Lue keskustelun säännöt.
Miksi kotiäidit valittaa siitä, että on raskasta?
04.04.2010 |
Heillä on aina sama argumentti: työssäkäyvillä ei ole niin paljoa kotitöitä, kun koti ei likaannu päivän aikana. Mutta eikö se lasten hoito ja kotityöt ole juuri sitä kotiäidin "ansiotyötä"? Ja oikeasti ei mene hirveästi aikaa, kun siivoaa ruokailujen jäljet ja laittaa lelut paikalleen ja lakaisee/imuroi eteisen. Kun ne on tehty, ollaan aika tasoissa töissä käyvän äidin kanssa, joka on myös tehnyt täyden työpäivän ja jatkaa siitä sitten kotona.
Itse olin neljä vuotta kotona ja se oli tosi rentoa aikaa. Ulkoiltiin, valmistelin joinakin päivinä ruokaa pakkaseen, leikittiin, välillä siivottiin. Illalla kun mies tuli kotiin, oli koko perheellä vapaata yhdessäoloa. Nyt kun olen töissä, täytyy töiden jälkeen jomman kumman singota kauppaan, hakemaan lapsia hoidosta, tehdä nopsaan ruokaa, siivota jne. Ei kotona ollessa ollut koskaan näin kiire ja rankkaa.
Kommentit (24)
meillä ainakin ehtii olla yhteensä jo kymmenenkin lasta (omat ja lasten kaverit) parhaimmillaan 6-7 tuntia kotona ennenkuin tulen töistä. Kyllä siinä saattaa jotakin sotkua syntyä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettei tästä työstä saa arvostusta. Siis kotiäitinä olosta. Sitä vaan oletetaan itsestäänselvyytenä, että koti hoituu by me ja lapset myös, mutta se ei näy missään minkäänlaisena arvostuksena.
Töissä saa arvostusta, kun tekee omat työt. On tietyt tavoitteet, ja kun kaikki on ne saavuttanut, niin pomo muistaa kiittää. Ainakin palkkana se arvostus näkyy selvästi. Kotiäidin hommista ei palkkaa näy eikä kuulu.
Tottahan sen silti tietää, että tässä tekee arvokasta työtä. Mutta se tulos näkyy vasta vuosien päästä. Niitä tuloksia odotellessa ehtii pari kertaa jo turhautuakin.
Kyllähän se nyt on jokaisen oma valinta se työssä käyntikin, eli jos kotiäiti ei saa valittaa siitä, miten helvetin tylsää se elämä on, ei kait sitte työssä käyvänkään tarvitse ruikuttaa kiireisestä päivästään.
Mä olen kotiäiti tällä hetkellä, mutten todellakaan tekisi tätä ikuisesti, vaikka se olisikin mahdollista. Tämä on pohjattoman tylsää, mutta toisaalta vaatisi kolme lisäkäsiparia selvitä kaikesta, koska yleensä kaikki pitäisi tehdä juuri tasan yhtä aikaa. Siivoaminen on totaalisen turhaa, juuri kun olen saanut imuroitua ja pestyä lattiat, on aivan varmaa, että joku sotkee ne uudestaan, eli joudun aloittamaan alusta. Ruuanlaittokin on aika turhaa, lapset eivät kuitenkaan syö, vaan heittelevät ruuan lattialle ja/tai hierovat sen ihanaksi mössöksi pöytään. Jos ja kun pesen pyykkiä, ne tuskin ehtivät edes kuivua, ennenkuin ne on sotkettu uudestaan. Ja kun kotitöitä en ihan hirveästi jaksaa/viitsi tehdä, niin minähän kökin suurimman osan ajasta joko ulkona tai lattialla lasten kanssa leikkimässä ja touhuamassa. Tokihan lapset siitä tykkää, mutta en todellakaan voi väittää, että itse jaksaisin päivästä toiseen siitä ihan hirveästi nauttia. Ainakin mun lapseni ovat pitkän päälle pirun tylsiä ja yksinkertaisia, ja vaikka heillä on hassun hauskojakin juttuja, tulee sitä kaivattua aikuistakin juttuseuraa joskus.
