Persaukinen nelikymppinen??

Kävin miltei täyspäiväisesti töissä, tapasin tulevien lasteni isän (ja olinkin 31-vuotiaana saanut maksettua opintolainani pois. Eli ne vanhimmat lainat oli jo pitkälti yli 10vuotta vanhoja). Ostimme tämän tapaamani miehen säästöillä asunnon, saimme pari lasta ja terveyteni petti. Sitten erosimme. Mies jäi asuntoon kaikkien velkojen kanssa.

Minä olen nyt lähemmäs 40-vuotiaana täysin velaton, mutta myös varaton yksinhuoltaja. Voi, ja vielä tässäkin vaiheessa elämää saan vain haaveilla vakituisesta duunipaikasta. Tasan ei käy onnenlahjat. :(

Kertokaa siis viisaammat mitä tein väärin? Otin liikaa lainaa? Käytin lainat elämiseen? Minulla ei ollut varakkaita vanhempia, joilta saada taloudellista tukea elämän eri vaiheissa, esim.asunnon ym. muodossa.

Ette siis olleet naimisissa ja asunto oli miehesi nimissä? Muutoinhan olisit saanut erotessanne oman osuutesi omaisuudesta (=asunto).

Kävin miltei täyspäiväisesti töissä, tapasin tulevien lasteni isän (ja olinkin 31-vuotiaana saanut maksettua opintolainani pois. Eli ne vanhimmat lainat oli jo pitkälti yli 10vuotta vanhoja). Ostimme tämän tapaamani miehen säästöillä asunnon, saimme pari lasta ja terveyteni petti. Sitten erosimme. Mies jäi asuntoon kaikkien velkojen kanssa. Minä olen nyt lähemmäs 40-vuotiaana täysin velaton, mutta myös varaton yksinhuoltaja. Voi, ja vielä tässäkin vaiheessa elämää saan vain haaveilla vakituisesta duunipaikasta. Tasan ei käy onnenlahjat. :( Kertokaa siis viisaammat mitä tein väärin? Otin liikaa lainaa? Käytin lainat elämiseen? Minulla ei ollut varakkaita vanhempia, joilta saada taloudellista tukea elämän eri vaiheissa, esim.asunnon ym. muodossa.

Ette siis olleet naimisissa ja asunto oli miehesi nimissä? Muutoinhan olisit saanut erotessanne oman osuutesi omaisuudesta (=asunto).

minun osuus=puolet velasta

Asunnon arvo siis romahti?

Ellei ihmisellä ole tosi upeat tulot, köyhyys iskee viimeistään eläkkeelle päästessä jos mitään ei ole säästössä. Vai vieläkö joku kuvittelee, että 30 vuoden päästä maksetaan nykyisen tasoisia eläkkeitä? Hyvä kun tullaan saamaan joku 30% palkasta. Olisi kurjaa, jos lasten pitäisi elättää vanhempansa vanhuksina, kun taloudellinen tilanne tulee heille muutenkin olemaan tässä maassa tosi huono.

Omat vanhempani ovat todella hyväkuntoisia eläkeläisiä, saattavat elää niinkin pitkään, että olen itse jo eläkeläinen, mihin ihmeeseen sitä heidän perintöään sitten silloin tarvitsen, mitä heidän olisi pitänyt omasta elämästään pihistellä koko ikänsä minua varten?

Sinulle oman omaisuuden kartuttaminen tarkoittaa perinnön odottelua?

Ja et ole 45-vuotiaanakaan vielä keksinyt että sitä omaisuutta voi hankkia ihan itsekin? No ei ei sit kumma ettei omaisuutta ole...:-)

Asunnon arvo siis romahti?

ja hmmm... miksi olisin halunnut puolet, jos asunto olisikin ollut maksettu-hänen rahoillaanhan se olisi ostettu.

