Oonko ihan moraaliton?? Lukioaikainen ystäväni on kuolemaisillaan syöpään ja

vaan aloittanut vieraiden kuksimisen ennen kuin vaimo on edes kuollut. Hyvissä ajoin ennen kuin vaimo on kuollut.

Kuvottavaa.

Eikö ole tarpeeksi kamalaa että vaimo kuolee alle 40v harvinaiseen syöpään?

t.ap

Ikävää kun jokainen tässä maailmassa haluaa pärjätä. Kaikki ei pärjää yksin tilanteessa jossa lapsia. Ihmettelen kuinka moni uskaltaa tuomita ap:n itse kokematta samaa. Hävetkää, olette ilkeitä ihmisiä!

nyt vittu sentäs, joo sehän onkin vaimon vika kun meni tyhmä sairastumaan syöpään. Kyllä miehen toki täytyy kassit saada tyhjentää. Tyhmä, tyhmä vaimo.



Te olette oikeasti todella vastenmielisiä ihmisiä, mutta provohan tämä on.

Mutta lohdullista on mielestäni se, että jos aidosti ja oikeasti rakastat heidän lapsiaan , niin kuin omiasi, niin se on hienoa se. Lapset tarvitsevat ehdottomasti turvallisen äidin ja minusta olisi upeaa jos voisit heille sellainen olla.



Ehkä kuitenkaan ei kannata lähteä mainostamaan kuinka olette löytäneet toisenne miehen kanssa. Ole ystäväsi tukena ja pidä hyvää huolta hänen rakkaimmistaan, eli lapsista!

Kuka sanoi, ettei rakkautta enää ole. Kyllä kuolevaakin voi rakastaa. Pettäminen ei välttämättä tarkoita etteikö rakastaisi.

PETTÄÄ YSTÄVÄNSÄ MIEHEN KANSSA!!!!!





Siinä ei ole mitään hienoa ja ihailtavaa, vaan se on nimenomaan syvästi tuomittavaa. Ja vielä pahempi on tuo munansa perässä notkuva mies, kuvottava luuseri. Ehkäpä ansaitsevat toisensa ap:n kanssa.

Ja mies varsinainen nilkki. Sovitte siis varmaan vallan mainiosti yhteen.



Eikö miehen pitäisi olla tukemassa vaimoaan ja toivoa hänen paranemistaan sen sijaan, että odottaa hänen kuolemaansa? Paska jätkä.

aiotko hyppiä riemusta, kun "ystäväsi" lopultakin kuolee? Taidat oikein toivoa sitä.



no joo provohan tämä on, ei voi muuta olla

Vierailija - 28.5.2008 22:38 (ID 170313)

Kuinka kauan miehen sitten pitäisi olla yksin että se olisi oikein??

Eikö ole tarpeeksi kamalaa että vaimo kuolee alle 40v harvinaiseen syöpään?

t.ap

Joissakin maissa vieteään ns. "suruaikaa" läheisen kuoltua. Ehkä sillä on jotain tekemistä tämän asian kanssa.

Ystäväsi on edelleen elossa ja miehensä pettää häntä, järkyttävää! Mitä, jos hän saisikin tietää asiasta? Miltä tuntuisi olla kuolemansairas ja tietää, että oma mies pettää ja suunnittelee jo elämää hautajaiseten jälkeen? Minusta se olisi hirvittävää ja lohdutonta!

Voi luoja, miten voitte olla moraalittomia!?! Pettää nyt kuolemaisillaan olevaa ystävää ja vaimoa? Miten VOIT ottaa miehen, joka ei sen vertaa rakasta edes olemassa olevaa vaimoa, että olisi hänen tukenaan ja lohtunaan kuoleman kynnyksellä vaan ennemmin pelehtii herra ties minkä hepsankeikan kanssa ja suunnittelee, mitä sitten tekee, kun vaimo kuolee. Missä on rakkaus, missä on suru?

Tämän täytyy olla provo, kukaan ihminen ei VOI olla noin perseestä. Halveksin teitä molempia sydämeni pohjasta. Siis ap:ta kaksinverroin, kun keksi näin kamalan ja mauttoman provon.

Jos tämä kuvottava juttu nyt olisi totta niin...

Ensinnäkään tämän ns. ystävän tehtävä ei ole mennä keskustelemaan kuolemaisillaan olevan äidin kanssa siitä, mitä toivoo lapsilleen ja miehilleen tulevaisuudessa. Se on miehen tehtävä, joskin tämä mies vaikuttaa siltä, ettei hänellä ole munaa ko. hommaan... Mutta joka tapauksessa tehtävä olisi miehen tai sitten ei kenenkään, ei ainakaan ns. ystävän. Eikä tarvitse kysellä, mitä toivoo miehelle, eihän kuoleva vaimo ole miehen äiti, mies on aikuinen ja luulisi osaavan pitää huolen itsestään, äiti voi esittää toiveita lasten suhteen.

