Käsittelikö äitisi sinua koskaan lapsena tarpeettoman kovakouraisesti?

äiti läimäytti poskelle. Olin n. 9-10. En tiedä miksi juuri tuolloin kilahti, hermostumisen aihe on edelleen mielestäni varsin vähäpätöinen ja kaiken lisäksi minä en edes ollut syypää vaan veljeni.

4, ja itsekin olen yli 50v. Oltiin ilmeisesti harvinaisen rauhallisia ja nynnyjä. Meillä oli aina rauhallista kotona, kukaan ei edes koskaan huutanu mistään. Naapurissa huudettiin ja hakattiin lapsia, me istuttiin silloin yleensä juomassa aamuteetä, ja oltiin ihan hiljaa, se oli kamalaa kuultavaa. Ei siitä niille mitään sanottu, mutta vieläkin tekee pahaa, niiden pojat oli silloin 3 ja 7, vieläkin muistan ne "isä älä lyö" huudot, ku se pienempi huusi täyttä kurkkua. Silloin ei ollu lasten "hakkaaminen" kiellettyä.

Yhden ainoan kerran muistan, että äiti hermostui veljeeni ja otti häntä olkapäästä kovaa kiinni. Äiti ja isä olivat juuri riidelleet jostain ja tunnelma oli kireä. En usko että on edes veljelle jäänyt tästä traumoja, koska oli niin erikoista.

Mun äiti tönäisi mut pää edellä tiskiallaskaappiin, joka oli täynnä tyhjiä kaljapulloja, sain isoja haavoja lasinsiruista ja jouduin sairaalaan tikattavaksi. Äiti kertoi hoitajille, että hän oli juuri ollut tyhjentämässä ko. kaappia tyhjistä pulloista ja minä olin juossut suoraan kaappiin. Olin 4-vuotias, ja todellinen syy tähän äidin tempaukseen oli se, että ne pullot olivat tyhjiä. Äitistä oli jollain lailla mun vika, etteivät ne olleet täysiä.



Äiti on myös lyönyt mua paistinpannulla, koska olin kuulemma niin ärsyttävä, sekä heittänyt minut seinään, koska nuoremmat sisarukseni olivat sotkeneet seiniä äidin meikeillä mun ollessa koulussa. Kerran äiti katseli vierestä, kun hänen miesystävänsä keksi polttaa tupakalla mun olkapäähän, sanoi tekevänsä "arpitatuoinnin" ja selitti, että tästä tulee kyllä hieno. Äiti nyökkäili ja naureskeli, että "joo-o, hieno tulee".



En voi väittää, että nykypäivänä olisi kovin lämpimät välit äitiin.

Meillä kurittajana toimi isä.