Persaukinen nelikymppinen??
Onko sinusta outoa jos 40-vuotiaaksi ehtinyt työssäkäyvä henkilö ei ole saanut elämänsä kerrytetyksi mitään omaisuutta itselleen?
Esim. asuntoa, kesämökkiä - ei mitään ja kaikki raha on mennyt ns. kädestä suuhun vaikka ihan normaalipalkka.
Kommentit (97)
en koe olevani outo. kesämökkiä en edes halua, autoa mulla ei ole kun pääsen julkisillakin liikkumaan..
Varsinkin jos on lapsia. Kyllä aikamoinen tuulitunneli saa olla, jos ei lapsille jätä perintöä.
Lapsettomana ehtii paiskia duunia ja luoda ehkä uraakin.
Lasten kanssa siihen ei ole aikaa, varsinkin jos jää joka lapsen kanssa muutamaksi vuodeksi kotiin.
Varsinkin jos on lapsia. Kyllä aikamoinen tuulitunneli saa olla, jos ei lapsille jätä perintöä.
eihän kaikki halua omistaa asuntoja tai kesämökkejä, mutta silloin varmaan olisi edes jotain säästötilejä tai osakkeita?
Jos yhtään mitään ei ole, niin kyllä ihmettelisin. Jos kyseessä olisi esim. uusi miesystäväni, niin etsisin jotain selitystä (avioero, sairaus, konkurssi tms. missä rahat ovat menneet). Jos rahat ovat lentäneet vain tuuleen, niin kyllä harkitsisin...
pienempi osa on se, jolla sitä omaisuutta kertyy. Suuremmalla osalla elämä on juuri sitä kädestä suuhun elämistä.
Kyllä asuntolaina vie ison osan tuloista, ja kallista se on muukin eläminen.
mä tiedän monia jotka on olleet nelikymppisinäkin vielä pätkäöissä ja joiden palkkakehitys on sitä myöten jämähtänyt. Joillakin on niin paljon velkaa että iso osa tuloista menee niihin.
elämän/taloudenhallinnassa on jotain vikaa
tai
henkilö on ollut huono-onninen tai tavattoman typerä.
Pätkätöitä paiskivaa yh-äitiä en ihmettele,jos ei saa säästöön mitään, mutta tiedän pariskunnan, joka asui appivanhempien omistamassa asunnossa ilmaiseksi ja pisti rahaa menemään kuin vettä vaan. Kaikki kulutustavara piti saada uutena ja parasta mallia, mielellään useampi kappale, turhaketta jos jonkinlaista. Lapsille leluja ja kaikenmaailman mahdollista tarviketta oli kämppä pullollaan.
Sitten menikin kämppä alta ja elellään kädestä suuhun, tilistä toiseen kitkutellen, kun ei vuosien aikana jäänyt säästöön mitään. Tällaista vähän ihmettelen.
jos on ollut pätkätöissä ja elänyt yksin niin yleensä ei pienestä palkasta yksinkertaisesti jää mitään säästöön, jos on opiskellut myöhään ei rahaa jää yli ja jos on hankkinut lapsia esim yh niin ei varmasti jää rahaa mihinkään kesämökkiin jos nyt sellaista haluaa. autoa ei tarvitse jos ei asu jossain taajama-alueen ulkopuolella...
vahingonkorvaukset johonkin suuntaan (esim. maksaa lapsensa hölmöyksiä, spraymaalauksia juniin tms.) Tai ehkä huolehtii rahallisesti omista vanhemmistaan, jostakin lähisukulaisesta. Kalliit harrastukset? Jatkuva matkailu?
Itse olen persaukinen nelikymppinen, teen helvetin huonopalkkaista taiteellista työtä. Olisihan sitä voinut tehdä toisinkin, mutta tämä on kutsumukseni.
omistaa edes sen asunnon.
Kyllä asuntolaina vie ison osan tuloista, ja kallista se on muukin eläminen.
miksi pitäisi omistaa mitään?
Lasten vuoksi asumme isommassa vuokra-asunnossa, auton ja moottoripyörän omistamme velkaisina.
En tiedä miksi täytyisi omistaa mitään? Kunhan on ruokaa ja vaatteita lapsille ja itselle.
ei ihminen ole aivan täysin persaukinen.
Itseäni kyllä tympäisi, jos ei nelikymppisenä olisi minkäännäköistä omaisuutta. Nyt olemme kolmekymppisiä, ja vähän harmittaa sekin, että omaisuutemme arvo on nyt vain reilut 20 000 eli ei juuri mitään. Mutta tästä se lähtee.
Joo, tärkeintä tietty kaikki muut asiat, terveys ja rakkaus ja perhe.
ei ihminen ole aivan täysin persaukinen. Itseäni kyllä tympäisi, jos ei nelikymppisenä olisi minkäännäköistä omaisuutta. Nyt olemme kolmekymppisiä, ja vähän harmittaa sekin, että omaisuutemme arvo on nyt vain reilut 20 000 eli ei juuri mitään. Mutta tästä se lähtee. Joo, tärkeintä tietty kaikki muut asiat, terveys ja rakkaus ja perhe.
joo mut ei sulle. taitaa just toi omaisuus olla sulle tärkeintä? pissis!!
tarvitse elää kädestä suuhun ja jotta lapset perisivät suvulle kuuluvia kiinteistöjä.
Lapsuudenkoti on merkityksellinen asia, mutta vuokralla asujien jälkipolvillanne ei ole mitään asiaa lapsuudenkotiinsa kuolemanne jälkeen. Surullista.
miksi pitäisi omistaa mitään?
Ulkonäöltäni aika kaukana pissiksestä. Vanhempani asuivat omakotitalossa ja omistivat kesämökin, kuten myös mieheni vanhemmat. Aivan normaalia minusta, että itsekin haluan eteenpäin. Se ei muuta asioiden tärkeysjärjestyksestä. Mutta ajattele mitä haluat.
Outoa? Enpä ole sitä mieltä.