Te, jotka olette saaneet esikoisen vasta 30-vuotiaana tai myöhemmin!

sillä elämässä oli paljon kaikkea kivaa, mitä touhuilinkin sydämeni kyllyydestä. Sitten kun havahduin perheen perustamiseen yli 30-vuotiaana, totesin, että olen väärän miehen kanssa sitä silmällä pitäen ja lopetin suhteen. 35-vuotiaana löysin miehen, jonka kanssa halusin jakaa kaiken, ja 36-vuotiaana saimme sitten esikoisemme.

naisilla maailma kutsuu. Niin monta eronnutta naislääkäriäkin olen tavannut, että eipä ole auttanut "vanhana" tehdyt lapsekaan :-( tai korkea koulutus! Miehet kun tuppaavat vaihtaa vaimon nuorempaan, olipa kakarat sitten tehty 20v ja 40v.

ja sitten se mies ei vielä halnnutkaan lapsia, Joten olin 32, kun esikoisen synnytin.

yhtään aiemmin. Oli muuta "mielenkiintoisempaa".

jonka kanssa olisin halunnut lapsia.

kolmekymppinen alkaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus. Maailma muuttuu.

ja nyt on kivaa olla kotona neljän seinän sisällä kun ehti nähdä maailmaa tarpeeksi.

Minä olisin ollut valmis jo n.22-vuotiaana. Lopulta rohkaistuin ja repäisin itseni irti siitä suhteesta 32v.



Nykyinen mieheni löytyikin sitten vuoden sisällä ja hän halusi naimisiin ja lapsia heti. Nyt on kaksi lasta ja kolmatta mietitään.

Mitä syitä teillä on siihen, että saitte ensimmäisen lapsen vasta tuon ikäisenä?

että aloin leikkiä liian nuorena kotileikkiä ja olisin tehnyt lapsen ekalle ihkulle pojalle. Näitä eronneita yksinhuoltajia on ihan tarpeeksi muutenkin. Tai näitä uusperheitä, missä on lapsia sinne ja tänne ja tuonne ja kamalat riidat ja lapset kärsii.

35v sain kovasti halutun ensimmäisen lapsen ja nyt (36v) odotan toista.

Yritys alkoi, kun olin 30v, lapsi syntyi kun olin 34v...

Valmistuin 26-vuotiaana, sain vakituisen työn 27-vuotiaana ja sitten 29-vuotiaana syntyi esikoinen. Kuopus 1,5 v. esikoisen jälkeen.

Aivan normaalia korkeasti koulutetuilla.

että aloin leikkiä liian nuorena kotileikkiä ja olisin tehnyt lapsen ekalle ihkulle pojalle. Näitä eronneita yksinhuoltajia on ihan tarpeeksi muutenkin. Tai näitä uusperheitä, missä on lapsia sinne ja tänne ja tuonne ja kamalat riidat ja lapset kärsii.

Jos luulet että nyt et enää eroa kun olet kolmekymppinen. Se on fifty-fifty ne eroluvut. Voipi kolahtaa vielä sunkin kohdalle.

Ennen häntä en ollut mitenkään erityisesti ajatellut tai kaivannut lapsia, pitkää parisuhdetta tms. Olin tyytyväinen elämääni silloin ja tyytyväinen olen nytkin. Ja ei, en ollut mikään bilettäjä tai horo. :)

jotka luulee, että aikuistuminen ja vastuu on sitä, että tekaistaan kakara, pari lähipubin ihkulle pitkätukalle.

Hyvin harva on enää saman kanssa suhteessa, kenelle teki sen lapsen parikymppisenä.

että aloin leikkiä liian nuorena kotileikkiä ja olisin tehnyt lapsen ekalle ihkulle pojalle. Näitä eronneita yksinhuoltajia on ihan tarpeeksi muutenkin. Tai näitä uusperheitä, missä on lapsia sinne ja tänne ja tuonne ja kamalat riidat ja lapset kärsii.

Jos luulet että nyt et enää eroa kun olet kolmekymppinen. Se on fifty-fifty ne eroluvut. Voipi kolahtaa vielä sunkin kohdalle.

Mitä syitä teillä on siihen, että saitte ensimmäisen lapsen vasta tuon ikäisenä?

Vasta? Ja mitä helvetin syitä sä tarvitset? Vastuulliset vanhemmat huolehtivat siitä, että lapsella on edes pääpiirteissään turvalliset kasvuolot, ja niihin ei kuulu - mikäli mahdollista - krenaavat opinnot, pätkätyöt, telkkarista apinoidut ihmissuhteet tai muukaan keskenkasvuisuus. 30 lienee ihan jees ikä aloittaa pentutehtailu.

Ei mikään kauhean korkea ikä tulla äidiksi nykyaikana. Meillä oli jo ennestään ei-biologinen lapsi. Lasten saaminen alkoi kiinnostaa vasta yli 30-vuotiaana, vaikka olin jo silloin ollut muutaman vuoden naimisissa. Lapsettomuushoidot kestivät varmaan kuutisen vuotta yhteensä. Nyt jälkeenpäin ajattelen, että huono äiti-suhteeni oli yksi iso syy, etten ollut kiinnostunut lapsista aikaisemmin. Äitini oli marttyyriudessaan myös niin huono roolimalli, etten halunnut itse siihen liekaan. Kummasti sitten kuitenkin vuosien varrella aloin kaivata vauvaa. Ja olen onnellinen, että sain niitä vieläpä kaksi.

ja lukuisten hedelmöityshoitojen jälkeen sain kaksoseni 33-vuotiaana. Ja tämä on surullisen tavallista monen kohdalla.

Sitä ennen ehdittiin olla melkein 10 vuotta yhdessä miehen kanssa. Opiskeltiin, matkusteltiin, oltiin ulkomailla töissä. Siitä huolimatta tuli toisen lapsen jälkeen ero.

Nyt 43-vuotiaana minulla on 4 lasta, luonnollisesti uusi mies, normaali perhe-elämä.