Lue keskustelun säännöt.
Kun ystävä hylkää
02.04.2010 |
Minulla on tosi hyvä ystävä, joka on minua muutaman vuoden nuorempi. On käyty yhdessä juhlimassa ja urheilemassa ja olen tsempannut häntä opiskeluissa yms. Aina ystävyys on ollut molemminpuolista. Hänellä on yksi ns julkkisystävä, joka kohtee häntä huonosti. Ottaa yhteyttä satunnaisesti. Nyt kuitenkin pääsiäispyhinä oli tarkoitus tehdä yhdessä jotain kivaa, mennä ulos syömään ja baariin. Olen yrittänyt kysellä mikä meno ja on sovittu jotta soitellaan jos on jotain kivaa tekemistä. Nyt olen istunut kotona yksin kaikki päivät ja nähnyt kuitenkin facebookista että tämä ystäväni ja hänen ystävänsä ovat käyneet koko ajan juhlimassa ja tekemässä noita asioita joihin tottakai olisin olettanut että myös minua pyydetään, sillä olen itse ollut lojaali tälle ystävälleni aina.
Nyt itkettää, tuntuu pahalta eikä voi uskoa todeksi. Tiedän, pitäisi hankkia elämä, mutta olen yrittänyt olla sosiaalinen ja avoin ja todella kokenut että olen löytänyt aivan ihanan ystävän. Auttakaa mammat elämänkokemuksellanne, miten minä toimisin nyt oikein? Mieli tekisi suuttua, itkeä, olla surullinen, sillä kuka perheetön nuori nainen haluaisi istua pääsiäisen yksin kotona. Tuntuu etten kelpaa heidän mukaansa... tuntuu niin pahalta että nuorena aikuisena "syrjitään" tai sorsitaan pois porukasta... Olisin niin halunnut uskoa että ollaan tosiystäviä! :( Tosi paha olla
Kommentit (31)
Minä ainakin kysyisin suoraan tai mainitsisin, että et sitten soittanut vaikka oli puhetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kun ystävä hylkää". Toki se voi tuolta tuntua. Mutta ymmärrät ehkä itsekin että tuskin on kyse varsinaisesta kokonaan hylkäämisestä. Ystäviään ei voi omistaa. Aikuisilla naisilla harvemmin on sellaista bestistä jolle ollaan aina uskollisia ja kerrotaan kaikki jne.
se julkkisystävä, niin miksi sun olisi pitänyt päästä niiden mukaan? Kutsutteko aina tämän julkkiksen teidän juttuihin? Ehkä tämä sun kaverisi haluaa tavata muitakin kavereitaan, eikä pelkästään viettää aikaa sun kanssa,
En lukenut ketjua, mutta haluan kertoa omasta elämästäni kenties hieman verrattavissa olevan asian, toivottavasti ap jaksaa lukea.
Hyvä ystäväni, kutsutaan häntä nyt vaikka "Anneksi" harrastaa paljon "tyttöporukassa" juhlimista. Hän usein kutsuu minut seurueeseensa. Olen käynyt Annen kanssa tänä vuonna kahdesta juhlimassa, itselläni ei ole paljoa vapaa-aikaa.
Jos Anne kuulee, että olen lähdössä "Riitan" kanssa ulos, hän kutsuu itsensä seuraan sanomalla että mennään porukalla. Usein torjun hänet, koska Riitta haluaa jutella illan aikana omista elämänsä murheista eikä Anne oli hänelle kovin tuttu, keskustelu painuisi kasaan ennen kuin alkaisikaan. Anne suuttuu koska ei pääse mukaan.
Eräs ystäväni "Leena" asuu pitkän matkan takana, näemme n. kahdesti vuodessa. Kun Leena tulee paikkakunnalle haluan viettää aikaa hänen kanssaan, keskustellen. Anne suuttuu, koska häntä ei pyydetä mukaan.
Muilla ystävilläni ei ole tapana juhlia porukassa, joten Annen tapa juhlia ei sovi silloin ympyröihin. Saatamme istua iltaa jonkun kotona, puhua työasioista tai muista ja koska Annelle nämä asiat eivät ole tuttuja hän olisi täysin ulkopuolinen.
Viimeksi tällä viikolla Leena soitti että voisimmeko tavata. Anne laittoi samalla myös viestiä, jouduin hänelle vastaamaan että nyt ei valitettavasti sovi, koska tapaan Leenan. Anne luki facebookista että olimme olleet baarissa. Anne kirjoitti minulle tulenkatkuisen viestin: "Sulla on ilmeisesti aikaa notkua baareissa mutta ei mun kanssa. Kerro sitten kun sulla on seuraavaksi vapaa-aikaa, katsotaan sitten onko mulla aikaa sulle". Kirjoitin hänelle takaisin, että toki kerron, mutta minulla on myös velvotteita muita ystäviäni ja kavereitani kohtaan, jos olen aina Annen kanssa ei minulla kohta ole muita ystäviä lainkaan.
