Itkettää ihan sairaasti! Viikon päästä lapset aloittavat päivähoidon ja mä kohta taas työt.

ei se itkemällä parane. on ne muutkin vaihtaneet työpaikkaa, asuinpaikkaa tms suunnitelmia, ei se niin vaikeaa ole.

Mulla on niin pitkä työmatka, etten tule arkisin näkemään lapsiani kuin 1,5h vuorokaudessa hereillä. Tuntuu ihan sairaan pahalle "poistua" lasten elämästä.

lapset on tärkeämpää kuin mikään muu maailmassa. työpaikan tai asunnon vaihto ON mahdollista taantumasta huolimatta. ihmiset VOIVAT valita ja elämäänsä VOI vaikuttaa

lapset on tärkeämpää kuin mikään muu maailmassa. työpaikan tai asunnon vaihto ON mahdollista taantumasta huolimatta. ihmiset VOIVAT valita ja elämäänsä VOI vaikuttaa

Muista, että muutos kuluttaa aina voimia ja voi tuntua todella ristiriitaiselle.



Et sinä minnekään poistu lastesi elämästä. Sinä olet heidän äitinsä ja he sinun lapsiaan. Kaikki lapsiaan rakastavat äidit kokevat tuon vaiheen haikeaksi ja epäreiluksikin.



Minä menen esikoiseni kanssa ilmoittautumaan kouluun parin viikon päästä. Kyllä tässä on samoja fiiliksiä: minne lapsuus meni? Miten minun "vauva" (tomera ja rohkea tyttö) pärjää pahassa maailmassa?



Tätä vanhemmuus on! Usko ja luota, että kaikki lähtee pikkuhiljaa sujumaan. Jos tulee muita vaihtoehtoja (esim. osoittaiseen hoitovapaaseen), tee rohkeita päätöksiä ja mieti oman ja perheesi hyvinvointia ja yritä antaa työlle niin vähän kuin mahdollista (se ottaa mehut irti ja suuren osan valveillaoloajastakin joka tapauksessa).

aktiivisesti etsinyt työtä?

Viikonloput vietätte varmaan kokonaan yhdessä.



Tuttu äiti joululomalla (ulkomailla) muisteli ainokaisensa vauva-aikoja, kuinka hän oli aloittanut työt vauvan ollessa 3 kk ja lähti ennen kuin vauva heräsi, palasi vauvan jo mentyä nukkumaan, kuusi päivää viikossa. Hän sitten herätteli vauvan iltaisin, että sai hetken pitää sylissään. Ikävä oli kamala, voin vaan kuvitella.

kyllä tuota ei jaksaas kukaan

työmatkan on oltava kohtuullinen että ehtii muutakin elämää

eli vakavaa harkintaa ap

Ymmärrän surusi, kuulostaa kieltämättä kohtuuttoman vähältä viettää vain 1,5 tuntia päivässä arkisin lasten kanssa. Aina ei olosuhteita ole helppoa muuttaa.

Toivon, että löydätte keinon helpottaa arkeanne.

ja maksella vielä hoitomaksuja.

lapset on tärkeämpää kuin mikään muu maailmassa. työpaikan tai asunnon vaihto ON mahdollista taantumasta huolimatta. ihmiset VOIVAT valita ja elämäänsä VOI vaikuttaa

Kerropa ihan miten ap uuden työpaikan taikoo kun samaan aikaan kymmeniä tuhansia irtisanotaan?

Joskus kannattaisi miettiä mitä sieltä typerästä suustaan ulos laukoo.

Ne lapset kun täytyy jollain lailla elättääkin.

...;)

Jos suinkin olisi muuta alanni työtä, ottaisin vastaan. Mies on töissä aivan päinvastaisessa suunnassa, työmatkaan menee onneksi vain 20min.



Mietimme kodin vaihtoa keskelle työpaikkojamme, mutta se ei ole sittenkään hyvä ajatus. Silloin lapsille tulisi paljon pidempi hoitopäivä, nyt ovat miehen työmatkan varrella.



Minä vien lapset 7 jälkeen aamulla töihin. Mies menee nyt tavallista aiemmin töhin (6.30) ja näin on sovittu jatkuvan ainakin vuoden. Mies lähtee töistä 15 aikaan ja hakee lapset. Minä tulee kotiin ennen klo 18.30 paikkeilla. Töissä ei lämmetty ajatukselle lyhennetystä työpäivästä eikä osittaisesta hoitovapaasta tms.



ap

En kai minäkään koulutustani voi hukkaan heittää.

ja maksella vielä hoitomaksuja.

Mun on todella vaikeaa saada töitä omalta alalta ja jos tuo nykyinen paikka menee alta, niin en jatkossa varmasti tule työllistymään omalle alalle. Mulla on oman alan työkokemusta alle 1v, koska aika pian jäin äitiyslomalle tuolta töistä.

ja maksella vielä hoitomaksuja.

3½ v kotona lasten kanssa, hain virkavapaata työpaikastani jonne on julkisilla matkaa noin 1½ tuntia yhteen suuntaan ja sain uuden työpaikan ihan kodin vierestä mutta alustavasti vaan kevääksi, ehkä jatketaan ehkä ei. Minulla kerrankin kävi tuuri.

Olen lastenhoitaja, niille riittää töitä pääkaupunkiseudulla.

lasten hoitopäivä ei tule pisimmäksi mahdolliseksi ja pitkämatkalainenkin näkee lapsia arki-iltaisin.

joita muut ei voi tehdä...harvoin varmaan näin...

Kokonaisia päiviä koitin puhua, että olisin töissä vaikka ti-ke, mutta työnantaja ei suostu.

joita muut ei voi tehdä...harvoin varmaan näin...

Noin veemäinen työnantajakin! Laske vähän sitä omaa rimaasi ja etsi duuni lähempää, toi on ihan naurettavaa.