Miksi aina naiset keksivät nimet perheen lapsille?

kun äiti sen lapsen kantaa ja synnyttää.enempi lapset on äidin.se on totuus:)

ja äidit päättää lapsien asiat.piste!

Kolmesta nimestä kaksi on mieheni keksimiä, jopa kutsumanimi ja kaunis nimi onkin. Itse tahdoin että äitinäitini nimi löytyy lapseltamme ja sinne se keskelle sopi hyvin.

Äiti päätti veljilleni nimet. Olivat sopineet, että isä päättää tytöille ja äiti pojille nimet. Miehen kans valitaan yhdessä sellainen nimi, joka sopii meille molemmille.

jos äidin olisi pitänyt meidät nimetä. Ei osaa ikinä päättää itse mitään. Isän antamat nimet on siis meillä kaikilla.



Omien lapsien nimet on päätetty yhdessä muuten, mutta nuorimman pojan nimestä en suostunut neuvottelemaan.



Tyttären etunimi ei ole suosikkilistani kärjessä, mutta ihan hyvä nimi kuitenkin.

Jos olisin omien teini-iän mieltymyksieni perusteella antanut nimet, lapset olisivat jotain Sebastianeja kaikki. :DDD

Kaikista voidaan aina keskustella.,.,.,.

onko ap mies- etsi muu palsta ja anna naisten olla rauhassa

t. nainen

Minulla on sellainen nimi, minkä äiti on päättänyt jo nuorena tytölle. Mutta kolmannen nimen kohdalla hän on myöntynyt isäni ehdotukseen. Äitini ehdottamat Erika tai Hannele olisivat kumpikin olleet nätimpiä. Sitten on vielä yksi nimi, jonka historiaa en tiedä, se on muodollisesti suvusta, mutta isäni ihastus joskus on ollut samanniminen...joten en ole halunnutkaan tietää totuutta. 

Voiko se olla kiinni nimestä,,,,aina voi keskustella asiasta.,.,.

Meillä lapsen nimeksi tuli lopulta miehen ehdottama kun hän ei hyväksynyt yhtäkään minun ehdotuksistani enkä jaksanut enää useamman kuukauden kiistelyn jälkeen vääntää asiasta ja joku nimi lapselle piti ilmoittaa.  Ei auttanut perusteluni siitä, että minä sentään jouduin olemaan yhdeksän kuukautta raskaana ja vielä synnyttämäänkin lapsen. Tosin kyseinen nimi ei kuulunut myöskään miehen omaan "top teniin", minäkään en nimittäin hyväksynyt yhtään hänen ensisijaisista ehdotuksistaan, sen verran eri maku meillä on nimien suhteen. Täytyy myöntää etten ole vieläkään erityisen innostunut kyseisestä nimestä, jos nyt en sitä varsinaisesti inhoakaan. 

Me ollaan keksitty yhdessä.

Kuopuksen nimen olisin viime hetkellä halunnut vaihtaa, mutta mies ei suostunut. Tokan nimen sain kuitenkin läpi. :)

Eli ei meillä mies ollut tossun alla ja nimen valinta oli tärkeä molemmille. :)

Minä ehdotin noin sataa nimeä ja mies aina tyrmäsi. Sitten kun tuli ensimmäinen nimi vastaan, joka kävi miehelle, oli valinta tehty. Päätinkö minä siis nimen? T. Julma tyrannivaimo

Annoin miehen valita, tahtooko päättää lapsen etunimen vai sukunimen. Valitsi sukunimen (omansa).

Minä valitsin etunimet, mies kyllä piti kovasti molemmista.