Lue keskustelun säännöt.
Miksi hengellisyys tuo sisäisen rauhan?
Kommentit (47)
Kai se on sitä, että voi tuudittautua "korkeamman" suojelukseen tai jotain...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elämään yhteydessään. Muistat varmaan Aatamin ja Eevan, jotka elivät paratiisissa yhdessä Jumalan kanssa. Aatami ja Eeva tekivät kuitenkin syntiä (niinkuin jokainen meistä) ja siksi he joutuivat lähtemään paratiisista. Jumala ja synti eivät sovi yhteen.
Jeesus sovitti kaikkkien ihmisten synnit. Tunnustamalla syntinsä ja uskomalla Jeesuksekseen ihminen voi saada syntinsä anteeksi ja palautettua näin yhteyden Jumalaan.
hengellisyys tuo siksi sisäisen rauhan, koska ihminen on luotu elämään yhteydessä Jumalan kanssa.
Ai niin, muttakunnehänovatsaatanastajamuutenkinväärässäkumevaanollaanoikeassajakumeidänrauhaonvaansitäoikeanlaistarauhaa. Vai mitä? ;)
Kestin srk-nuorissa jopa kolme vuotta, kunnes järki ja omatunto voittivat. Nyt olen agnostikko, mutta missään nimessä en suostu hurahtamaan yhdenkään uskonnon itsekeskeiseen maailmaan. Eiköhän se jumala, jos sitä on, ole pikkasen isompi kuin nämä ihmisten kehtittämä kummalliset systeemit.
löytää elämälleen tarkoituksen, ei tarvitse pelätä vaan voi uskoa, että Jumala rakastaa ja johdattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ollut uskossa Jeesukseen jo monta vuotta ja koko ajan kärsinyt edelleen hurjista peloista, painajaisista, nähnyt henkiolentoja, syönyt masennuslääkkeitä.. Kyllä usko auttaa jaksamaan, mutta ei Jeesus silti luvannut meille mitään helppoa elämää. Ei se sisäinen rauha ole välttämättä ollenkaan niin helposti saavutettavissa, ehkä joskus taivaassa, on siinä sentään toivo.
ei aina tuo sisäistä rauhaa, riippuu, millainen sisältö ja merkitys sillä on ihmisille.
Itselleni kristillisyys on "ilma, jota hengitän". Se on olemassaoloni perusta. Olen kristitty nukkuessanikin! Minulle hengellisyys on kietoutunut elämääni. Ei ole siis olemassa elämä erikseen ja usko erikseen. Mikään elämässä ei ole vierasta tai torjuttavaa uskolle, eikä mikään uskossa ole vierasta elämälle. Hengellisyyteni ei ole siis mielipidegalluppi-uskonnollisuutta: Onko tupakka syntiä? Kumpi on totta: kreationismi vai luomisusko? Pääseekö homot taivaaseen?
Ja kyllä: olen suorittanut yliopistotutkinnon (aivojen käyttö sallittu). Kyllä: olen miettinyt, millaista elämäni olisi uskonnottomana/ ateistina/ toisen uskonnon harjoittajana (en koe kaikkea uhkaavana). Kyllä: koen monet kristinuskon ja elämän kysymykset haastavina. (elämä on matkalla oloa, kyselyä ja ihmettelyä).Kyllä: elämä on potkinut päähän uskosta huolimatta (menestysteologia on syvältä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tuntemani kristillisin perhe kärsii mielenterveys ongelmista? Eikö sisäinen rauha voitakkaan masennusta ym.? Pahinta on, että lapsestakin kasvaa tiukkapipo ja eristynyt.
Itsekkin kuulun kyllä kirkkoon, mutta en etsi sisäistä rauhaa.
saa rauhaa?
Huomaatko: reagoit sellaiseen, mitä kukaan ei ollut sanonut. Jos joku kertoo, että oma hengellisyys on kristillistä, ei siinä vielä oteta mitään kantaa, voiko rauhaa saada muualta ja mistä.
Toivon, ettei TAAS tästäkin ketjusta tule iänikuista hei, uskovaiset-uskovaiset luulevat ihan väärin-uskonnonopetus pois koulusta-erosin kirkosta-olen ateisti, vain minulle on suotu kyky käyttää aivoja -jauhantaa.
Ihan peace, asioista voi keskustella ilman kiihkoa ja vihollisasetelmia rakennellen!
Miksiköhän sitten myös muista uskonnoista saa ihan saman rauhan? Ai niin, muttakunnehänovatsaatanastajamuutenkinväärässäkumevaanollaanoikeassajakumeidänrauhaonvaansitäoikeanlaistarauhaa. Vai mitä? ;) Kestin srk-nuorissa jopa kolme vuotta, kunnes järki ja omatunto voittivat. Nyt olen agnostikko, mutta missään nimessä en suostu hurahtamaan yhdenkään uskonnon itsekeskeiseen maailmaan. Eiköhän se jumala, jos sitä on, ole pikkasen isompi kuin nämä ihmisten kehtittämä kummalliset systeemit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(menestysteologia on syvältä).
todellinen menestyminen on sitä, että kulkee ja elää Jumalan tahdossa. Esimerkiksi Joosef oli Jumalan tahdossa, vaikka hän joutui orjaksi ja orjana vankilaan. Silti hänestä sanotaan että hän "menestyi". Ei kovin monelle olisi varmaan siinä vankilakundista joka on vielä orja tullut mieleen sanoa tämmöistä, vai olisiko? Mutta Jumalan työ näkyi Joosefin elämässä.. Luepa huviksesi.
