Lue keskustelun säännöt.
Olen onnellinen, nautin arjesta ja pienistä ilon hetkistä päivittäin. Onko muita samanlaisia?
30.03.2010 |
Täällä viestejä lukiessani herään aina pohtimaan, että mikä tekee ihmisistä niin onnettomia, tyytymättömiä ja vaativaisia elämäänsä kohtaan. Ajattelen mielessäni, että jokainen on oman elämänsä onnen seppä. Onni lähtee asenteesta, halusta olla onnellinen, halusta huomata elämän nyanssit ja värit, ei vain mustaa ja valkoista.
Seuraavaksi joku älähtää, että nauti nyt, kyllä sinäkin vielä opit elämän karun puolen ja kyllä sinullekin vielä vastoinkäymisiä tulee. Vastaan jo valmiiksi, että kyllä on jo tullut ja varmasti tulee vastakin, mutta niistä on selvitty ja onnea ja iloa en ole niiden kautta menettänyt. Se on asenteesta kiinni ja sitä voi oppia!
Kommentit (24)
Ei aina tarvi olla mukavaa ja silti tunnen olevani todella onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei kaikkea tarvitse ottaa niin vakavasti, pitää osata nauraa ja hassutella, joo joo osaan olla hyvin aikuinen mutta en jaksa olla vakava =D
Täällä myös eräs elämästä nautiskelija! Olen opetellut olemaan onnellinen ihan normaali arjesta, niistä pienistä asioista jotka suurin osa ihmisistä ottaa itsestään selvyytenä. Ja elämä ei todellakaan ole ollut mitään ruusuilla tanssimista, mutta hymy pyllyyn vaan ja rallatellen kohti tulevaisuutta!
Useimmiten ihanat lapset, useimmiten ihana mies, kiva koti, koira ja työ. Terveyskin kaikilla suht ok. Siinä valossa ei pikku murheet haittaa. Mies jäi työttömäksi ja meillä on rahapula, mitäs siitä, meillä on toisemme!
mulla tätä onnellisuutta ja arjesta nauttimista jatkunut nyt kolme vuotta eikä loppua näy! "opin" onnelliseksi todella karmeiden nuoruusvuosien kautta, ihme että selvisin hengissä ja sain toisen tilaisuuden elämään ja aloittamaan puhtaalta pöydältä, ja olen todella ottanut siitä kaiken ilon irti! joka aamu herään onnellisena, ja menen nukkumaan onnellisena. tottakai joskus on murheita ja ongelmia, mutta ne ei paljon paina, kun on perusasiat hyvin. olen siis oppinut nauttimaan justa näistä perusasioista -lämmin asunto, rakastava puoliso, ihana vauva, ruuasta ei pulaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koetan nykyään välttää jatkuvasti valittavia ihmisiä.Toki jokaisella on joskus tarve purkautua,mutta on olemassa ihmistyyppi,joka purkaa kaikki toiseen ja pitää kaveria roskakorina.Itsekin haluaisin nähdä asioiden valoisat puolet.Joskus se vaatii henkistä itsekuria ja työtä,välillä on paha mieli,mutta aina noustaan ja taas tulee ihania päiviä!
Tietty joskus optimistillekin tulee huonoja päiviä ja aikoja, mutta sellaista se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällainen ihan tavallinenlapsiperheen arki tavallisine iloineen ja suruineen on oikein antoisaa. Kun hetkeksi pysähtyy miettimään omaa elämää, sellainen onnen täyttymys valtaa mielen.
Itsellänikin helvetillinen lapsuus takana ja varhaisaikuisena oli vielä vaikea luottaa, että elämä kantaa ja elämästä uskaltaa nauttia. Mutta nyt 30 + elämä on oikein mieluisaa.
Aamu alkaa kahvipannun porinalla, ja tuorekurkun tuoksulla leivän päällä.
Lasten tervetulohuudahdukset koulusta kotiin tullessa.
Lasten iloiset huudahdukset, kun jokin hyvä tuoksuu kotona. Odotettavissa pieni herkkuhemmottelu.
Miehen syvä rutistus kotiin tullessa.
Kun lasten ulkona kastuneet vaatteet on vaihdettu kuiviin ja pääsevät takkatulen ääreen (tuli lähes päivittäin) lueskelemaan ja pelailemaan.
