Persaukinen nelikymppinen??
Onko sinusta outoa jos 40-vuotiaaksi ehtinyt työssäkäyvä henkilö ei ole saanut elämänsä kerrytetyksi mitään omaisuutta itselleen?
Esim. asuntoa, kesämökkiä - ei mitään ja kaikki raha on mennyt ns. kädestä suuhun vaikka ihan normaalipalkka.
Kommentit (97)
Minä omistan tasan yhden punaisen tuvan maalla. Suvulle kuuluva kiinteistö? *tsih*
Omistat kiinteistön, joka siis on suvussanne. Pari sukupolvea eteenpäin, niin teillä on museokohde.
Minä omistan tasan yhden punaisen tuvan maalla. Suvulle kuuluva kiinteistö? *tsih*
on useampia tällaisia pariskuntia, lähempänä 40v ja mitään ei ole saatu kasaan. Asutaan vuokralla, ei mökkiä tai mitään, normaalit työpaikat. Vietetty rilluelämää lapsettomana pitkään, nyt lapsia kun vielä saa ja sitten ihmettelevät kuinka nyt voi enää asuntoa ostaa kun on lapsetkin. Lapsettomina kaikki hassattu mitä on tullut. Toisilla ei vain ole kykyä pitää rahaa käsissään vaan kaikki pitää laittaa menemään. Ovat jollain tasolla kateellisia meille ketkä ollaan asunnot ostettu, vaikka ihan omilla ansioillamme, ei siis ole mitään perintöjä eikä olla varakkaista piireistä. Näillä tuntemillani ei ole takausvelkoja tms, tiedän koska ovat vanhoja ystäviä lapsuudesta asti ja tunnemme melko tarkkaan kaikkien taustat.
kykenivät tarjoamaan minulle tämän lisäksi myös mittavan perinnön. Lisäksi asuimme arvoalueella pääkaupunkiseudulla. Ja keskituloisia olivat lapsuutemme ajan, säästivät ja sijoittelivat ja hiljalleen etenivät urallansakin. Se ei ole vaikeaa, kun sen osaa.
Hoidin kolmea lasta 10 v kotona ja omaisuuden keräämisen sijaan olemme tarjonneet lapsille ihania elämyksiä matkustelemalla paljon :-)
ostettiin eka oma asunto kun minä vielä opsikelin ja siitä ollaan muutettu isompaan sitä mukaa kun rahatilanne on parantunut. Nyt meillä on velaton 4h+k, joka riittää hyvin kahden lapsen perheelle. Jos tulisi jokin ikävä yllätys, työttömyyttä tai sairautta, voisimme pahimmassa tapauksessa sulloutua pienemäpään asuntoon, ja saada vapautettua varoja elämiseen.
kykenivät tarjoamaan minulle tämän lisäksi myös mittavan perinnön. Lisäksi asuimme arvoalueella pääkaupunkiseudulla. Ja keskituloisia olivat lapsuutemme ajan, säästivät ja sijoittelivat ja hiljalleen etenivät urallansakin. Se ei ole vaikeaa, kun sen osaa.
Hoidin kolmea lasta 10 v kotona ja omaisuuden keräämisen sijaan olemme tarjonneet lapsille ihania elämyksiä matkustelemalla paljon :-)
ööö- missähän kohtaa mainitsin odottelevani perintöä. Enköhän juuri tarkoittanut päinvastoin, että miksi ihmeessä minun pitäisi heiltä saada mitään perintöjä? 60
Tarjota lapsille elämyksiä ja matkoja? Asua omistamassaan talossa? Jättää perintöä lapsilleen? Säästää tai sijoittaa? Olla keskituloinen? Olla...järkevä?
Mitä jos ei kiinnosta moinen?
kykenivät tarjoamaan minulle tämän lisäksi myös mittavan perinnön. Lisäksi asuimme arvoalueella pääkaupunkiseudulla. Ja keskituloisia olivat lapsuutemme ajan, säästivät ja sijoittelivat ja hiljalleen etenivät urallansakin. Se ei ole vaikeaa, kun sen osaa.
