Lue keskustelun säännöt.
Kun ystävä hylkää
02.04.2010 |
Minulla on tosi hyvä ystävä, joka on minua muutaman vuoden nuorempi. On käyty yhdessä juhlimassa ja urheilemassa ja olen tsempannut häntä opiskeluissa yms. Aina ystävyys on ollut molemminpuolista. Hänellä on yksi ns julkkisystävä, joka kohtee häntä huonosti. Ottaa yhteyttä satunnaisesti. Nyt kuitenkin pääsiäispyhinä oli tarkoitus tehdä yhdessä jotain kivaa, mennä ulos syömään ja baariin. Olen yrittänyt kysellä mikä meno ja on sovittu jotta soitellaan jos on jotain kivaa tekemistä. Nyt olen istunut kotona yksin kaikki päivät ja nähnyt kuitenkin facebookista että tämä ystäväni ja hänen ystävänsä ovat käyneet koko ajan juhlimassa ja tekemässä noita asioita joihin tottakai olisin olettanut että myös minua pyydetään, sillä olen itse ollut lojaali tälle ystävälleni aina.
Nyt itkettää, tuntuu pahalta eikä voi uskoa todeksi. Tiedän, pitäisi hankkia elämä, mutta olen yrittänyt olla sosiaalinen ja avoin ja todella kokenut että olen löytänyt aivan ihanan ystävän. Auttakaa mammat elämänkokemuksellanne, miten minä toimisin nyt oikein? Mieli tekisi suuttua, itkeä, olla surullinen, sillä kuka perheetön nuori nainen haluaisi istua pääsiäisen yksin kotona. Tuntuu etten kelpaa heidän mukaansa... tuntuu niin pahalta että nuorena aikuisena "syrjitään" tai sorsitaan pois porukasta... Olisin niin halunnut uskoa että ollaan tosiystäviä! :( Tosi paha olla
Kommentit (31)
Tehän olette tosiystäviä, ellei ystäväsi hauku tai panettele sinua selkäsi takana.
Asia on niin kuin aviopuolisossakin, ettei sitä toista voi omistaa ja määrätä miten pitää istua ja seisoa. Eikö sinulla ole muita ystäviä, kavereita tai sukulaista jonka luo huomenna mennä kahville? Kukaan ei ole sorsinut tai syrjinyt sinua, itse vain kuvittelet niin, koska pelkästään tuolla näytöllä mitään syrjimistä ei ole tapahtunut.
Toisaalta, miksi ystäväsi ei voinut sinulle selvästi kertoa mitä tekee? Siksikö, kun tiesi sinun loukkaantuvan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla vähän samankaltaisia fiiliksiä omasta "ystävästäni" jonka kanssa tuli jokin aika sitten ongelmia. On aika huono mieli koko asiasta, tuli sellainen olo että kehenkään ei voi luottaa. Olen ajatellut että olen hyvä ystävä, kuuntelen ja rohkaisen ystävääni, mutta näin sitä näköjään voi tulla hylätyksi aivan oudosta syystä :( Todella olo on sellainen että turha on olla ystävällinen ja yrittää tukea ja kuunnella, kun se ei sitten lopulta olekaan vastavuoroista se ystävyys.
laiminlyömään muut tämän takia.
Onkohan ihan todella niin hyvä ystävä sinulle kuin kuvittelet?
Siis olisin ihan normaalisti. Mutta en myöskään hakeutuisi tuon ystävän seuraan, sillä tuskin pystyisin siitä seurasta nauttimaan ihan samalla tavalla kuin ennen.
Mutta tosiaan jos jotain sanoisin, niin tulisi helposti muotoiltua se sanominen vähän ikävästi, ja sillä taas polttaa siltoja takanaan. Se nyt ei yleensä milloinkaan kannata. Ehkä teidän ystävyys saa vielä uuden mahdollisuuden, kun jättää ne sillat polttamatta. Se uusi mahdollisuus saattaa tulla vasta vuosienkin päästä, mutta kannattaa jättää ne portit auki.
