Mieheni ja hänen sukunsa junttius ärsyttää :(

aviomies muuten, mutta välillä meinaa keittää yli. Meillä on menty myös siihen, että mies käy vanhemmillaan lasten kanssa ja itse vietän sillävälin omaa aikaa. Se jumalaton hössötys ja älämölö kaiken tekemisen ympärillä, jatkuvasti kalkatetaan jotain (sanomatta kuitenkaan varsinaisesti mitään), oman erinomaisuuden korostaminen painamalla muita (helppohan se on tuntea itsensä tosi ihmeelliseksi kun ei ikinä käydä lähikauppaa pidemmällä). Ja jos jonkun asian erehtyy itsestään kertomaan, anoppi kääntää senkin päälaelleen ja seuraavana päivänä siitä anopin versiosta tietää koko suku (ja yllättäen en näyttäydy näissä versioissa mitenkään mairittelevassa valossa).



Tekisi välillä mieli muuttaa kokonaan pois täältä miehen suvun läheltä.

mutta minun tapauksessa "kansi valitsi vakan", eli synnyin tällaiseen sukuun. Kävin lukion, mikä oli äidin puoleisen suvun mielestä hieno asia. VIelä hienompaa heistä oli se, että menin ammattikorkeaan sen jälkeen. Isän puolen mielestä olin koko opiskeluaikani vain "saamaton ikiteini, joka opiskelee koska ei tahdo kasvaa aikuiseksi". Nyt valmistuttuani, kun minulla on ammatti ja olen ollut töissä, asun omillani (kuten asuin opiskeluaikanikin) ja maksan itse laskuni, olen edelleen ikiteini. Kerran minulta kysyttiin isän puolen sukujuhlissa, että "ethän sie ole edes töissä, niin mites sie vietät kaikki päiväs?" Kerroin olevani töissä, en tosin vakituisena. Sanoin, että vapaa-ajallani luen paljon (kuten äitinikin). Siitä lähtien olen ollut ikiteini kirjatoukka. :D Ja kiinnostukseni Dostojevskin kirjoihin on "sellasta esittämistä, turhaa hienostelua ja ihan läpinäkyvää pätemistä". :D :D niiden kanssa oppii elämään, ja tosiaan siitä saa välillä hyvät naurut, kun niiden kohkaamista katselee... :D Ihan viisaita ihmisiä hekin, ja arvostan sukuani. Saahan sitä välillä avautua näistäkin asioista, eikö? :D

tunteen...

Rankkaa se on mutta jälkikäteen saa kyllä hyvät naurut.

Sanomattakin selvää, että mieheni ei lue kirjoja, vaikka onkin opiskellut korkeakoulututkinnon tekniikan alalta. Appivanhemmat kyllä ylpeilevät lapsensa koulutuksella, mutta missään se ei saisi näkyä. Samaa jauhantaa naapurien asioista vaan. Huoh.

siinähän sukukin sivistyy ,kun kijanoppinut on opettamassa.

Onneksi on ex ja ex-suku!

haukut.Se on totta ,että vakka on kantensa valinnut.Olisit perunut,jo silloin kun ekakerran sukusi näit. Kyllä minua risoo jatkuva haukkuminen ,appi vanhemmistä.

kapasiteetti riitä edes siihen. Siihenkin nimittäin tarvitaan jonkin sortin huomiokykyä. Ovat perhe, jossa on ihan normaalia istua kahvipöydässä viisitoista minuuttia puhumatta mitään. Minä alussa availin kaikenlaisia aiheita, mutta kun huomasin, ettei kenelläkään ole mitään hajua mistään ympärillä tapahtuvista asioista lopetin koko vierailut. Nyt mies hoitaa lasten kanssa pakolliset kyläilyt ja kun anoppi tulee kylään, minä pidän omaa aikaa.



Mies on luojan kiitos toista maata, mutta kyllä hänessäkin perheen henkinen köyhyys toisinaan näkyy. On kuitenkin kiinnostunut asioista, vaikka keskustelutaito on mitä on.



Kyllä sitä joskus toivoo, että mies olisi "samasta sosiaaliluokasta". Kuumottavia tilanteita esim. lasten synttärit, kun oma perhe ja miehen jurveloperhe on yhdessä.

niin kärjistetysti, mutta kuitenkin. Meillä vielä se tilanne, että appivanhemmat asuu ulkomailla, joten vierailut kestää vähintään viikon. Ja olen kyllä ihan räjähtämispisteessä aina, huh huh.

niin miksi sitten sellaisen miehen halusit?



Outojakin sukulaisia nyt kestää "sinnillä", mutta jos puolisoaan halveksii, niin sitten on jo ongelmia..