Kun illalla käpertyy sohvalle tai nojatuoliin viltin alle lueskelemaan, vieressä höyryävä teekuppi.
Kun joskus pyykkikaappi on täysin tyhjä.
Siivouksen jälkeinen puhtaus. Seuraavana aamuna on mukava tassutella puhtaalla lankkulattialla ja nauttia kodin raikkaudesta.
Kun sairastelun jälkeen tulee ensimmäinen terveempi päivä.
Aurinko, joka sulattaa ja lämmittää.
Keväiset kahvit terassilla.
Jumpan jälkeinen itsetyytyväinen olo.
Iltayön saunahetki. Vain me kaksi, mieheni ja minä hämärässä.
Ystävän soitto tai sähköposti.
Kukkien katselu.
Kodissa viihtyminen ja sen ilmapiiristä nauttiminen.
Lapsen luottamuksen saavuttaminen ja tärkeän asian kuuleminen häneltä.
Yön nautinnot.
Jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aamu alkaa kahvipannun porinalla, ja tuorekurkun tuoksulla leivän päällä. Lasten tervetulohuudahdukset koulusta kotiin tullessa. Lasten iloiset huudahdukset, kun jokin hyvä tuoksuu kotona. Odotettavissa pieni herkkuhemmottelu. Miehen syvä rutistus kotiin tullessa. Kun lasten ulkona kastuneet vaatteet on vaihdettu kuiviin ja pääsevät takkatulen ääreen (tuli lähes päivittäin) lueskelemaan ja pelailemaan. Kun illalla käpertyy sohvalle tai nojatuoliin viltin alle lueskelemaan, vieressä höyryävä teekuppi. Kun joskus pyykkikaappi on täysin tyhjä. Siivouksen jälkeinen puhtaus. Seuraavana aamuna on mukava tassutella puhtaalla lankkulattialla ja nauttia kodin raikkaudesta. Kun sairastelun jälkeen tulee ensimmäinen terveempi päivä. Aurinko, joka sulattaa ja lämmittää. Keväiset kahvit terassilla. Jumpan jälkeinen itsetyytyväinen olo. Iltayön saunahetki. Vain me kaksi, mieheni ja minä hämärässä. Ystävän soitto tai sähköposti. Kukkien katselu. Kodissa viihtyminen ja sen ilmapiiristä nauttiminen. Lapsen luottamuksen saavuttaminen ja tärkeän asian kuuleminen häneltä. Yön nautinnot. Jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta hymy pyllyyn vaan ja rallatellen kohti tulevaisuutta!
Hymy pyllyynhän tarkoittaa, että hymy pois huulilta eli vakavoidu! Miksi elämäänsä tyytyväinen haluaisi vakavoitua, vaikka puhuu tekstissään toista? Vai menikö termit kenties sekaisin?
Ja silloinkin, kun lapset olivat pieniä, nautin edellä mainituista asioista :). Kyllä, esikoisella oli koliikki ja heräsi 2-vuotiaaksi asti 10krt yössä ;).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta sallin itselleni myös ne huonot päivät.
Nuorempana minäkin olin yltiöpositiivinen ja torjuin pahanolontunteet. Ylimielisesti heitin aina muille, että ihme valittajia, arki on nauttimista ja minä löydän jokaisesta pienen pilkahduksen onnea.
Jossain vaiheessa alkoi fyysinen oireilu kun en antanut itseni olla väsynyt ja kyllästynyt. Joskus on tervettä tunnustaa, että ei joka päivä vain jaksa olla onnellinen. Silloin se onnikin tuntuu taas paremmalta.
ei olisi surua, vastoinkäymisiä, huonompia päiviä! Ei se ole myöskään yltiöpositiivisuuta!
Olen välillä juuri tälläinen, välillä taas kaikki on päin mäntyä.. :)
Tuskin teilläkään kaikilla aina on hyvä päivä? ;)
Tai hyvä jakso elämässä?
Aamu alkaa kahvipannun porinalla, ja tuorekurkun tuoksulla leivän päällä.
Lasten tervetulohuudahdukset koulusta kotiin tullessa.