Siihen asti tosiaan keskityt muuhun elämään ja muihin ystäviin. Ja opettele tosiaan lähtemään ulos vaikka ihan yksinkin. Niin saatat saada vaikka uusia ystäviä!
oli sopineet tekevänsä yhdessä jotain nyt ja kuitenkin huitelee julkkiskaverinsa kanssa, niin kertoohan se siitä, että se ystävä haluaa julkisuutta ja unohtaa ap:n.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ymmärrän tuon. Mutta miten itse toimisit vastaavassa tilanteessa? Olenko nyt vain "onnellinen" yksin kotona ja sitten kun kaverilla ei ole muuta parempaa tekemistä hän ottaa sittn yhteyttä minuun? Mulla on niin paha olo ja oon itkenyt... Koska mun mielestä on luonnollista et just parhaiden kavereiden kans käydään juhlimassa.. Nyt vaan itken, en tiedä keneen luottaa. Sillä olin luullut et ollaan parhaita kavereita.. En tiedä miten osaisin tän selittää. Ymmärrän ettei voi ripustautua mutta en vaan osaa olla kotona yksin onnellinenkaan kun tiedän ettei vaan pyydä mua mukaan juhlimaan :'( PAHA OLLA!
ap
Toiset ne vaan ottaa sokerit päältä. Toivottavasti löydät kivoja ja uskollisempia ystäväiä ja voit pitää tuota kaveria sitten jatkossa sellaisena kepeänä ja hauskana, mutta ei niin luotettavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ystävät ottavat toisensa mukaan ihan kaikkiin paikkoihin, myös silloin kun ovat muiden ystäviensä kanssa.
Onko ongelma nyt tämä "julkkis" vai se että kaverillasi on myös muita kavereita? Voisin kuvitella että jos minulla olisi yksi kaveri joka on aina valmiina (= ap) ja toinen kaveri jonka kanssa on vaikea saada sovittua mitään (se "julkkis") niin tarttuisin tilaisuuteen viettää aikaa sen hankalammin klaarattavan kanssa tietäen että sen toisen kanssa onnistuu joku toinenkin viikonloppu.
jos se siltä kuulostaa.
Tarkoitin nimenomaan että en usko taustalla olevan mitään tahallista syrjimistä vaan ihan vain sitä että nyt sille toiselle kaverille sattui kerrankin sopimaan, kun taas ap:n kanssa on helppo useinkin keksiä yhteistä tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, hän on otettu ja todellakin näköjään valmis laiminlyömään esim minut... Todella ahdistavaa ja kamalaa minulle! Lähtee pohja pois koko ystävyydeltä. Sitten kun tiedän että kaverillani on paljon ystäviä, hän ei "tarvi" minua, vaan minun pitäisi aina olla mielistelemässä häntä!
Onko oikein sanoa tästä hänne että pahoitin mieleni kun a) olin yksin kotona ja hän tiesi sen b) vastaavassa tilanteessa olisin ilman muuta pyytänyt häntä mukaan? Vai nielenkö vain suruni ja tyydyn olemaan hengaround- kaveri joka kelpaa silloin kun ei muuta ole? :'(
Ap
Älä dramatisoi, aikuinen ihminen! Mä ainakin olen karistanut matkastani tollaset takertujat. Ja btw, pääsiäistä on vielä jäljellä. Mitä se sinustakin kertoo, jos tuo on ainut ystäväsi ja nyt joudut möllöttään yksin kotona?! Mars baanalle hakemaan sosiaalista elämää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ei kuule siinä muu auttanut kun uusia ystäviä hankkimaan.
Ja voin kertoa, mitä enemmän ikää tulee, sen hankalampi niitä on saada.
Menin iltakouluun, otin harrastuksia, olin tosi avoin ja tällä hetkellä mulla on n 30 ystävää, kehen voin ottaa yhteyttä milloin vaan.
Ja tämä mun ns ex-ystävä. Järjesti isot synttärikutsut 2 kk sitten. Kaikki muut meidän ystävät oli kutsuttu paitsi ei mua. Ei kuule haittaa yhtään.
Mä olen päättänyt ettei yksipuolisesta ystävyydestä ole mulle mitään iloa.
Meidän tämä ystävyys loppui siihen että mä en enää ottanut yhteyttä. Hän ei itse soittanut, viestittänyt ei mitään. Yhtäkkiä tajusin etten ole kuullut hänestä mitään puoleen vuoteen, tämä vaan sen takia kun mä en ole ottanut mitään yhteyttä.
en tosiaan dramatisoi... KAverini tietää että 100-varmasti en olisi ikinä jättänyt häntä vastaavasti yksin!
