälkeen). Itse en IKINÄ suostuisi sektioon ellei vauvan vuoksi olisi ihan pakko sitä tehdä.

Itselläni kipua lukuunottamatta alatie meni ns. oppikirjamaisesti. Siitä huolmatta liikkuminen oli KUUKAUSIA vaikeaa. Pieni repeämä tulehtui jatkuvasta istumisesta, paraneminen kesti kuukausia, raskauden aikaiset liitoskivut yms.

miten haluaa synnyttää. Mutta haluan sanoa että jos kivunpelko on ainoa syy niin ottaisitko huomioon että toinen synnytys on YLEENSÄ paljon helmpompi kuin ensimmäinen. Mullakin ekassa oli kivut kauhee järkytys mut tokassa ihmettelin et kuinka kauan nää "harjotussupistukset jatkuu" :D Tokassa olin tosi levollinen, ekassa ihan paniikissa ja hysteerinen. Mut jos tosiaan kivun pelko on AIVAN älytön niin tosi hyvä että oot kuitenki "suostunu" tuleen raskaaksi ja synnyttään sektiolla! :) Se on mun mielestä TÄYSIN oma asia, jokainen itse vastatkoon mahansa ulkonäöstä. Mua itteä vaan kammoksutti sen verran arpi mahaan et päätin kestää kivut joita ei tosin juurikaan sitten ollut.