Hän ei pointtia ymmärtänyt, tuskin tulee koskaan ymmärtämään. Anne on minulle hyvä ja rakas ystävä, olemme yhteydessä todella usein. Hän ei vain ymmärrä sitä, että aina kun minä lähden kaupungille hän ei ole tervetullut seuraan.
Ja minun vapaa-aikaani ei ole aina hänen seuraansa varten - hän ei voi olettaa että vietän kaiken vapaa-aikani HÄNEN ollessa läsnä.
Eroavaisuus on siinä, että minä olen aina tervetullut hänen ystäväseuraansa. Siksi hän kokee että olen epäreilu ja hylkään hänet koska hän ei voi liittyä minun ystäväseuraani. Valitettavasti joudun kuuntelemaan myös muiden ystävieni luonteita ja koska he eivät ole "laumaeläimiä" ja nauti ravintolassa tanssimisesta - vaan keskustelusta, niin haluan viettää aikaa heidän kanssaan niin miten he haluavat.
Niin tai näin, en voi tietää millainen ystäväsi on - tai hänen kaverinsa, mutta asioissa on siitä huolimatta monta puolta. Voi olla että tämä meni täysin metsään, mutta tuo aloituksesi nosti itselläni tunteita pintaan, koska minun ystäväni on suuttunut minulle vastaavista syistä, vaikka se on mielestäni täysin turhaa ja kohtuutonta.
että olen joskus joutunut tekemään ohareita "Annelle", koska joku pitkämatkalainen ystäväni on ilmoittanut tulevansa kaupunkiin. Olen Annelle sanonut, että nyt tämä ystäväni on kaupungissa - tai joku toinen neljän lapsen äiti saa kerrankin lomaa, ja haluaisin tämän harvinaisen hetken viettää hänen kanssaan. Anne kuitenkin pääsee lähes joka viikonloppua iltaa viettämään.
Oharit ovat tietenkin ikäviä, en sitä sano, mutta itse olen itsekkäästi toiminut näin. Onneksi kyllä harvoin. Ja juuri siitä syystä, että jos joku ystäväni saa ensi viikolla vapaa itselleen ja seuraava tilaisuus voi koittaa vasta vuoden päästä, niin valitettavasti valitsen hänet - Annen kanssa voi lähteä ulos kahden viikon tai kuukaudenkin päästä.
Ystävyyssuhteiden ylläpitäminen on välillä hankalaa, jos ihmisten elämäntilanteen ovat hyvin erilaiset. Silloin on tehtävä valintoja.
nro26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen itse melko saman lainen kuin sinä. tiedän että ei saisi mennä tuossa tilanteessa matto alta, mutta se menee...
ikävää sulle:( mä olen vähitellen vaan kasvanut noista mut kyllä vieläkin syvältä muljaisi kun tätä luin.
mutta et sä ole jäänyt yksin! ihmisten kanssa sattuu kaikkea tällaista,ei sille vaan voi mitään. muutaman viikon päästä tämä ei tunnu näin merkitävältä kuin se nyt tuntuu. kaikki selviää kyllä.
mä olen sitä mieltä et asiat pitää selvittää. itse olen aina kysynyt ja halunnut jutella noissa tilanteissa.
Ystäväsi teki todella väärin sua kohtaan, koska teidänhän oli tarkoitus mennä yhdessä juhlimaan ja sitten hän tekeekin oharit tään julkkisystävänsä vuoksi. Hän vaikuttaa mun mielestä pinnalliselta ja on varmaan tosiaan "hyvin otettu", että hänellä on tällainen julkkisystävä ja saa näyttäytyä hänen seurassaan. Hän vaikuttaa hyvin lapselliselta, eikä ansaitse tuollaista tosiystävää kuin sinä. Minutkin hylkäsi paras ystäväni kauan aikaa sitten, siinä meni sitten myös bailauskaveri. Minä tein niin, että lähdin yksin baanalle. Alkuun voi olla tosi iso kynnys lähtee yksin, mutta siihenkin tottuu. Sinuna en ottaisi yhteyttä häneen ainakaan itse ja antaisin olla. -Laita biletysvaihde päälle ja lähde tuulettumaan. Siellä on nyt paljon porukkaa liikenteessä ja varmasti tapaat uusia mielenkiintoisia ihmisiä. Toivon sulle ap parempaa pääsiäistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta mulle kävi niin, että otin yhteyttä pitkästä aikaa yhteen hyvään lapsuuden ystävään kun tiesin että muutamme lähelle toisiamme. Yhteydenpito jostain syystä oli hiipunut vuosia vuotta sitten, molemmin puolin. Elämäntilanteet oli (kai?) erilaiset. Ajattelin sitten että olisi kivaa jutella ja nähdä jne ja sovittiin että nähtäisiin pian.. No, yritin sitten tavoitella häntä ja sopia tapaamisesta, ei vastaillut puhelimeen tai tekstareihin tai fb-viesteihin, keksi ihme selityksiä jos ei vastannut puhelimeen. FB:ssa ei enää juteltu tms.
