miten valmistautua synnytykseen?

mene avoimin mielin



mitään muuta ei mun mielestä välttämättä tarvi pakata mukaan kuin huulirasva. kaikki muu on extraa.

Kyllä ne kätilöt neuvoo. Ja eipä siinä paljoa muuta voi tehdä kuin kestää kipua avautumisvaiheen aikana ja ponnistaa ponnistusvaiheessa. Kätilö antaa luvan koska voi alkaa ponnistamaan.



Kun alkaa tuntua siltä, että synnytys on lähellä, niin soitat synnärille ja kysyt että joko tulet.

Syntyisi jo! Käyköön vaikka kuinka kipeää mutta pääasia että syntyy!

et sitten ylläty esim. siitä, että ponnistusvaihe saattaa kestää pitkään. Tiedät myös, mitä tarkoittaa vaikkapa sormelle auki/ 3 cm auki/ 10 cm auki. Kannattaa myös miettiä omaa suhdetta kivunlievitykseen, sitä kysytään, kun menet synnärille.



Kannattaa opetella rentoutumista, ja miettiä jo etukäteen erilaisia mielikuvia, joilla hallita kipua. Siksikin kannattaa tietää esim. se, että yksi supistus kestää minuutin, ja välissä on tauko, joka lyhenee synnytyksen edetessä.



Pidä huolta myös siitä, että mies/tukihenkilö tietää suurinpiirtein synnytyksen eri vaiheet! Myös sen, että se saattaa kestää, ja tukihenkilön odotetaan olevan mukana koko ajan (siis vaikka 24 h...).

Ja ihan totta. Se synnytys menee miten menee huolimatta siitä, miten olet siihen valmistautunut. Kyllä ne kätilöt kertovat, mitä pitää milläkin hetkellä tehdä. =)



Koitat vaan olla stressaamatta (joo, helpommin sanottu kuin tehty). Ota rennosti ja nauti! Kohta saat vauvan syliisi ja elämä on uutta ja ihmeellistä koko perheelle. =)

etukäteen voi toki miettiä mitä kivunlievitystä haluaa, ja sitten sitä joko saa tai ei... minäkin kestin kipuja kotona niin pitkään että en enää saanut epiduraalia sairaalassa, olin jo liikaa auki.

Asentoja ym. on ihan turha miettiä, minäkin ajattelin että en makaa selällään, mutta niin kovat tuskat oli, etten muuhunkaan asentoon taipunut. :)

ensin sitä synnytystä pelkää, mutta kun olo alkaa viikkojen huvetessa käydä tukalaksi, alkaa ainoa ajatus olla "kunhan se nyt vaan syntyisi. Ihan sama mitä tapahtuu, kunhan vaan pääsisi tästä mahasta eroon"



ja parhaimman synnytyksen saat kun et valmistaudu mitenkään. Et rakenna itsellesi mitään kuvitelmia, kuinka synnytys etenee tai kuinka olet urhea ja kestät ilman kipulääkkeitä tai vastavuoroisesti kuinka otat käyttöösi sairaalan koko lääkearsenaalin. Sun synnytys on SUN synnytys... ei sun kavereiden, äitisi tms.



Se menee niin kuin menee. Ja kunhan muistat myös sen, että synnytyksestä ei jaeta sankaripisteitä.



Me naiset synnytetään keskimäärin 2 lasta elämän aikana kun taas ne sairaalan kätilöt hoitaa synnytyksiä työkseen -kyllä ne neuvoo kun muistat avata suusi ja pyytää. Eli ajatuksen voimalla eivät toimi :)



Tsemppiä synnytykseen ja onnea tulevaan äitiyteen.



Terv. 2 lapsen äiti...

Paikat aukeaa ja lapsi ponnistetaan auki kun supistaa.

Synnytys voi käynnistyä monella tavalla, synnytyksessä voi tapahtua paljon ennen ponnistusta.



Voit ennen synnytystä miettiä mitä puudutteita haluat tai haluatko mitään. Ja käytännössä sen näkee meneekö niin -ehkä et koe tarvetta ottaa mitään, vaikka ajattelit etukäteen ottaa kaikkea ja päinvastoin. Seuraava synnytys menee ehkä ihan erilailla?



Toinen mitä voi miettiä on mitä asentoja ehkä haluat kokeilla. Tutustua vähän etukäteen niihin tai sitten haluat ehkä vaan maata kun synnytys lähtee käyntiin.