Lasten iloiset huudahdukset, kun jokin hyvä tuoksuu kotona. Odotettavissa pieni herkkuhemmottelu.
Miehen syvä rutistus kotiin tullessa.
Kun lasten ulkona kastuneet vaatteet on vaihdettu kuiviin ja pääsevät takkatulen ääreen (tuli lähes päivittäin) lueskelemaan ja pelailemaan.
Kun illalla käpertyy sohvalle tai nojatuoliin viltin alle lueskelemaan, vieressä höyryävä teekuppi.
Kun joskus pyykkikaappi on täysin tyhjä.
Siivouksen jälkeinen puhtaus. Seuraavana aamuna on mukava tassutella puhtaalla lankkulattialla ja nauttia kodin raikkaudesta.
Kun sairastelun jälkeen tulee ensimmäinen terveempi päivä.
Aurinko, joka sulattaa ja lämmittää.
Keväiset kahvit terassilla.
Jumpan jälkeinen itsetyytyväinen olo.
Iltayön saunahetki. Vain me kaksi, mieheni ja minä hämärässä.
Ystävän soitto tai sähköposti.
Kukkien katselu.
Kodissa viihtyminen ja sen ilmapiiristä nauttiminen.
Lapsen luottamuksen saavuttaminen ja tärkeän asian kuuleminen häneltä.
Yön nautinnot.
Jne.
Olen jokaisen euron itse ansainnut ja elänyt myös köyhänä ;). Yhtään mitään en ole keneltäkään saanut ilman vastinetta, enkä sitä ole halunnutkaan. Mutta olen aina ajatellut, että elämä on täynnä mahdollisuuksia, jos niihin haluaa ja uskaltaa tarttua!
Jossain oli tällainen lause, että "Onni löytyy arjesta", ja se on niin totta! Jos onnea etsii vaan jostain elämän huippukohdista ja "sitkun"-periaatteella odottaa olevansa onnellinen, kunhan tuo ja tämä ja se ja se on ensin saavutettu/tehty/ohi, niin sitten sitä onnea harvemmin löytää.
Itse olen saanut niin paljon hyvää, että yritän muistaa ihan joka päivä olla elämästä kiitollinen. Perheeseeni kuuluu viisi tervettä lasta, upea aviomies sekä rakkaita lemmikkieläimiä. Minulla on akateeminen koulutus, tärkeitä harrastuksia ja rakkaita ystäviä. Se mitä puuttuu, on raha, mutta tosiaankin, raha ei tee onnelliseksi!
Esimerkkinä vaikkapa armas eksäni, joka oli jo silloin nuoruuden päivinä hyvin tarkka ulkoisista asioista, menestyksestä ja rahasta. Kiva ja hauska tyyppi, muttei minun elämäni mies, vaikka neljä vuotta seurustelimmekin. Kuuluu vaimonsa kanssa tuttavapiiriimme, ja heillä on todella hyvät työpaikat, upeat autot, matkustelevat, ihana uusi talo jne. Esikoisensa ja toistaiseksi ainokaisensa on nyt 2-vuotias. Mutta mutta, olen käynyt vaimon kanssa pitkiä keskustelujam ja tiedän, ettei kaikki ole niin hyvin kuin ulos päin näyttää. Lapsiluvusta ovat joutuneet tappelemaan, koska miehen mielestä lapset laskevat elintasoa, yksi saa muodon vuoksi olla. Tämä on vaimolle tosi suru. Hän meni vastentahtoisesti töihin heti äitiysloman jälkeen, koska rahaa pitää tulla. Mies ei ehtinyt pitää isyyslomaa. Kotona he eivät juuri ole, sillä työ- ja hoitopäivät ovat pitkiä, eivätkä vaimon sanojen mukaan viihdy kotona. Matkoilla kuulemma tappelevat, ja vaimo ikävöi lasta, matkakohteet ovat sellaisia, etteivät ole pienen lapsen paikkoja. Jne. Ei käy kateeksi, vaikka ovatkin oikeasti tosi rikkaita!
Ei minulla ole ikinä ollut mitään "harmaata arkea", arki on elämää ja jokainen tekee siitä sellaisen kuin haluaa. Onnellisuus on oikeasti kiinni omasta päästä ja miten asiat näkee.