Mutta haluan olla rakentava ja tottakai haen itsestäni vikaa miksen kelpaa... Aina sama juttu! mietin miten toimia oikein? En halua loukata ketään, mutta kyllä minua loukkaa kun ihmiset, joita olen luullut ystävikseni toimivat näin : ( pitäisi hankkia elämä! olen luullut, että olen näin tehnyt, mutta aina ja aina yhä uudelleen ihmiset pettävät! En ole ilmeisesti tarpeeksi kiinnostava, mutta kuitenkin kaunis ja fiksu ettei voi pyytää mukaan etten tutustu paremmin tähän kaverini kaveriin. FEELING BAD - oikeasti! :( ilman dramatisointia! ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
normaali ihminen ei ottaisi tuota niin vakavasti. Vaan soittelisi muille kavereille. Aijoo, ehkä tuossa juuri yksi syy miksi heillä on kavereita. Ovat rentoja eikä tuollaisia tosikoita. Kuulostat ihan 10-vuotiaalta tenavalta. "Jättänyt yksin", "Miksen kelpaa", "Luullut ystävikseni", "Ihmiset pettävät"... Kuuntele nyt itseäsi. Olet säälittävä!!
arvostan mielipidettäsi! Haluan kuulla miten Sinä tai Te toimisit(tte) vastaavassa tilanteessa! Että ensin sovitaan että soitellaan, tehdään yhdessä em asiat ja sit facebook paljastaa että mut on "savustettu" pois tästä porukasta, kukaan ei soita, ei lähetä viestiä, ei ilmoita vaikka pyydän... Kyllä se loukkaa ihan oikeesti! :(
Nyt vaan tahtoisin tietää, että mainitsenko tästä koskaan mitään vai olenko niinkuin ennenkin? Toki en voi unohtaa tai tämä muuttaa pakostakin suhtautumistani häneen :( Miks elämä on niin paskaa ja ihmiset pettävät...
Ap
Ehkä kaverisi osaisi olla juhlapyhät myös yksin ilman että tuntisi olonsa yksinäiseksi. Siitähän tässä on kysymys, eikö vaan? Yksinäisyyden tunteesta, jota et tunnu kestävän. Ja kateudesta, koska olisit halunnut tutustua pikkujulkimoon.
Entä jos nyt laittaisit vaatetta päälle ja lähtisit ulos katsomaan mitä illalla on vielä tarjota sinulle
vaikken mikään takertuja olekaan ja ystäviä ja kavereita on paljon.
Ap:n pointtihan on se, että heillä oli tämän ystävän kanssa jo suunnitelmia pääsiäiseksi ja nyt näyttää siltä, että tämä toinen on yksipuolisesti ohittanut suunnitelmat. Löytänyt "parempaa seuraa". Ei kiva!
Tietysti ystävillä saa olla muutakin elämää ja muita ystäviä, mutta oharit eivät kuulu ystävyyteen.
18 näin just tunnen ja ajattelen :(
Miten sun mielestä mun "kannattais" tai pitäis toimia tässä tilanteessa tai jatkossa tämän "ystäväni" kans ?
Ymmärrän, että tuntuu kurjalta, kun ystäväsi ei pyydä sinua mukaan, mutta eihän siitä nyt kannata masentua. Oletko ajatellut, että soittaisit jollekin muulle kaverillesi tai pyytäisit jotain facebook-tuttua kanssasi ulos.
Itse kävin parikymppisenä baarissa usein myös yksin. Ja voin kertoa, etten ikinä viettänyt iltaani yksin!! Usein kävi niin hauskasti, että joku kaverini oli päätynyt paikalle. Miehet nyt tulevat aina juttelemaan, ja jos haluaa viettää vain mukavan tyttöjen illan, kannattaa lyöttäytyä (esim. tyttöjen vessassa) jonkin tyttöporukan jatkeeksi. Yksin baariin mennossa kannattaa kuitenkin muistaa, että vahtii juomansa tosi tarkkaan ja tulee taksilla kotiin. Mutta tosiaan, älä nyt tuon yhden kaverin perään itke. Lähde pitämään hauskaa ja muista, että asenne ratkaisee! Kun itse päätät, että lähdet viettämään kivaa iltaa, niin kyllähän siitä usein kiva ilta tuleekin. Ja saat varmasti paljon uusia ystäviä!!
Ystävät ovat iloisia ja keveitä asioita varten, ei pidä liikaa ahdistaa ja kysellä. Ystävyys alkaa tuntua taakalta jos toinen vaatii jatkuvasti tilille tekemisistä tai tekemättä jättämisistä.