Mulla oli paljon rahaa ennen lapsia mutta nykyisin kaikki rahat menevät lapsiin ja asumisen ja elämisen maksamiseen. Mitään ei jää säästöön. Jos olisin ollut pidempään sinkkuna, olisin varmaan saanut kartutettua huomattavan omaisuuden. Nyt sellaiseen ei enää ole mahdollisuutta. Tai ehkä sitten kun lapset lähtevät omilleen.

peesi tälle. Itsekin säästin sinkkuna ennen lapsia paljon rahaa jopa opiskelijana ja työssäkäymällä. Kymmeniä tuhansia. mutta lasten myötä ei jää mitään. Lapset tarvitsevat aikaa ja rahaa, ja teen sen verran työtä, että juuri ja juuri kaiken maksaa.

Mitä tarkoitat tällä? Esim. appivanhemmat ovat aina säästäneet itselleen paljon, sen sijaaan että olisivat maksaneet lapsilleen kalliita harrastuksia tai maksaneet edes alaikäisten lastensa opinnot. Heillä on paljon kiiteistöjä ja rahaa, mutta lapsillaan ei mitään. Miehellä oli vain opintovelkaa kun hänet tapasin. Hän oli jo alaikäisenä joutunut ottaa velkaa. Eli miten se, että hänen vanhemmat omistavat paljon on koskaan auttanut heidän jälkeläisiä?

Lakkaa ajattelemasta itseäsi ja sitä mitä sinä haluat. Jälkikasvua varten sitä asioita omistetaan, jotta heillä olisi paremmin asiat.

olla omaisuutta. Jos olisi miestä hakemassa ikäisistä, noin nelikymppisistä, en katsoisi tämän omaisuutta. Olen materiaa ja rahaa palvovia nähnyt ihan tarpeeksi. Olemme itse makselleet asuntoa tässä 8-9 vuotta sen vuoksi, että tuli halvemmaksi ostaa se kuin olla vuokralla 4hk kämpässä. Autokin on, kun sitä tarvitaan, sekin on kyllä velaksi.

Minä komppaan aiempaa kirjoittajaa, joka mainitsi nykyisten 20-45 vuotiaiden tulevista huonoista eläkkeistä. Olen täysin samaa mieltä, että meidän sukupolvellamme on syytä olla puskuria eläkepäiviä varten, ensinnäkin jos emme pysty olemaan töissä niin pitkään kuin kohta vaaditaan ja muutenkin kun eläkkeitä leikataan elinaikaindekseillä sun muilla.

Omia lapsia voi myös toki tukea jonkin verran vielä kun he ovat aikuisiakin, mutta se ei ole mitenkään pakollista. Sen sijaan nolointa minulle olisi eläkeläisenä joutua myöntämään omille lapsilleni, että olen persaukinen.

Suuri osa suomalaisista säästää asuntolainan muodossa, osa tekee myös muita sijoituksia.

Me olemme varmaan varsin keskivertotapaus, meillä on asunto (velkaa 13 v jäljellä) ja auto, ja sijoitamme lapsillemme 50 euroa/per lapsi kuussa osakerahastoon.

Kummatkin ovat olleet työelämässä n. 20 vuotta, kummallakin ihan normaalikeskivertoliksat (2000 -2500€/kk). Kaksi alle kouluikäistä lasta.



Asuvat vuokralla, omistavat ainoastaan 10 vuotta vanhan auton (joka ei siis todellakaan ole mikään sijoitus...). Ei mitään säästötilejä, lapsilisät menevät elämiseen, koskaan heillä ei ole rahaa mihinkään, ei varaa matkustella...jne.



Ihmettelen vaan mihin heidän kaikki rahansa ovat oikein palaneet.

jotenkin minusta ymmärrettävää, jos henkilö olisi elänyt vähän toisenlaista elämää, esim. elänyt vaihtoehtoelämää jossain kibbutsilla, opiskellut vuosia joogaa Intiassa, matkustellut ja kokenut paljon.



Mutta jos ei ole tehnyt mitään erityistä ja on elänyt vain normielämää koti-työpaikka-koti-perjantaina baariin, niin ihmettelen jos ei parin kymmenen vuoden työrupeaman jälkeen ole jäänyt mitään taskun pohjalle. SE ON OUTOA.

jotenkin minusta ymmärrettävää, jos henkilö olisi elänyt vähän toisenlaista elämää, esim. elänyt vaihtoehtoelämää jossain kibbutsilla, opiskellut vuosia joogaa Intiassa, matkustellut ja kokenut paljon.

