Lue keskustelun säännöt.
Opettakaa lapsillenne vieraita makuja!
02.04.2010 |
Välillä kyllä ihmettelen, onko joidenkin perheiden ainoa ruokavalio jauhelihasoosi ja nakit.
Kutsun mielelläni vieraita syömään ja joukossa on pari, jo lähes kouluikäistä lasta, joille ei koskaan kelpaa yhtään mitään leipää lukuunottamatta. Tai närppivät jotain lautaselta naama norsunvitulla ja häipyvät sitten pöydästä kiitosta sanomatta.
Itse olen päättänyt, että kyseisiä ihmisiä en enää luoksemme kutsu. Enkä itse edes kehtaisi ottaa hemmoteltuja tai kranttuja lapsia mukaan kylään, vaan jättäisin ne suosiolla kotiin.
Me olemme totuttaneet lapsemme jo pienestä pitäen erilaisiin ruokiin, makuihin, yrtteihin ja mausteisiin. Syövät hyvällä ruokahalulla kaikkea ja nyt 10- ja 12-vuotiaana kokkaavat mielellään itse ja kokeilevat uusia reseptejä.
Kommentit (68)
kranttu teini.
Harmittaa. Johtuu osin allergioistani. Harmittaa silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä emäntä ja isäntä arvostaa vieraitaan ja ymmärtää ettei kaikilla ole samanlaiset makumieltymykset kuin itsellä.
Ei pidä tehdä isoa numeroa siitä jollekin ei maistu moussaka, monelle aikuisellekin munakoiso on vastenmielinen lötkö josta ei vaan pidä.
Enpä tarjoaisi lapsivieraille koskaan kuorellisia katkarapuja enkä edes kaikille aikuisvieraille.
Parmesanissa on voimakas ominaistuoksu joka voi karkoittaa luotaan.
En pidä ruokiasi mitenkään erikoisina enkä ihmeellisinä.
Itselleni ei tuota ongelmaa tehdä vaikka kahta eri ruokaa jos on tulossa ruokavieraita.
Kaksi taas on kaikkiruokaisia, tykkäävät jopa erittäin mausteisista ruuista.
Ap ja komppaaajat on just niitä tyyppejä, jotka ei tajua, että lapsetkin on erilaisia. Kaikilla ei vain ole samanlainen maku, vaikka miten olisi opetettu.
olen lukenut av:lla. Parhaita ovat "meksikolaiset" tortillasta vasatyt luomukset kaikilla kreikkalaisilla mausteilla ja ripaus italialaista sekaan, aah niin hyvaa. Usein kaiken kruunaa suomalainen yleisvihannes, ananas.
Ruuanlaitto ei ole mikään eksakti tiede, herran tähden jos olisi kaikki väännettäisiin perunaa ja ruskeaa kastiketta.
tarjoaisin karjalanpiirakoita suklaakasstikkeella? Jotkut maut eivat vaan sovi keskenaan.
Riisi nyt on niin mautonta että maku siihen jo jostain saatava vaikka sitten suklaasta. Mietin vaan että dipataanko ne piirakat vai syödäänkö lusikalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
risotolle nimi suojaa ja jokainen saa risottonsa tehdä niinkuin haluaa, vaikka maustaisi sen grillimausteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanoja ei oikein alle kouluikäisiin voi käyttää. Lasten makuaisti on yksilöllinen.
joillakin lapsilla on oksennusrefleksi suutuntumalta outoihin ruokiin, oma poikani ei oksentamatta pystynyt syömään kananmunaa ja banaania tiettyyn ikään asti. Nyt menee ongelmitta. Moussakan teko on vaativaa, se voi olla huippuhyvää tai sitten huonoa. Parmesan juusto on vahvan makuista ja jotkut ei tykkää siitä kuin aikuisiällä. On hyvä tarjota lapsille erikoisia ruokia, mutta vaikka söisi tulista ruokaa tai sushia niin se ei takaa että esim. kreikkalainen ruoka maistuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun yleensä aina vieraatkin lapset ovat syöneet ihan mielellään meidän "erikoisemmin" maustettuja ruokia.
Olen myös huomannut että se tavallinen jauhelihakastike ja spagetti kyllä pitää puolensa, tuppaa olemaan yhden sun toisen lempiruoka.
joidenkin lasten ruokavalio kun tuntuu koostuvan makaronista ja ketsupista, ja jos halutaan jotain ekstraherkkuja, syödään eineksiä tai jauhelihaa. Ei kaikesta tarvitse pitää, mutta kyllä lapsistakin huomaa,kuka on tottunut syömään muutakin kuin eineslihapullia kylminä, ihan asenteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse en syö parmesania enkä sillä maustettuja ruokia. Kovin mielelläni en istu edes pöydässä, johon on katettu jotain parmesanilla maustettua.
_Se_haisee_pahalle_.