Ja tilanteen KUVOTTAVAKSI tekee se, että sänkyyn hypitään, ennen kuin miehen vaimo on edes kuollut! Muutenhan kuvio voisi olla ihan ideaalinen, perheen hyvä ystävä ja isä rakastuvat ja elävät onnellisina elämänsä loppuun asti. Mutta tuollaisessa suhteessa kuin tässä, on aikasta monta mutkaa vastassa. Ensinnäkin suhde on alkanut pettämällä. Toisekseen miehen surutyö jää tekemättä, se tulee vastaan jossain vaiheessa ja sen seurauksena mies ei välttämättä pidä tätä sänkyynsä tuollaisessa tilanteessa kivunnutta naista enää muuta kuin huorana, joka käytti tilaisuutta hyväkseen. Kolmannekseen suhde ei välttämättä pääse etenemään todelliseksi parisuhteeksi, koska on alkanut tavallaan terapiasuhteesta; sen varjosta pääseminen voi olla hyvinkin hankalaa. Joku neljäskin juttu vielä oli mielessä, mutta ei nyt enää ole siellä...

Itse pelkäisin sitä omantunnon ääntä, joka alkaa soimata joka kerran haudalla vieraillessa... Siis jos olisin pettänyt kuolevaa ystävääni tämän miehen kanssa... Kyllähän sen jossain solussa täytyy tuntua väärältä ja sekin on joskus kohdattava.

Tuo ap:n aloitus ei ehkä olisi järkyttänyt niin kovin, jos tämä ns. ystävä ei olisi niin hanakasti menossa keskustelemaan lasten ja MIEHEN tulevaisuudesta tämän kuolevan ystävän kanssa.... Ups, vahingossa lipsahti, että meillähän onkin muuten hyvää seksiä... Ja se, että hän niin selkeästi kokee olevansa vain ja ainoastaan hyvä ihminen, kun pelastaa äidittömät lapsiraukat ja lohduttaa ohimennen vähän tulevaa leskeäkin... Eihän se ole RAKKAUTTA. Siis sellaista rakkautta, jota parisuhteeseen ja sen ylläpitämiseen tarvitaan... Ei tuollaisella suhteella kyllä tulevaisuutta ole... Ikävä kyllä, lasten takia.

Ystäväsi on edelleen elossa ja miehensä pettää häntä, järkyttävää! Mitä, jos hän saisikin tietää asiasta? Miltä tuntuisi olla kuolemansairas ja tietää, että oma mies pettää ja suunnittelee jo elämää hautajaiseten jälkeen? Minusta se olisi hirvittävää ja lohdutonta!

Voi luoja, miten voitte olla moraalittomia!?! Pettää nyt kuolemaisillaan olevaa ystävää ja vaimoa? Miten VOIT ottaa miehen, joka ei sen vertaa rakasta edes olemassa olevaa vaimoa, että olisi hänen tukenaan ja lohtunaan kuoleman kynnyksellä vaan ennemmin pelehtii herra ties minkä hepsankeikan kanssa ja suunnittelee, mitä sitten tekee, kun vaimo kuolee. Missä on rakkaus, missä on suru?

Tämän täytyy olla provo, kukaan ihminen ei VOI olla noin perseestä. Halveksin teitä molempia sydämeni pohjasta. Siis ap:ta kaksinverroin, kun keksi näin kamalan ja mauttoman provon.

Kuvittelen, että jos itse olisin kuolemansairas, tuntuisi hyvältä jos tietäisin, että lapsilleni jää "äiti", joka aidosti välittää heistä.



Siis jos tietäisin, että olen kuolemassa, soisin mieluummin miehelleni uuden vaimon, jonka tunnen ja joka olisi hyvä lapsilleni kuin että mieheni joutuisi jäämään surun ja lasten kanssa yksin. Jossain vaiheessahan hän kuitenkin etsisi itselleen uuden puolison ja ehkä tämä ei olisi hyvä lapsilleni?



Tietysti olisi kamalaa saada tietää ystäväni ja mieheni pettäneen minua, mutta vielä kamalampaa olisi jos ajattelisin perheeni jäävän ilman äitiä. Minusta äiti voi siis yhtä hyvin olla lesken uusi puolisokin.

tulevaisuudessa naimisiin. Näin teki Terri Schiavon mies samantien vaimonsa kuoltua. Ikävää jos toimimme teistä väärin, mutta elämä on liian lyhyt odottaaksemme jotakin lisää.T:ap

älä aiheuta hänelle enään lisäsurua.