Tuli aika petetty olo, kun luulin että tällä ystävälläkin kiinnostaisi nähdä minua. Lapsena ja nuorena kun oltiin aika hyviäkin ystäviä, eikä välit omasta mielestä ainakaan hiipuneet minkään riidan takia tms. No tulipa hyvin selväksi ettei hän halunnutkaan tavata. Lopetin sen soitteluyrittelyn sitten, kun tämä tyyppi ei uskaltanut päin naamaa sanoa ettei haluakaan tavata, vaikka niin vakuutteli että nähdään jne. En ole takertujatyyppiä.
Siksi ehkä tuntui niin pahalta, koska minulla ei ystäviä juuri ole muutenkaan, ainakaan hyviä, ja naiivisti kuvittelin että ystävyytemme voisi jatkua.
Vähän erilainen tarina, kuin ap:n, mutta kerronpa nyt tähän kun tekee mieli avautua.
joihin en tunnu ikinä kyllästyvän ja joiden kanssa voisin viettää vaikka kaiken vapaa-aikani. Ja kyllä se sitten tuntuu vähän ikävältä huomata, kun toinen ei koe ystävyyttämme yhtä tärkeäksi tai loppumattoman hyväksi.
Toki ymmärrän, että inhimillisesti ajateltuna se menee juuri näin, ettei usein kumpikin tykkää toisesta juuri yhtä paljon. Mutta vaikka se kuuluukin ihan elämän realiteetteihin, niin aina sen tajutessa tulee vähän pettynyt olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei kiitos teille kaikille tosi paljon!
Eilisillan jäljiltä heillä on ankarat biletyskuvat facebookissa - ihan kuin pitäisi jotenkin vielä lisää provosoida, että kaikki muita "tuttuja" on kutsuttu mukaan paitsi minua!
No aion keskittyä nyt urheilemiseen, opiskelemiseen ja vaativaan työhöni - näistä mitään ei tällä ystävälläni ole, sillä hän yrittää 3. kertaa hakea yliopistoon nyt ja oeln yrittänyt siinäkin kannustaa häntä! : ( Sekä ennenkaikkea muihin ystäviini ja SITTEN MYÖS HANKKIMAAN SEN ELÄMÄN, menemään baanalle ja tutustumaan muihin luotettavempiin tyyppeihin.
En aio "suuttua" tälle parhaana pitämälleni kaverille mutta kyllä nämä viime päivien tapahtumat SATTUU, LOUKKAA JA KOSKEE mua jonnekin rintaan :'( Mun markkina-arvo punnittiin nyt. Kyllä varmaan jotain mainitsen kun nähdään tai sit nauran vain, en sano mitään!
KIITOS PALJON teille! U made my day!
ap
jos puhutaan että soitellaan jos tulee jotain kivaa yhteistä tekemistä mieleen.
Ymmärrän että ap ei ole iloinen jäätyään yksin, mutta tuskin tämä nyt on mikään lopullinen hylkäys - jos sitä toista kaveria näkee harvoin ja ap:tä usein niin mielestäni on ihan ymmärrettävää että tässä tapauksessa harvinaisempi herkku menee edelle.
Jos kyse ei olisi toisen kaverin julkisuudesta vaan jostain muusta tapaamistiheyteen vaikuttavasta asiasta, olisiko ap edelleen sitä mieltä että häntä on kohdeltu väärin? Jos tämä toinen kaveri esim. asuisi Australiassa ja olisi vain nyt pääsiäisenä käymässä Suomessa?
Ei kai nyt kukaan sentään ole sitä mieltä ettei ystävä ei koskaan saisi olla missään sosiaalisessa tilanteessa ilman sitä "parasta kaveria"? Koskeeko tämä vain naisia, saako ystävä olla miehen kanssa kahdestaan kutsumatta tyttökavereita mukaan?