Oletteko tehneet isoja elämänmuutoksia lasten ollessa pieniä?

Vaihtui maa ja kieli (lasten ja minun), lapset selvisivät tästä täysin naarmuitta:-)

Työpaikkaakin tuli siinä samalla vaihdettua, ja minä aloin opiskella työn ohessa... Alle kouluikäiset sopeutuivat oikein hyvin, koska heillä ei vielä ollut kiinteitä kaverisuhteita eikä harrastuksia entisellä paikkakunnalla. Hoitopaikka tietysti vaihtui, mutta sekin meni yllättävän kivuttomasti. Varmasti osittain vaikutti, että puhuimme paljon muutosta ja valmistelimme lapsia tulevaan. Ja ennen kaikkea annoimme muutosta positiivisen kuvan. Onhan se välillä raskasta, kun rutiinit menee uusiksi ja pitää yrittää opiskeluissakin edetä. Kuitenkin halusimme tätä, ja uskoisin meidän (vanhempien) olevan nyt onnellisempia ja tyytyväisempiä, mikä tietysti heijastuu lapsiinkin.

joten siinä mielessä hetki on hyvä, tiiviitä kaverisuhteita heillä kuitenkin jo on. myös lähellä asuvat sukulaiset ovat tärkeitä. meille vanhemmille nykyisellä paikkakunnalla vaan ei ole tarjottavaa. mietin mitä asioita pitäisi huomioida? miten tehdä suunnitelmia? onko mitään vinkkejä?

Vaikka lapsi oli pieni, hän selvästi kaipasi kavereitaan ja meidän aikaisempia viikkorutiineja. Parissa kuukaudessa elämä alkoi vähitellen sujua, kun aloimme kotiutua.



Toinen suuri muutos oli, kun palasin työelämään ja lapset aloittivat päivähoidon. Siihen lapsilla (ja minulla) meni pidempi aika tottua.

Ja kyllä hänellä oli jo kiinteät kaverisuhteet. Olemme vierailleet muuton jälkeen puolin ja toisin, nyt mennyt vuosi muutosta. Lapsi meustaa edelleen myös sellaisia kavereita, joita ei muuton jälkeen ole nähnyt. Joulun alla kyläiltiin yli vuoden tauon jälkeen yksien kavereiden luona ja lapsi muisti heti heidän talonsa!



Eli älkää ainakaan aliarvioiko lasten kaveruussuhteita, niiden tärkeyttä ja lasten muistia :).

Kaikki meni suht hyvin, mutta ensimmäiset puolitoista vuotta olimme kyllä koko ajan kipeinä. Kesti siis aikansa sopeutua uusiin pöpöihin, ja varmaan stressilläkin oli siinä oma osuutensa.



Kun muutimme, uudessa kodissa oli vanhat huonekalut, tavarat ja lelut vastassa. Luulen, että se edesauttoi sopeutumistamme, sillä koti alkoi tuntua heti kodilta.

että lapseni ystävyyssuhteet pakosti katkeavat koska muutamme aika kauas, enkä itse ole ystävä lapseni ystävien vanhempien kanssa, joten tuskin pidämme yhteyttä.... itseltäni on ystävyyssuhteet katkeilleet lapsena muuttoihin eikä siis yhtään pitempiaikaista ystävää ole. en kuitenkaan koe mielekkäänä jäädä kaupunkiin jossa ei ole alani töitä.



ap