Ei koiria kerrostaloon!
Älkää ihmiset ottako koiria kerrostaloon, koira kärsii ahtaista tiloista ja kun ei pääse pihalle juoksemaan.
Tietty nyt joku perhoskoira tai muut marsuun rinnastettavat pikkukoirat viihtyvät kerrostalo-olosuhteissa, mutta keskikokoisien ja siitä isompien koirien myyminen kerrostalossa asuville ihmiselle pitäisi kieltää,
Koira tarvitsee tilaa ja liikuntaa! Älkää ottako niitä pieniin kerrostaloasuntoihin, se on eläinrääkkäystä!
Kommentit (7)
Sitävarten ulkoillaan ja harrastetaan paljon!
ainakin on 2 koiraa, ja ihan hyvin on pärjännyt täällä kerrostalossa! Viedään koirapuistoon usein juoksemaan vapaana toisten koirien kanssa. Ei mitään syytä miksi ei voisi koiraa ottaa kerrostaloon!
vaikka kissa-ihminen olenkin :) Mutta koiran jos ottaa, niin pitää siitä huoli pitää...!!! Eli jos on koira, lenkittää sitä riittävästi jne. ja jos tuo on hallussa, asia ok. Ja jos kyse vaikka siitä että koko perhe sairaana, niin jopa minä (naapuri joka ei tunne naapureita;) voisin pyydettäessä sen koiran viedä parina päivänä iltalenkille samalla kun itse käyn. (Jos siis koko perhe sairaana tm. en "huvin vuoksi")
että kerrostalokoira saa usein enemmän lenkitystä, kuin omakotitalokoira, joka joutuu pyörimään siinä omassa pihassa/aitauksessa päivästä toiseen ;)
Älkää ihmiset ottako koiria kerrostaloon, koira kärsii ahtaista tiloista. Älkää ottako niitä pieniin kerrostaloasuntoihin, se on eläinrääkkäystä!
Kirjoittaja taitaa nyt kyllä tehdä aikamoisia yleistyksiä koskien kerrostaloasumista. Stereotypiat paistavat koko kommentista läpi. Kerrostaloasunto ei aina ole tiloiltaan ahdas tai "pieni". Useat kerrostaloasunnot ovat huomattavasti jo neliöiltäänkin tilavampia kuin moni OK-talo tai rivi/paritalosunto.
Minusta eläinrääkkäystä on pitää koiraa parin metrin naruun kahlittuna OK-talon pihassa päivästä ja viikosta toiseen. Ja omiin empiirisiin havaintoihini vedoten voisin todeta monen kerrostalossa asuvan koiran saavan huomattavasti enemmän ulkoilua ja lenkkeilytystä kuin esim. edellä kuvatun kaltainen pihakoira, jonka omistaja tuntuu monesti olettavan koiran saavan päivittäisen lenkkeilynsä kuin itsestään siinä parin metrin pihanarussa säntäillessään.
Sitten ihan oma lukunsa ovat metsästys (tms.)tarkoituksiin hankitut koiraparat, jotka kököttävät oktalon pihaan rakennetussa mini-aitauksessaan käytännössä vuoden ympäri ja odottavat kaihoisasti metsästyskautta, jolloin vihdoin omistajansa intressien niin salliessa pääsevät juoksemaan ja olemaan osana laumaa. Ruokakuppi käydään koiran eteen heittämässä ja pari sanaa saatetaan siinä nopeasti autosta sisälle mentäessä koiralle heittää: siinäpä ne koiran interaktiot sitten ovatkin. Tämä jos mikä on eläinrääkkäystä ja laumaeläin-koiran kiusausta! Sydämeni vuotaa verta joka kerta kun näen tyhjyyteen katsovat silmät aitauksen takana ja laumanjäsentensä kontaktia epätoivoisesti kaipaavan koiran. Onneksi poikkeuksiakin kai löytyy. Valitettavasti todellisuus useimmiten on kuitenkin edelläkuvattu.
Ja koirapuistojakin on olemassa.