Mutta jos ei ole tehnyt mitään erityistä ja on elänyt vain normielämää koti-työpaikka-koti-perjantaina baariin, niin ihmettelen jos ei parin kymmenen vuoden työrupeaman jälkeen ole jäänyt mitään taskun pohjalle. SE ON OUTOA.

Moni nainen jää lasten kanssa kotiin useaksi vuodeksi ja sitten joutuu tekemään pätkätöitä. Kun perhe elää pääsääntöisesti vain miehen palkalla, säästöjä ei synny.

Kun ei se sitä oikeasti ole. Monilla vaan on kuvitelma että tarvivat tuotteita/palveluita joita ei oikeasti tarvitsisi. Ja usealle se ainoa oikea omistusasumisen muoto on sellainen, jolla voi päteä muille. Äkkiähän tästä sitten saakin sellaisen 'on aivan mahdotonta säästää kun kaikki raha menee elämiseen'-yhtälön.



Itse olen 30v pian neljän lapsen yh. Työelämässä olen ollut nelisen vuotta aikuisiällä. Ei perintöjä eikä rikkaita vanhempia taustalla. Kuitenkin mulla on lähes velaton talo (tosin se ei olekaan mikään 300t€ palatsi..), vanha auto ja säästöjä. Lapsilta ei mitään tarpeellista puutu ja ruokaa on aina pöydässä. Oleellista onkin se, ettei jokaisen muotivillityksen perässä tarvitse juosta eikä tuotteita kannata hakea kausimyynnistä vaan alennuksesta seuraava kautta varten. Suunnitelmallisuutta vaatii, mutta kutistaa menojen määrää huomattavasti. Ja kappas kun ihan yllättäen alkaa sitten jäämään jopa minimietuuksistakin sukanvarteen rahaa niin, että kesällä päästään pienelle lomalle jos halutaan.



Että kyllä se säästöjen syntymättömyyden syvin syy on jossain muualla kuin 'liaan pienissä' tuloissa.

[/quote]

Moni nainen jää lasten kanssa kotiin useaksi vuodeksi ja sitten joutuu tekemään pätkätöitä. Kun perhe elää pääsääntöisesti vain miehen palkalla, säästöjä ei synny.

[/quote]

Moni nainen, kuten myös minä, on jäänyt kotiin hoitamaan lasta. Silti ihmiset saavat asuntolainojaan maksettua.



Meilläkin oli vain yhden ihmisen palkka 2500€/kk + tuet kun olin kotona. Maksettiin vähän pienempiä eriä asuntolainaa pois, mutta maksettiin kuitenkin. Asuntolaina on hyvä "pakkosäästämiskohde", asuttavahan kuitenkin on ja samalla säästää itselleen.



Ei se niin mahdotonta ole.

esimerkiksi ihmiset, jotka eivät säästä lapsiaan varten, vaan todennäköisesti siksi, että säästäminen ja piheys on heidän selkärangassaan. Mutta vastauksena kysymykseesi, miehesi kyllä hyötyy vanhempiensa säästämisestä kun perii heidät.

Toki monissa perheissä ei ole ongelmaa rahoittaa lapsien elämää alaikäisenä, avustaa aikuisena ja lopuksi vielä jättää perintönä kartutettu omaisuus. Näin se normaalituloisten normaalilla järjellä varustetuissa perheissä menee.

Mitä tarkoitat tällä? Esim. appivanhemmat ovat aina säästäneet itselleen paljon, sen sijaaan että olisivat maksaneet lapsilleen kalliita harrastuksia tai maksaneet edes alaikäisten lastensa opinnot. Heillä on paljon kiiteistöjä ja rahaa, mutta lapsillaan ei mitään. Miehellä oli vain opintovelkaa kun hänet tapasin. Hän oli jo alaikäisenä joutunut ottaa velkaa. Eli miten se, että hänen vanhemmat omistavat paljon on koskaan auttanut heidän jälkeläisiä?