Ja niin, mitä ihmeen ansiotyötä tämä muka on? Eikös ansiotyöstä pitäisi jonkun maksaa palkkaakin? Ei mulle ainakaan makseta kuin korvautsa ansionmenetyksestä - hurjat 400 euroa. Kuinka moni menisi ansiotyöhön, joka vaatii 24/7 päivystämistä, ei sisällä kahvi- eikä ruokataukoja, sen sijaan sisältää erittäin todennäköisesti väkivaltaa tai sen uhkaa, joskus myös rankkoja fyysisiä ponnistuksia (minä kannan joka toinen päivä kauppareissun päätteeksi rappuset ylös kolmanteen kerrokseen 27 kiloa lapsia ja n. 10 kiloa ruokaa), erittäin todennäköisesti jaksoja, jolloin lepoon ja nukkumiseen ei ole lainkaan mahdollisuuksia, sekä kaiken kaikkiaan melko lailla huonosti nukuttuja öitä monta vuotta - mutta "palkalla" ei pystyisi edes omaa asumistaan kustantamaan, ruuasta ja muista tarpeellisista asioista puhumattakaan? Niin, ei kukaan, ainakaan Suomessa. Ihan turha puhua siitä, että "tämä nyt vaan on sun työtäsi", koska ei ole, tämä on velvollisuus joka estää mua tekemästä työtäni. Sen lisäksi tätä ei todellakaan arvosta kukaan, tai jos arvostaakin, sitä ei todellakaan huomaa yhtään mistään (kiitosta ei kuulu, itselleen ei saa ostaa mitään ilman valtavan hyviä perusteluja koska et ole itse niitä "tuhlattuja" rahoja tienannut, vähätellään väsymystä, selkäkipuja, päänsärkyjä jne.).
Mä en suoraan sanottuna ole kovin varma, näkyykö tämän kotiäitiyden ja lasten kotihoidon tulokset edes joskus tulevaisuudessa. Arvokasta ja tärkeää tämä on minusta pelkästään siksi, etten minä yksinkertaisesti ole vielä valmis laittamaan lapsiani vieraille hoitoon. Hoidan heitä itse, koska vaikka miten uskon ja luotankin suomalaisen päivähoitojärjestelmän hyvään laatuun, niin uskon edelleenkin vahvasti, että nyt lasteni ollessa vielä pieniä (1- ja 4-vuotiaat) MINÄ tunnen heidät parhaiten, tiedän heidän tarpeensa parhaiten ja siksi olen heille paras mahdollinen hoitaja tällä hetkellä.
Mutta jatkossakin aion valittaa ihan juuri niin paljon kuin minua huvittaa, niin kotitöistä, idiootista miehestäni kuin riehakkaista lapsistanikin. Valitan sotkusta, huonosta säästä ja miehen työajoista. Valitan metelöivistä naapureista ja heidän kaiken päivää haukkuvasta koirastaan, valitan myös Jehovan todistajista, jotka soittavat ovikelloa aina juuri silloin, kun lapset ovat nukahtaneet päiväunilleen. Valitan ihan kaikesta, mistä huvittaa ja tekee mieli valittaa, koska vaikka olenkin kotiäiti, minäkin olen vain ihminen ja minulla on oikeus valittaa.
Että voisimme tarjota lapsille kiireettömän varhaislapsuuden.
MUTTA koen kotiäitiyden toisinaan raskaana. Syynä juuri se helppous->pitkäveteisyys->haasteettomuus. Toisaalta olen mielelläni lasten kanssa kotona ja vastaan heidän tarpeistaan ja kodista, toisaalta hajoan siihen samaan ihanaan olemiseen!