Oletko sairastunut burnout:iin? Oireesi?

Työskentelin välivuoden aikana hanttihommissa lähinnä keikkasiivoojana. Olin nuori ja naivi ja todella tunnollinen työntekijä, joka ajatteli, että yhdestäkään työtarjouksesta ei voi kieltäytyä. Työpäivät venyivät 12-14 tuntisiksi, ja työpäivien päälle luin kolmea pääsykoekirjaa neljän yliopiston pääsykokeisiin. Nukuin vain 0,5-2h yössä kahden viikon ajan. Pääsykokeisiin mennessäni olin nukkunut korkeintaan tunnin, koska kävin äisin ylikierroksilla. Pääsykokeissa annoin kaikkeni ja pisteeni riittivät pääsemään sisälle kolmeen paikkaan hakemastani neljästä. Viimeisten pääsykokeiden jälkeen menin seuraavalsi päiväksi tekemään rankkaa rakennussiivousurakkaa (jälleen nukkumatta) ja kesken päivän luhistuin lattialle ja itkin hysteeristä itkua ja hyperventiloin, kunnes paikalla olleet soittivat ambulanssin Sairaalassa sain unilääkettä ja nukuin vihdoin. Diagnoosina oli burn out. Sain kesän sairaslomaa ja kiellon olla tekemättä yhtään mitään vähääkään rasittavaa, jotta toipuisin ennen yliopisto-opintojen alkua. Nukuin 16h yöunia ensimmäisen viikon ja koko kesän vielä 12h yössä.

Työskentelin välivuoden aikana hanttihommissa lähinnä keikkasiivoojana. Olin nuori ja naivi ja todella tunnollinen työntekijä, joka ajatteli, että yhdestäkään työtarjouksesta ei voi kieltäytyä. Työpäivät venyivät 12-14 tuntisiksi, ja työpäivien päälle luin kolmea pääsykoekirjaa neljän yliopiston pääsykokeisiin. Nukuin vain 0,5-2h yössä kahden viikon ajan. Pääsykokeisiin mennessäni olin nukkunut korkeintaan tunnin, koska kävin äisin ylikierroksilla. Pääsykokeissa annoin kaikkeni ja pisteeni riittivät pääsemään sisälle kolmeen paikkaan hakemastani neljästä. Viimeisten pääsykokeiden jälkeen menin seuraavalsi päiväksi tekemään rankkaa rakennussiivousurakkaa (jälleen nukkumatta) ja kesken päivän luhistuin lattialle ja itkin hysteeristä itkua ja hyperventiloin, kunnes paikalla olleet soittivat ambulanssin Sairaalassa sain unilääkettä ja nukuin vihdoin. Diagnoosina oli burn out. Sain kesän sairaslomaa ja kiellon olla tekemättä yhtään mitään vähääkään rasittavaa, jotta toipuisin ennen yliopisto-opintojen alkua. Nukuin 16h yöunia ensimmäisen viikon ja koko kesän vielä 12h yössä.

Pystyitkö aloittamaan opinnot? Mitä opiskelet? Oletko tyytyväinen elämääsi/itseesi nyt? Toivon sinulle kaikkea hyvää!

ei ap

Sain psykoottisia oireita (kuulin ääniä, mutta tunnistin ne harhaksi heti), väsymys valtava enkä pystynyt nukkumaan, ja sydän tykytti kahtasataa, join kahvia liikaa pysyäkseni hereillä, ja vatsa ihan sekaisin. Laihduin myös 18-painoindeksiin, joka oli vähemmän kuin mitä painoin teininä.

Tuntui että en osaa pysähtyä laisinkaan, ja säälimättä rääkkäsin itseäni lisäksi juoksemalla väsymystä pakoon.



Kaksi lasta melko pienellä ikäerolla, töissä ja opiskellessa yhtäaikaa, ja pientä aviokriisiä tämän päälle ja hankaluuksia lapsien kanssa (kuten uniongelmia, maitoallergiaa, syömisongelmia,jne), ei siinä muuta tarvittu, ja olin täysin finito kun lapset oli 2 ja 4.

Parisuhteen päättyminen karmaisevalla tavalla yhdistettynä kovaan työpaineeseen aiheutti suomeksi sanottuna jonkinasteisen hermoromahduksen. Minäkin aloin hyperventiloimaan, ruokaa yökin ulos (se vähä mitä pystyi syömään), verenpaine nousi taivaisiin. Unta ei tullut kuin 3 tuntia yössä.



Lääkäri määräsi rauhoittavat lääkkeet, jolla tilanne saatiin laukaistua niin, että tulin jonkinasteiseen toimintakuntoon.

Olin kymmenen vuotta sitten kahden lapsen yh, toinen erityislapsi joka tartti elämän perusjutuissa jatkuvaa ohjausta, kävi kuitenkin normi päiväkotia ja koulua.

Olin ravintola-alalla töissä ja se oli rankkaa, vuorotyötä, ei taukoja. Palkka pieni.

Kaiken tämän olisin jaksanut, mutta pomo ja työtiimi oli kammottava. Selkään puukottamista, kiusaamista ym. Pelkäsin töihin menoa joka päivä. Sen lisäksi lasten huoltajuuskiista oli vielä kesken ja mulla suuri huoli siitä että menetän lapset isälle joka oli muuttanut Lappiin.



Sain rintakipuja ja olin varma sydänkohtauksista. Sain hurjia lihaskramppeja öisin ja soitin pari kertaa ambulanssin. Mulle puhkesi paha atooppinen ihottuma. Hiuksia alkoi lähteä. Pahin oli kuitenkin hengitysvaikeudet jolloin tunsin että keuhkot painuivat kasaan ja tukehduin.

Kaikki muuttui uuden esimiehen myötä. Vaikka töissä oli yhä kamala kiire niin sinne oli silti kiva mennä, ja tunsin että panostani arvostettiin.