Apua, olen ihastunut 30v. vanhempaan mieheen :)
Kommentit (21)
30 v vanhemmasta miehestä. Harmi vaan että harvalla 75-vuotiaalla jaksaa enää kunnolla ottaa eteen.
Vaikka ihastukset eivät tietty kovin vakaviakaan täydy olla, niin huomaan itse, että en ole koskaan ihastunut kehenkään +-10 vuotta mun iästä isommalla ikäerolla olevaan.
Saako kysyä, että mikä sinua viehättää 30 v vanhemmassa miehessä?
Itsellä kun on ikää jo sen verran, niin tietää, että omaa itseä 30v vanhemmat ovat jo 10 vuoden päästä keskiverrosti jo vaihtaneet hiippakuntaa.
Joo se ikä ei katso katso rakkautta
En minäkään olisi koskaan voinut ajatellakaan, että noin paljon vanhempaan voisi millään tasolla ihastua. Hänhän on vanhempi kuin omat vanhempani!
Henkisellä tasolla hän vie jalat alta jollain ihmeellisellä tavalla. Ollaan samalla aaltopituudella, hänen kanssaan on helppo ja kiva olla ja jutella kaikesta. Ihailen häntä ihmisenä monella tapaa. Ja on sellaista kivaa flirttiä joka piristää ankeita päiviä. Ja aivan hassuja unia :)
Seksuaalisessa mielessä en häntä pysty lainkaan ajattelemaan, vaikka unet joskus kyllä ovat levottomia....
Naimisissa ollaan molemmat ja onnellisia tahoillamme. Ja vaikka emme olisikaan, niin en usko että meillä mitään tämän kummempaa olisi siltikään. Kyllä se ikäero on kuitenkin niin valtava.
Ja kiitos kun sain jakaa tämän kutkuttavan asian tänne. Eihän tätä tosielämässä kenellekään kehtaisi kertoa. Oma mies kyllä tietää :)
vai oletko ollut ihastunut 30 vuotta itseäsi vanhempaan mieheen, vai oletko 30- vuotias ihastunut?
Eihän sillä välttämättä pelaa nytkään :) Ja en kyllä edes voisi kuvitella meitä seksin merkeissä. Sillä saralla miehen pitää olla ihan erilainen.
ap
seksi muuttaa ystävyyden parisuhteeksi
Minulla nimittäin aivan samanlainen tilanne. Itse olen tasan 30 ja mies 56. Mutta minun tapauksessa siitä nyt on vaan pakko päästä yli. Ollaan myös molemmat naimisissa jne.
Itselläni ei onneksi tarvi olla asian suhteen pahempaa stressiä, vaan voin antaa tilanteen olla ihan ennallaan, nauttia flirtistä silloin tällöin ja mukavista päiväunista. Pienet ne on piristykset tässä elämän ruuhkavuosien rytinässä :)
Itselläni ei onneksi tarvi olla asian suhteen pahempaa stressiä, vaan voin antaa tilanteen olla ihan ennallaan, nauttia flirtistä silloin tällöin ja mukavista päiväunista. Pienet ne on piristykset tässä elämän ruuhkavuosien rytinässä :)
En voisi ikinä ihastua itseäni noin paljon vanhempaan.
Onneksi tuon ikäisiäkin miehiä on aika monenlaisia :)Ei ne kaikki ihan ikäloppuja pappoja ole.
jos kerta mukana ei ole mitään seksuaalista fiilistä? ehkä se pappa on vaan hyvä tyyppi..:)
Olen , peltimies , -75 .Todennäköisesti , olen kiertänyt maailmaa , enemmän , kuin , te Ihanat yhteensä ! Silneafill , on lääke minulle ! Mitä , te , pikku , kotirouvat panemisesta tiedätte ? Olen -75 , kuin Durasell pupu , kunhanvain löydän lämmön jostain , suuremmoisen ihanasta naisesta ! peltimies
Hyi hitto, olisi vanhempi kuin mun isä. Se ukko -- jos siis ihastuisi takaisin olisi lähinnä ällöttävä -- käytännössä oli kypsä aikuinen kun olin vastasyntynyt. Oksettava ajatuskin.
Unohda sellainen mies, hän haluaa iltapäivien virkistystä ja iäkkääni sitten hoidat häntä. Et ole mikään rikkaan julkkiksen pyydystänyt vaan tavallisen tallaajan.
Vierailija kirjoitti:
Olen , peltimies , -75 .Todennäköisesti , olen kiertänyt maailmaa , enemmän , kuin , te Ihanat yhteensä ! Silneafill , on lääke minulle ! Mitä , te , pikku , kotirouvat panemisesta tiedätte ? Olen -75 , kuin Durasell pupu , kunhanvain löydän lämmön jostain , suuremmoisen ihanasta naisesta ! peltimies
Luulen, että olet varhaisnuori, ei kukaan tuollaista höpöä kirjoita. Keksinyt olet kaiken. Mikä peltimies on ammattina, mutta luultavasti kirjoituksessa ainoa järkevä sana, ja ammatti on ok.
Minulla kävi sama kun olin 40, paitsi tyttö oli nuorempi.
että niin voi käydä.. Vaan voi. itse ihastuin mieheen, kertakaikkisen upea persoona, ihminen jne.. Mutta valitettavasti minua alkoi hirvittää kun sain tietää hänen ikänsä n. 60v. Itse kun olen kuitenkin vielä alle 40 v, tuntui että tulevaisuudessa ei niitä yhteisiä hyviä vuosia ehkä kuitenkaan kauan olisi - päätyisin lasten lähdettyä jonkun henkilön hoitajaksi.. Kamala minä. Varsinkin kun miettii: sitä ei tiedä mitä kenellekkin milloinkin käy, kuka kuolee ensin jne.. Kadun, etten uskaltanut, joka ainoa kerta kun ko. henkilön kanssa olen tekemisissä. Joka kerta haluaisin muuttaa jotakin, mutta silti mietin että kävisikö niin että lopulta päätyisin tänne yksin, kun uskoakseni hän kuolisi paljon minua ennen, jos vanhuuteen kuollaan, Vai löytäisinkö jonkun joka yhtä vahvasti vaikuttaisi minuun, jonka kanssa matka olisi ajallisesti pidempi..