Läheisyyden puute parisuhteessa.

hellyydenosoituksiin, torjuuko vai...? Mun mies sanoi aiemmin, että hän ei tarvitse koskettelua...meni aikani kunnes hyväksyin ja mielestäni hän nykyisin koskettelee enemmän, siis tekee siihen aloitteen. Ei hän torju, jos menen esim. kyhnöttämään viereen.



Eli kumma kumma toinen ei tarvitse niin paljon kuin toinen ja mies väitti että minä kaipaan "liikaa" huomiota ja hellyydenosoituksia, mutta ehkä olen jo hänet nyt saanut tajuamaan, että kaikki on suhteellista ja mikä ihanampaa kuin kyhnöttäminen ;)

ja se elää omaa maailmaansa. Kyllä se rakastaa, tavallaan. Mutta kun arki iskee, mies vetäytyy. Älkää hankkiko lapsia, ei se miestä sitouta yhtään enempää, enemmän vain vetäytyy omiin oloihinsa ja harrastuksiinsa.

tai sitten joskus pussaa ja halaa. Minua ahdistaa tämä hellyyden puute, tuntuu että ihan kavereita ollaan, paitsi sitten sängyssä.



ap

tai sitten joskus pussaa ja halaa. Minua ahdistaa tämä hellyyden puute, tuntuu että ihan kavereita ollaan, paitsi sitten sängyssä.

ap

Tuntuu monesti, että mies ihan loukkaantuu kun välttelen pitkiä suudelmia ja halaamista. Jotenkin aina ajattelen, että se yrittää kammeta minut sänkyyn ja saada minut kiihottumaan, vaikka tuskin asia aina on niin.



Mies lähettelee hellyyttäviä tekstiviestejä päivittäin ja itse vastaan niihin harvoin. Harrastamme seksiä noin 3-4krt viikossa ja mies varmaan haluaisi lähes päivittäin.



Rakastan kovasti miestäni, mutta huomaan itsekin olevani melko haluton, vaikka sitten kun hommiin aletaan olen kovinkin villi ja "kiimainen".

Kuulostaa tutulta, mutta asia ei minua paljon vaivaa, koska olemme keskustelleet ja "sovittu" asiasta.

Olemme siis olleet vähän alle vuosi naimisissa ja yhdessä 2,5 vuotta. Silloin kun suhteemme oli vata alkumetreillä, olimme koko ajan kiinni toisissamme, mutta se varmaan johtui siitä, että emme asuneet yhdessä ja halusimme molemmat "ottaa kaiken irti" siitä yhteisestä ajasta.

Myöhemmin kun muutimme yhteen, tämä läheisyys väheni, mutta ei kuitenkaan hävinnyt kokonaan.

Nykyäänkin läheisyyttä on, mutta useinmiten sängyssä tai esim. telkkaria katsoessa sohvalla, niin ja on myös niitä "käsi kädessä", aamu- ja yösuukkoja ja yleensä MINUN aloitteesta.

Voin kuitenkin sanoa, että meillä läheisyteen vaikuttaa esim. se, ollaanko me 24/7 yhdessä vai päivät töissä.. Heh, toisin sanoin, silloin kun tulee ikävä - sitten on myös enemmän läheisyyttä ;)

Meidän tapauksessa tiedän, ettemme molemmat (minä ja mieheni) tykkää "änkeämisestä"...

Oletko kysynyt mieheltäsi, mikä häntä ärsyttää/mistä hän ei tykkää?!...



Jos ei hänen puoleltaan heru muuta, niin nauti ainakin siitä mitä teillä on - seksi ja sen aikainen "läheisyys"... :)

eikä ap:n tarvitse vain tyytyä siihen mitä on. Kyllä parisuhteessa pitäisi mielestäni pystyä molempien tulemaan puolitiehen vastaan. Tutkimusten mukaan toisen ihmisen kosketus on tärkeää kaikille, niin vauvoille, lapsille kuin aikuisille ja vanhuksillekin, ja valtaosa vauvaiän ohittaneista oikeasti kärsii kosketuksen puutteesta. Vanhuksilla on todettu muistisairauksien vähenemistä ja hidastumista, kun on lisätty päivittäistä kosketusta esim. niin, että palvelutaloissa vanhukset hierovat toistensa niskoja 15 minuuttia päivässä. Taaperoikäisillä kosketuksen määrän lisäämisen on todettu vaikuttavan positiivisesti mm. uniongelmiin, syömisongelmiin ja käytöshäiriöihin, aikuisväestöllä on huomattu vaikutuksia virkeyteen, muistiin, mielialaan, sekä myös uniongelmiin. Kyllä kosketus on ihmiselle tärkeää, ja koskettamiseen liittyy mielestäni oleellisena osana tuo mainittu läheisyys.



