Uskotko, että ihminen on pohjimmiltaan yksiavioinen?

Onhan tutkimusten mukaan 50% ihmisistä koko elämänsä täysin uskollisia, ja ne loputkin ovat vain osittain niitä moniavioisia ja valtaosa luultavasti niitä kerran hairahtaneita.



Tätä tukee myös se, että ihmisillä sukurutsa tulee suht nopeasti esille jälkeläisissä. Jos ihmiset paneskelisivat mihin sattuu, olisi insestin ja sukurutsan riski todella suuri ja se alkaisi näkyä populaatiossa hyvin nopeasti. (moniavioisuudessa kun ei ole koskaan tietoa muusta kuin jälkeläisten äidistä, isät ovat aina kiertäviä)



Myös ihmislapsen hidas kehitys tukee käsitystä siitä, että ihmisen "kuuluu" perustaa perhekuntia laumojen sijaan. Ainakin minun ymmärrykseni mukaan tutkimukset vahvistavat, että isä on lapsen kehitykselle eduksi.

Moniavioisuudessa (puhuttaessa siis suuremmassa mittakaavassa koko ihmiskuntaa käsittävänä asiana, ei mistään naapurin pentin kolmiodraamasta) nainen on nimenomaan lapsen ainut huoltaja, miehet käyvät vain siittämässä naisia.



Yksiavioisuutta tukee siis:

- ihmislapsen pitkä ja vaativa kasvatusaika (+ se, että ihmiset saavat yleensä vain yhden poikasen kerrallaan), isän vaikutuksen lapsen kasvatuksessa on todettu olevan hyödyksi

- valtaosa ihmisistä valitsee yksiavioisuuden vapaaehtoisesti joka tapauksessa

- ihmisiä on pariutumisiässä enemmän tai vähemmän 50/50 (moniavioisilla lajeilla yleensä uroksia on huomattavasti vähemmän kuin naaraita, sillä vain parhaat urokset pääsevät parittelemaan, yksiavioisilla taas pitää olla tasaparit että kaikille riittää puoliso)

Yksiavioisuus on valinta. Se ei ole luonnollista. Ihminen kieltää yksiavioisuudessa todelliset tunteensa uskomuksen myötä. Toisaalta on luonnollista valita mukaan järki joka tappelee tunteita vastaan. Entä jos maksimaalisen hyvä houkutin olisi nenän edessä?