Itkettää ihan sairaasti! Viikon päästä lapset aloittavat päivähoidon ja mä kohta taas työt.
ei se itkemällä parane. on ne muutkin vaihtaneet työpaikkaa, asuinpaikkaa tms suunnitelmia, ei se niin vaikeaa ole.
Kommentit (31)
Surettaa ja raivostuttaakin jotenkin tosi paljon. 6 vuotta opiskelin ja omasta halustamme olin kotona jo melkein 6vuotta. Ihan kuin olisi pitänyt aikoinaan valita joko työ tai perhe.
lapset on tärkeämpää kuin mikään muu maailmassa. työpaikan tai asunnon vaihto ON mahdollista taantumasta huolimatta. ihmiset VOIVAT valita ja elämäänsä VOI vaikuttaa
sopii mulle...tai opena saisin yhtä paljon kuin nytkin 3200e/kk...ja 4h päivässä töitä...ehdin tehdä illalla miehen tultua loput työt.
minkä alan opettaja noin tienaa neljän tunnin päivähommilla?
Tää rupee kans semmoseks...
T:ope
sopii mulle...tai opena saisin yhtä paljon kuin nytkin 3200e/kk...ja 4h päivässä töitä...ehdin tehdä illalla miehen tultua loput työt.
Esim. ammattikouluope, joka tienaa enempi kuin peruskoulun tai lukion ope, saa minimitunneilla pääkaupunkiseudulla n. 2700 e/kk. Ja minimitunnit on 24 tuntia viikossa eli enempi kuin 4 tuntia päivässä.
Mutta jos ottaa enempi tunteja, voi palkka nousta yli kolmen tonnin.
ihmisten kädettömyyttä... kun heittäydytään vaan virran vietäväksi ja "mitään en voi tehä asioita muuttaakseni"... kyllähän mun miehellekin sanottiin ettei se voi jäädä lapsia hoitamaan, mutta kukas sen kieltää jos laki sallii??? ei kait se työnantaja lämpene, mutta ei silloin tarvitse heti vaan luovuttaa. ja miksei mies voi vaihtaa duunia? jos sä et voi, jos työnantajia tosiaan vaan pari-kolme niin mies tuskin on joku ydinfyysikko? kun ei elämä ikinä muodostu sellaiseksi miksi sen haluaa jos vaan ajattelee että ei tää nyt onnistu en mitenkään voi muuttaa tilannetta. me on monesti muokattu tilanteita joissa ollaan jouduttu työskentelemään tai opiskelemaan eri puolilla maata kokonaan.... kämpät voi myydä, duunit voi vaihtaa ja elämässään voi pistää nyrkin pöytään ja sanoa että nämä asiat ovat minulle tärkeitä ja pistän ne onnistumaan. niin ja en ole marketin kassa, eikä mieheni ole kerrossiivooja ja silti vaihdamme molemmat juuri tälläkin hetkellä alaa paremmin palkattuihin töihin... meillä on varaa ja mahdollisuuksia koska ollaan jo pidemmän aikaa petailtu elämäämme siihen suuntaan ja säästetty rahaa siltä varalta ettei kaikki mene putkeen. jotkut osaa olla suunnitelmallisia.
Se ei tarkoita, että se välttämättä on helppoa tai että mistään ei pitäisi luopua, mutta tilannetta voi kyllä muuttaa jos sitä todella haluaa.
Nyt kannattaa pistää asiat tärkeysjärjestykseen, tehdä päätös ja elää sitten sen mukaan.
Näkisit lapsiasi hereillä 3,5h vuorokaudessa sen 1,5h:n sijasta. Ja siinä on valtava ero. Tuo 3,5h on ihan normaali monelle työssäkäyvälle äidille.
Kokonaisia päiviä koitin puhua, että olisin töissä vaikka ti-ke, mutta työnantaja ei suostu.
joita muut ei voi tehdä...harvoin varmaan näin...
En tajua, että joku on valmis uhraamaan säännöllisesti yli KOLME tuntia vuorokaudessa työmatkoihin :O
Kun etätöitä onnistuu tekemään firmoissa, joissa tehdään tuotekehitystä, hoidetaan isojen ihmismäärien henk.koht. asioita, tehdään yrityssaneerauksia, hoidetaan isoja kansainvälisiä kauppoja jne., niin kyllä se useimmissa firmoissa onnistuu, kun vaan on kunnon ratkaisut.
Lyhennettyyn työaikaanhan on käytännössä pakko suostua, joten mä yrittäisin kyllä noita molempia.
Onko sun miehesi töissä myös niin, että vain muutama työllistäjä Suomessa? Voisiko miehesi alkaa etsiä töitä lähempää työpaikkaasi? Entä voisiko miehesi tehdä etätöitä, jos muuttaisitte lähemmäksi työpaikkaasi?
Kyllä tuli tyhmästi valittua opiskeluala mielenkiinnon eikä työtilanteen mukaan!