Anna hiukan armoa niille tuttavalapsillesi, edes ymmärtämällä että kaikesta ei voi tykätä.
kyllä kotiolot vaikuttaa ja paljon. Riisisotku ananaksella ja hernemaissipaprikalla ei todellakaan ole risottoa, ja kertoo perheen ruokakulttuurista paljon.. No, kaikille kulinarismi ei ole tärkeä osa elämää, etenkään Suomessa ikävä kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä on lapsille syötettyä kaikkea mahdollista alusta pitäien. Pakko on ollut maistaa kaikkea, ei syödä.
Ei meidänkään lapset moussakaan suostu syömään, mutta raa'asta sipulista lähtien he syövät lähes kaikkea. Toki kaikilla on oma makumieltymyksensä - mutta jokainen syö muutakin kuin nakkeja ja muusia.
Meidän yksi lapsista on todella kranttu. Tällä tekniikalla hän alkoi syödä 6-vuotiaana vaikka mitä. Vieläkin hän on krantumpi, mutta toisella tavalla ruokittuna hän olisi todellakin sellainen lapsi, jolle kelpaisi vain tuttu ja turvallinen.
täällä tehtyä risottoa enää saa sanoa risotoksi.
Kukahan tässä kranttu on?
Uskotko tosissasi siihen, että lapset taipuvat vanhempiensa tahdon mukaisesti ja että kaikki on kasvatuksesta kiinni?
Meillä vanhemmat syövät mielellään erilaista, ei kotoperäisen makuista ruokaa. Ekaluokkalainen esikoinen on myös rohkea ja laaja-alainen syöjä. Yksi riemun aiheita on, että hänen kanssaan voi mennä salaattibaareihin ja hän valitsee innoissaan uusia makuja.
Sitten on vuotta nuorempi pikkuveikka, joka ei syönyt kahteen ensimäiseen vuoteen paljon muuta kuin apteekin aminohappojuomaa. Allergiat on nyt selätetty, mutta lapsi on erittäin valikoiva makujen suhteen. Hän syö herkuistakin vain tasan ne, mistä tykkää. Vaikka muuta ei olisi tarjolla, hän jättää syömättä. Isosisko kiittää ja syö pikkuveikan puolesta.
Kuopuksen kapean ruokavalion takana on todennäköisesti sekä makuihin tottumattomuus pienenä että isänsä perimä. Lasten isä oli kuulema tavattoman nirso lapsena ja omien sanojen mukaan aloitti vasta 20-vuotiaana laajentamaan ruokavaliotaan. Nyt syö lähes kaikkea (tyyliin mäti ja sinihomejuusto ei mene alas, mutta muut käyvät). Väitetään, että ihmisten makuaistit olisivat hyvin erilaisia. Joku "ronkeli" aistii maut erilailla, esim. karvaampana kuin "hotkottaja".
Minäkin soisin mielelläni kuopukselleni laajemmat makunautinnot, mutta sallin hänen olla sellainen kuin hän on. Hänelle ei valmisteta oman mielen mukaisia ruokia, mutta ei myöskään arvostella siitä, ettei pidä kaikista ruuista kuten muut perheenjäsenet.
mutta ainakin suomalainen risotto on ihan tuttua ruokaa, kouluissakin oli jo 70-luvulla
riisi-ruis-sekoitusta, hernemaissipaprikaa, sipulia, ananasta purkista sekä jauhelihaa, kanaa tms. Suolaa, pippuria ja grillausmaustetta. Ei parmesaania.
Saattaa olla ihan kivaa riisipataruokaa tai miksi sita nyt kutsuisi, mutta risottoa se ei todellakaan ole.
Kaikki popero jossa on riisia ja jotain muuta sekaisin ei ole risottoa.
riisi-ruis-sekoitusta, hernemaissipaprikaa, sipulia, ananasta purkista sekä jauhelihaa, kanaa tms. Suolaa, pippuria ja grillausmaustetta. Ei parmesaania.
Ja grillausmauste, hrr. Tappaa kaikki luonnolliset maut E621:llä.
Tuo on ruoka jolle olemme antaneet nimen risotto. Kutsumme tuota ruokaa risotoksi, joten se on risottoa.
Te voitte ihan vapaasti kutsua tata mossoa risotoksi tai ihan miksi vaan vaikka kaalilaatikoksi - who cares! - mutta oikeaa risottoa se ei ole!
Makin voin taalla kotona sanoa etta soin lohifiletta vaikka oikeesti soin kalapuikkoja.
Eihan siina mitaan.
ap.n kuvaelma tuttujensa lapsista, että naama norsunvitulla:)
Kauniisti hän puhuttelee tuttujensa lapsia. Olisiko tunnelma ollut niin vaivautunut pöydässä ja ap niin kireä emännänroolissaan, että lapset vaistosivat yleisen jännittyneisyyden ja ap.n asenteen ja eivät pystyneet syömään.
Yleensä lapsilla on herkät tuntosarvet ja vaistoavat ihmiset, jotka inhoavat lapsia.