Lue keskustelun säännöt.
Mä olen kauhean huono kestämään lapsen sairastelua
03.04.2010 |
Nytkin pienellä kova kuume, olen levoton kaiken aikaa. Kyttään lapsen oloa, tuputan juomista. Mun stressailua lisää se, että mies taas ei tee juuri mitään, vaikka pyydän juottelemaan niin jotenkin vaan unohtaa.. Kun tietää että vastuu on yksin itsellä, on entistä levottomampi. Öitä inhoan, herään monta kertaa seuraamaan lapsen vointia.
Kommentit (6)
En tiedä opinko koskaan, aina tuntuu yhtä ikävälle.. mietin jopa, uskaltaako harkita enempää lapsia kun sairastelut on niin rankkoja ja stressaavia. Meillä tämä esikoinen ollut ekoina ikävuosinaan kovasti kipeänä, loputtomasti valvottuja öitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joudan, lapsi nukkuu, juuri kävin antamassa kuumelääkkeen. Kuulen lapsen tuhinan tähän koko ajan, muuta en nyt voi tehdä. Eipä helpota sairasta lasta ainakaan että äiti hyppää nostamassa pystyyn ja pakkojuottaa tms skitsoilua. Annettava pienen nukkua.
Meillä tämä esikoinen ollut ekoina ikävuosinaan kovasti kipeänä, loputtomasti valvottuja öitä.
Meilläkin esikoinen oli pienenä paljon kipeänä ja siitä on jäänyt sellainen hälytysolotila päälle. Pikkuflunssissakin on valmis lähtemään lääkäriin millä hetkellä hyvänsä (kun aiemmin sitä joutui tekemään). :(
Ajan kanssa onneksi olen oppinut jo vähän hellittämään ja kun on kunnon lääkekaappi, josta osaa antaa oikean lääkkeen oikeaan vaivaan. Itseluottamus on kasvanut. Niin eikä lapsikaan onneksi enää sairasta niin paljon, ja isompana osaa jo kertoa, mihin sattuu ja kuinka paljon!
vähän hölmö näissä asioissa. Vahtaan ja hermoilen ja mietin millon pitäis lähteä sairaalaan. Mies pitää mua välillä vähän hysteerikkona:) No hyvä silti joskus olla. Viimeksi vahtasin kuumetta joka ei laskenu millään ja kun vein lapsen päivystykseen (vaikka yön jälkeen kuume oli vihdoin laskenut)lapsella todettiin kurkunpäätulehdus. Ja aika paha oli koska jouduimme osastolle. Sitä ennen olin hädintuskin kuullut koko vaivasta. Kyllä olen miettinyt vaihtoehtoa että en olisi" hermoillut turhia" . Seuraavalla kerralla olin viisaampi ja selvittiin käymällä päivystyksessä parina päivänä hengittelemässä adrenaliinia. Itteni tuntien vahtaan kuin haukka lapsen jokaisen kuumeen ja hengityksen rohinan ja äänen käheytymisen..
maha meni aina ihan sekaisin kun pikkuinen sairasti enkä nukkunut öitä...
nyt täytyy sanoa että kokemus tuo varmuutta ja suhteellisuuden tajua. Kun yksin hoidan kolmea lastamme miehen ollessa reissuhommissa, ei paljoa hetkauta tavallinen sairastelu ;) suppoa, juomaa ja unta vaan...
tuo leikittää lasta mutta tuo hoitopuoli tuppaa jäämään.. joo joo, juotan ja syötän, mutta sitten tarjoaa lusikallista sosetta tai muuta mikä käteen ekana osuu ja kun lapsi kieltäytyy antaa olla. Yöllä ei millään jaksa herätä tsekkaamaan lapsen vointia.