Rentoutuminen on tärkeää, tähän kuuluu siis se kun supistus menee niin se "hengitellään läpi" (ja impataan kaasuja) ja rentoudutaan kun supistus menee ohi -tai huudetaan, itketään äitiä, purraan miestä, haistatellaan kätilö jne.



Kätilöt on varmaan kaikkea nähny. Ja osaa sua auttaa. Suunnitelmat saa mennä uusiksi.



Suunnittelu on suunnittelu, ei mikään NÄIN SE MENEE, perkele" en käsitä miksi ei saisi suunnitella. Vaikka, onko sairaalassa amme, haluatko semmoseen, voiko siihen synnyttää vai onko vaan avautumista varten?

Jos suunnittelee "kokeilen ammetta" niin ei siihen ole pakko mentävä! :D

Itse en esikoisesta uskaltanut pyytää ammetta, seisoin 5 minsaa suihkussa.. Toisesta se oli varattu ja kolmannesta rikki, neljännestä vaan etoi ajatus vedestä kun synnytys käynnistyi!

Itse pelkäsin hulluna synnytystä, mutta rv 38 lähtien olin jo niin tympääntynyt, että olisin halunnut lähteä samantien synnyttämään. No lapsivedet meni 38+6 ja olin todella innoissani. Kipu ei enää pelottanut siinä vaiheessa.

Suomeksi siis lapsi ponnistetaan ulos! :)



13

Itse ihan raskauden alussa aloin jo miettimään synnytystä ja yli puolet raskaudesta menikin pilalle kun mietin miten valmistaudun ja aloin stressata asiaa todella. Sitten se vaan unohtui enkä ajatellut synnytystä ollenkaan ja niin se vaan tuli ja meni ja jäi positiiviset kokemukset kyllä!

Ne neuvoo miten tulee toimia siinä tilanteessa niin sinuna en ajattelisi koko synnytystä kuin vasta sitten kun se tapahtuu :)

etten "jaksa" synnyttää. Tiedän, että se vauva ei mahaani jää, mutta entä jos en jaksa ponnistaa häntä ulos?



ap

esikoista odotan, viikkoja nyt reilut 30, eikä missään ole tullut vastaan mitään neuvoja synnytykseen. miten siihen voi valmistautua?

Eli jos vaan pystyt, niin kannattaa esim. lukea päivän lehti kyykyssä (polvet sivuilla, lantio mahd. leveänä). Näin paikat venyy :)

Sen lisäksi kannattaa esim. Ceridalin öljyllä öljytä välilihan aluetta, jotta on mahd. joustava ja venyvä synnytyksessä.

http://www.ceridal.com/?id=4483c&select=Ceridal

Itsellä meni esikoisen synnytys 22 h avautumiseen, että päästiin ponnistamaan ja tässä sää itse teet vasta: puserrat, kätilö luultavasti osoittaa sormella suunnan ja se tulee ulos.



Itsellä pitkä avautuminen väsytti ja oli likellä että meni auttamiseksi, silloin imukupilla jeesataan, pihdit on tosi harvinaiset.



Leikkaus on viimenen jos ei vaan synny mutta käsittääkseni päänasento on yleisempi syy kuin se ettei äiti jaksa. Jos pään tarjonta estää kulkemisen niin leikataan. Toinen yleinen asia on ettei supistuksilla ole voimaa.

Jostain hyvän esimerkin kuullut: Kun laitat jalan puntista läpi, se on normaalia synnytystä, mutta kun pää tarjoutuu väärin niin se on sama kuin koittaa laittaa huosuista pohjaa edeltä.

Älä valmistaudu liikaa, mene avoimin mielin. Kätilöt kyllä neuvovat ja antavat vinkkejä.



Jos liikaa valmistautuu ja käsikirjoittaa synnytyksensä tarkasti, niin voi tulla pettymyksiä kun kaikki ei menekään suunnitelmien mukaan.

tarvitse mitenkään valmistautua etukäteen. Neuvoksi annan, että älä suunnttele synnytystäsi! Se harvoin menee suunnitelmien mukaan. Ja kätilöt ovat ammatti-ihmisiä, jotka neuvovat synnytystilanteessa!

minua kun pelottaa, etten synnytyksessä tiedä, mitä tehdä..



ap