Meillä on myös läheisyys kadonnut pikkuhiljaa. Osaltaan siihen on toki vaikuttanut lasten tulo, ei ole kovin helppoa "lähennellä" kun on viimeiset viisi vuotta oltu koko ajan raskaana tai vauva sylissä. Varmasti vaikutusta on ollut silläkin, että suhde on kestänyt jo näinkin pitkään, asutaan yhdessä ja nähdään päivittäin. No, joka tapauksessa minä kaipaan hellyyttä, läheisyyttä ja huomiota, muutakin kuin sitä seksin aikaista, miehelle taas kuulemma riittää se seksi. Meillä tämä on johtanut siihenkin, etten minä juuri enää lämpeä seksillekään, koska tunnen olevani lähinnä jokin masturbaatioväline. Sitä hiplataan silloin, kun haluttaa seksiä, muulloin sitä ei huomioida lainkaan.



Ymmärrän kyllä senkin, että voi tuntua luonnottomalta tai omituiselta olla jatkuvasti hiplailemassa sitä puolisoa, jota on tuijottanut jo vuosikausia, mutta toisaalta, ehkä sekin kertoo jotain, jos puolisoaan ei voi koskea tai puolison lähellä ei voi olla niin, että se tuntuisi luontevalta. Mieheni käyttää tätä perustelua, hän siis ei tunne sitä luontevaksi, että halailisi, koskettelisi tai kirjoittelisi päivän mittaan tekstiviestejä, mutta minusta se on omituista. Hän siis voi harrastaa seksiä kanssani kuinka paljon vain, mutta sohvalla vieressä istuminen, päivän kuulumisista juttelu ja silloin tällöin halaaminen ei luonnistu? Ei vain mahdu minun pieneen ja blondiin päähäni tämä logiikka.

Olipa helpotus löytää tämä ketju just nyt. Meillä oli just miehen kans riita tästä asiasta. Olin todella pöyristynyt kun en tänä iltana saanut kaipaamaani hellyyttä vaikka tein asian tosi selväksi. Mieheni todella harvoin on aloitteellinen hellyyden antamisessa mutta jos ei edes pyynnöstä halua tulla viereeni istumaan ja halaamaan vaan muut asiat kuten netissä surfailu on tärkeämpää niin onhan se kummallista! kerrankin meillä olisi ollut aikaa kunnolla toisillemme kun lapsi nukahti ajoissa ja minä en mennyt sen kans yhtä aikaa nukkumaan. Lopulta aloin itkeä ja mies alkoi mököttää.



Suututtaa ja surettaa. Niin yksinkertaisilla asioilla voi tehdä toisen onnelliseksi tai onnettomaksi. Miksi monet miehet valitsee tuon jälkimmäisen? Epäilen suuresti mieheni rakkautta. Miksi kukaan haluaisi loukata rakastamaansa ihmistä kuten hän tänä iltana minua.



Lopulta käy kuten ennenkin. Mies pyytää anteeksi käytöstään mutta mikään ei oleellisesti muutu. Huoh!

olen 34 vuotta ollut naimisissa, olen kovin yksinäinen, jäin työelämästä pois, ja koin muita suuria menetkyksiä elämässäni,joka päivä on tuskaa, kaipaisin valtavasti ihmistä joka haluaisi hellyyttä ja antaisi sitä takaisin.töissä ollessani mulla oli kavereita, joiden kanssa sai nauraa ja höpsötellä, nyt kun kaverit ja työ jäi pois, on  kotona turha yrittää olla onnellinen, vaimolle on työkaverit ja Facebook tärkeämpi kuin minä. hellyyden puute on aiheuttanut myös seksuaalisen haluttomuuden tunteen,asioista on puhuttu, mutta tuloksia parempaan suuntaan ei ole tullut. tuntuu sille, että voisin vaikka maksaa, jos saisi olla jollekkin hyvä ja halia paljon. Jos olet tuntenut vastaavan vastaavanlaisia kokemuksia,kirjoittele palstalla.Minusta pahin yhtälö on, ettei ole ketään jolle puhua, eikä ketään jolle olla hyvä. Mieskin kaipaa hellyyttä

Mitä vittua valitat, kun saat seksiä monta kertaa viikossa? Minä en saa mieheltä enää mitään fyysistä kosketusta!!

Meillä ei ole mitään läheisyyttä ollut vuosiin. Ei puhuta, ei kosketa ja sitä intiimiä kanssakäymistä aina saunan jälkeen kun hän on ottanut pari ja sekin tosi rutiininomaista ja aika aluekohtaista kosketusta. Me ei edes syödä yhdessä. Miettikääpä miltä tämä suhde oikein tuntuu. EI NIIN YHTÄÄN MILTÄÄN. Kun olis edes se rakastelu jotain. Miten tätä tällaista voi kestää?