Hoidin kolmea lasta 10 v kotona ja omaisuuden keräämisen sijaan olemme tarjonneet lapsille ihania elämyksiä matkustelemalla paljon :-)
ei ollenkaan. moni opiskelee yliopistossa noin 30-vuotiaaksi. sen jälkeen pätkätöitä tai huonosti palkattuja töitä jos ollenkaan. jos on jo lapset tehtynä tuohon 40v, sekä korkeakoulutus, niin eipä oikeasti ole ehtinyt pahemin tienata. Ja yleismaailmallisesti juuri meitä nelikymppisiä sanotaan tietääkseni x-sukupolveksi. Eli ollaan siis ensimmäinen sukupolvi, joka ei tule koskaan tienaamaan lähellekään sitä mitä omat vanhemmat on taskuihinsa saaneet (heillä ollut aina vakituinen säännölllinen työ ja hyvät eläkkeet ja halvat asunnot ja kesämökit jne ¨. Maahan oli ennen ilmaista samon kuin talot ja asunnot, verrattuna siihen mitä ne nyt maksaa. Asuntolainaakaan ei saanut kuin vähän, se piti maksaa muutamassa vuodessa pois ja nillä ainakin omat vanhempani talon maksoivat. siis muutamassa vuodessa. inflaatio söi lainan.
omat vanhemmat olivat vaan niin hölmöjä, että yrittivät säästää koko summan itse ja siirsivät ensiasunnon oston miltei nelikymppiseks- sillon samanikäluokan ihmiset olivat jo liki maksaneet lainansa. Mutta toisin meillä... siinä sit just ennen lamaa otettu 400 000mk (n.65000€) tuli porukoille maksamaan miltsin eli 170 000€. Jepjep. Tyhmyydestä sakotetaan.
oisko parempi että talot, autot jne. ja v..sti
velkaa.
Minä olin 35-vuotiaana velaton arvoasunnon omistaja, vaikka aloitin nollasta.
sijaan, niin ei ole yhtään kummallista. Tarkoitan matkustelua, työskentelemistä ulkomailla, taiteellisia meriittejä tms. Jos ei ole yhtään mitään, ei omaisuutta eikä henkistä pääomaa, niin sitten on kyllä outoa.
On henkistä pääomaa=kokemuksia maailmalta, ulkomailla asuttu siellä täällä ja reissattu, opiskeltu ja harrastettu kalliistikin. Ei ole omaisuutta mutta eipä ole velkaakaan :)Tutut pihistäneet joka asiassa että saavat maksettua talonsa, mökkinsä, autonsa ja mitään ei ole varaa tehdä, ei edes lapsille harrastuksia.
jonka perin jonain päivänä, olen yh ja haluan matkustaa ja lapseni harrastavan.
Joo toki toivoisin, että jotain olisi jäänyt, mutta ei ole rahat siihen riittänyt.
Minä olin 35-vuotiaana velaton arvoasunnon omistaja, vaikka aloitin nollasta.
Minusta tuo nyt vaan ei ole mitenkään oleellista tai mielenkiintoista. Elämä on.
kunhan et sitten tule minun taskustani vaatimaan elatusta, kuten taivaanrannanmaalarit yleensä.
Sitäpaitsi elossa minäkin olin ja katselin maailmaa - ei se silti estä olemasta myös taloudellisesti lahjakas.
kykenivät tarjoamaan minulle tämän lisäksi myös mittavan perinnön. Lisäksi asuimme arvoalueella pääkaupunkiseudulla. Ja keskituloisia olivat lapsuutemme ajan, säästivät ja sijoittelivat ja hiljalleen etenivät urallansakin. Se ei ole vaikeaa, kun sen osaa.