Lakkaa ajattelemasta itseäsi ja sitä mitä sinä haluat. Jälkikasvua varten sitä asioita omistetaan, jotta heillä olisi paremmin asiat.

olla omaisuutta. Jos olisi miestä hakemassa ikäisistä, noin nelikymppisistä, en katsoisi tämän omaisuutta. Olen materiaa ja rahaa palvovia nähnyt ihan tarpeeksi. Olemme itse makselleet asuntoa tässä 8-9 vuotta sen vuoksi, että tuli halvemmaksi ostaa se kuin olla vuokralla 4hk kämpässä. Autokin on, kun sitä tarvitaan, sekin on kyllä velaksi.

esimerkiksi ihmiset, jotka eivät säästä lapsiaan varten, vaan todennäköisesti siksi, että säästäminen ja piheys on heidän selkärangassaan. Mutta vastauksena kysymykseesi, miehesi kyllä hyötyy vanhempiensa säästämisestä kun perii heidät.

Toki monissa perheissä ei ole ongelmaa rahoittaa lapsien elämää alaikäisenä, avustaa aikuisena ja lopuksi vielä jättää perintönä kartutettu omaisuus. Näin se normaalituloisten normaalilla järjellä varustetuissa perheissä menee.

Mitä tarkoitat tällä? Esim. appivanhemmat ovat aina säästäneet itselleen paljon, sen sijaaan että olisivat maksaneet lapsilleen kalliita harrastuksia tai maksaneet edes alaikäisten lastensa opinnot. Heillä on paljon kiiteistöjä ja rahaa, mutta lapsillaan ei mitään. Miehellä oli vain opintovelkaa kun hänet tapasin. Hän oli jo alaikäisenä joutunut ottaa velkaa. Eli miten se, että hänen vanhemmat omistavat paljon on koskaan auttanut heidän jälkeläisiä?

Lakkaa ajattelemasta itseäsi ja sitä mitä sinä haluat. Jälkikasvua varten sitä asioita omistetaan, jotta heillä olisi paremmin asiat.

olla omaisuutta. Jos olisi miestä hakemassa ikäisistä, noin nelikymppisistä, en katsoisi tämän omaisuutta. Olen materiaa ja rahaa palvovia nähnyt ihan tarpeeksi. Olemme itse makselleet asuntoa tässä 8-9 vuotta sen vuoksi, että tuli halvemmaksi ostaa se kuin olla vuokralla 4hk kämpässä. Autokin on, kun sitä tarvitaan, sekin on kyllä velaksi.

PK-seudullakaan ei ole pakko asua jos siellä kaikki menee kädestä suuhun elämiseen...

Jos itsekin asuisin muualla kun pääkaupunkiseudulla, olis minullakin varmaan oma asunto. Täällä pääkaupunkiseudulla asunnot ovat kuitenkin aika kalliita verrattuna muualle Suomeen. Yh:nä on vähän vaikeeta ottaa isoa lainaa. Ilman muuta haluaisin oma asunnon. Sen verran tärkeä se ei minulle kuitenkaan ole, että muuttaisin täältä pois.



Myös rakkauteni matkusteluun, on niin tärkeää, että siihen menee aina rahat, mitä saan säästettyä. Olen ennen lapsia, ja nyt lasten kanssa matkustellut joka vuosi (välillä useamman kerran vuodessa) ympäri eurooppaa ja kaukomaita. Kohteissa olemme viipyneet parista viikosta vuoteen.



Toivon että lapseni osaavat arvostaa isona enemmän, että ovat saaneet matkustelusta henkistä rikkautta, kuin perisivät minulta asunnon.



Autoa en edes halua. Se on meille pääkaupunkiseudulla aivan turha kapistus. Kesämökkiä en halua. Minulle riittää että pääsemme vanhempieni kotiin maalle, ja heillä on jopa kesämökki.

ei lainkaan outoa.Mitä sitä pienistä rahoista säästämään ja kituuttamaan sitten.

Elämä on tässä ja nyt.

Miksi miettiä saako joku perintöä vai ei.

Jos oikein kovasti haluaa esim. mökin niin sitten vaan säästämään,mutta ei mökkiä kannata välttämättä sen takia hankkia,että lapsille on jotain perintöä.

Hoidin kolmea lasta 10 v kotona ja omaisuuden keräämisen sijaan olemme tarjonneet lapsille ihania elämyksiä matkustelemalla paljon :-)