Tuttua juttua. Mies tulee metriä lähemmäksi vain silloin kun haluaa seksiä. Muutoin ei koskaan. olen miehelle monesti sanonut,että haluan,että hän on vieressä muutenkin kuin vain silloin kun haluaa seksiä, mutta ei, mies vain loukkaantuu. Tuntuu todellakin,että olen miehelle vain pussientyhjennysväline. Ollaan oltu yhdessä jo montakymmentä vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole mitään läheisyyttä ollut vuosiin. Ei puhuta, ei kosketa ja sitä intiimiä kanssakäymistä aina saunan jälkeen kun hän on ottanut pari ja sekin tosi rutiininomaista ja aika aluekohtaista kosketusta. Me ei edes syödä yhdessä. Miettikääpä miltä tämä suhde oikein tuntuu. EI NIIN YHTÄÄN MILTÄÄN. Kun olis edes se rakastelu jotain. Miten tätä tällaista voi kestää?

Miksi olet tuollaisessa suhteessa? Ota itse vastuuta suhteestasi ja ala korjata sitä. On olemassa parisuhdeleirejä, parinterapiaa, parisuhdeoppaita jne. Puhu puolisosi kanssa. Onko tuo sitä mitä elämältä ja parisuhteesta haluatte? Jos mikään ei auta, erotkaa. Turha valittaa, kun itse voi tehdä asioille jotain.

Meillä sama tilanne, yhdessä 20v. Mies ei ole koskaan tottunut halauksiin tai pidä koskettamisesta eikä ymmärrä miksi sitä tarvitsen. Jos halaa tai paija joskus se on kuin koiranpennun rapsutusta. Srksiä on ja se on hyvää.

Mutta joskus kaipaan syliä niin että sattuu!

Muuten suhde on ihana ja mies maailman paras! Puhumme paljon, olemme toistemme parhaat ystävät ja henkinen läheisyys on mahtavaa.

Painosta, painosta, PAINOSTA sitä sikaa. "Nyt ollaan yhdessä ja silloin silitellään ja halitaan!"

Tehkää myös muutama lapsi lujittamaan liittoa.

Olen ollut mieheni kanssa pian 20 vuotta ja koskettelut loppuivat aika tasan tarkkaan siihen kun ensimmäinen lapsi syntyi. Mies ei vahingossakaan edes hipaise minua muuten kuin silloin kun haluaa seksiä ja siihenkin minä teen 90% aloitteen. Ja jos miettii vaikka eilistä iltaa, niin se seksi oli ihan ala-arvoista. Tein aloitteen ja mies lähti mukaan, mutta siinä kun minä hyväilin häntä alussa silittämällä harteita, niskaa, selkää, käsivarsia ja lanteita, niin mies alkoi puristelemaan minua tapansa mukaan tisseistä. Tisseistä hän siirtyi alapäähän ja vaikka kuinka vaihdon asentoa ja laitoin hänen kättä sellaiseen kohtaan, mistä olisin halunnut kosketusta, niin ei. Vain tissit ja alakerta kiinnostivat ja kosketus ei ollut hellä. Niinpä päätin, että tehdään tämä homma pikaisesti ja mies saikin orkkunsa hetkessä. Minä en ollut edes lähellä, mutta joskus miehen orkun jälkeen hänellä on aikaa silitellä ja koskea minua, nyt kuitenkaan ei, vaan mies nukahti kesken kaiken. Näin menee meillä usein.

Olen jutellut asiasta hyvin monta kertaa ja mies lupaa, mutta kerran jälkeen läheisyys unohtuu taas. Edes sohvalla en viereen pääse, koska mies menee aina nojatuoliin. Tiedän miehellä olevan stressiä ja väsymystä, mutta tämä parisuhde ei anna minulle enää mitään ja en usko, että tätä enää paremmaksi saa ajan kanssa vaikka mies niin lupaa. Minusta tulee siis varmaan se petturi, joka suhteesta lähtee. Muiden mielestä siis. Ulkopuolelta katsottuna suhteemme ja perheemme on täydellinen.

Ai, te puhutte iholäheisyydestä. Ajattelin, että kyse on toiseen tutustumisesta.

Paljon on tässä ketjussa samankaltaisia parisuhteita kuin minulla OLI. Läheisyys puuttui täysin, ei minkäänlaisia kosketuksia tai halauksia koskaan. Mies tuntui tunnetasolla täysin etäiseltä. Seksiä kuitenkin oli.

Taustalla olikin toinen nainen ja pettämistä pidemmällä ajalla. Meilläkin oli ulkopuolisten silmin katsottuna 'kiva pieni perhe ja kaikki hyvin'. No sitä perhettä ei enää ole, ero tuli.

Olkaa naiset tarkkoina...nuo pettämiskuviot tulevat usein täysin puskista, niin minullekin. Se, että on seksiä, ei kerro suhteen tilasta yhtään mitään.

Seksi ja pyyteetön läheisyys EI kuitenkaan ole sama asia!