Mielestäni monet jotka ns. dissaavat "menestysteologiaa" eivät tajua sitä pääpointtia. Pääpointtina ei ole aineellisen hyvän saavuttaminen, vaan se että menestyy eli kulkee Jumalan tahdossa. Silti Raamattu selkeästi lupaa, että meille kuuluu "elämä ja yltäkylläisyys" ja esim. terveys. Mutta se pääpointti ei olekaan näiden asioiden tavoittelu vaan Jumalan kanssa kulkeminen, Hänen tahtonsa toteuttaminen.
Sinä nämä varmaan tiesitkin, kuhan huvikseni kirjoittelin. Mukavaa kevättä!! :)
... koska
a. minulla on siistä omakohtaista kokekusta
b. enemmän nähin juttuihin kristityt kirjoitta, kuin esim. buddhalaiset.
Pointtini pätee kuitenkin ihan jokaiseen uskontoon. Minusta esim. hihhuloivat jehovat ja muslimit ovat ihan yhtä kapeakatseisia kuin esim. hihhulikristityt. Samaa itsekeskeisyyttä ja muiden dissaamista (tappamisesta nyt puhumattakaan...) kaikki tyynni. Omat aivot laitetaan kyllä useimmissa hihhulilahkoissa tiukasti sinne narikkaan, poikkeamia ei suvaita. Kaikki selittyy tietenkin kyseisen uskonnon pyhällä kirjalla, no problemo.
Uskonnoista saa mukavasti "me" -henkeä ja yhteisöllisyyttä, mutta hinta on kova.
saa rauhaa? Huomaatko: reagoit sellaiseen, mitä kukaan ei ollut sanonut. Jos joku kertoo, että oma hengellisyys on kristillistä, ei siinä vielä oteta mitään kantaa, voiko rauhaa saada muualta ja mistä. Toivon, ettei TAAS tästäkin ketjusta tule iänikuista hei, uskovaiset-uskovaiset luulevat ihan väärin-uskonnonopetus pois koulusta-erosin kirkosta-olen ateisti, vain minulle on suotu kyky käyttää aivoja -jauhantaa. Ihan peace, asioista voi keskustella ilman kiihkoa ja vihollisasetelmia rakennellen!
Miksiköhän sitten myös muista uskonnoista saa ihan saman rauhan? Ai niin, muttakunnehänovatsaatanastajamuutenkinväärässäkumevaanollaanoikeassajakumeidänrauhaonvaansitäoikeanlaistarauhaa. Vai mitä? ;) Kestin srk-nuorissa jopa kolme vuotta, kunnes järki ja omatunto voittivat. Nyt olen agnostikko, mutta missään nimessä en suostu hurahtamaan yhdenkään uskonnon itsekeskeiseen maailmaan. Eiköhän se jumala, jos sitä on, ole pikkasen isompi kuin nämä ihmisten kehtittämä kummalliset systeemit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
etkä ensimmäisenä väitä tietäväsi, mistä on kyse uskonnon ja mielenterveyden suhteessa.
Ei uskonnollisuus vapauta ihmistä inhimillisen elämän haasteista. Usko voi eheyttää ihmistä, tuoda lohtua ja turvaa, mutta ei automaattisesti paranna ihmistä. Mielenterveysongelmat voivat piinata niin uskonnollista kuin uskonnotontakin ihmistä. Kliininen masennus pitää hoitaa psykiatrian keinoin (lääkitys ja/tai terapia).
On surullista, jos tuttavaperheessäsi vanhemmat eivät jaksa hakea apua ja siirtävät lapseensa masennuksen siemenen. Yritä olla heidän tukenaan ja rohkaise tekemään kaikkensa, että elämästä tulisi toisen näköistä.
Ihmettelen... Miksi tuntemani kristillisin perhe kärsii mielenterveys ongelmista? Eikö sisäinen rauha voitakkaan masennusta ym.? Pahinta on, että lapsestakin kasvaa tiukkapipo ja eristynyt. Itsekkin kuulun kyllä kirkkoon, mutta en etsi sisäistä rauhaa.
Kaikki uskonnot pohjautuvat samalle periaatteelle, uskoon korkeampaan voimaan, olkoon sen nimi sitten Pyhä Henki, Allah, Buddha tai vaikka Star Warsin Force. Samasta ilmiöstä on kyse, sille on vaan eri uskonnoissa (kulttuureissa) annettu erilaiset nimet ja vähän erilaiset muodot, tavat jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ajateltaisiin aitoa hengellisyyttä ja sisäistä rauhaa, mulle tulisi mieleen enemmänkin esimerkiksi buddhismi ja Dalai Lama, kuin vaikkapa Paavi katolisen kirkon pedodiilikähmintöineen. Sun muut touhut, millä näitä yritetään vieläpä peitellä, ja selitellä paholaisen töiksi :(
etkä ensimmäisenä väitä tietäväsi, mistä on kyse uskonnon ja mielenterveyden suhteessa. Ei uskonnollisuus vapauta ihmistä inhimillisen elämän haasteista. Usko voi eheyttää ihmistä, tuoda lohtua ja turvaa, mutta ei automaattisesti paranna ihmistä. Mielenterveysongelmat voivat piinata niin uskonnollista kuin uskonnotontakin ihmistä. Kliininen masennus pitää hoitaa psykiatrian keinoin (lääkitys ja/tai terapia). On surullista, jos tuttavaperheessäsi vanhemmat eivät jaksa hakea apua ja siirtävät lapseensa masennuksen siemenen. Yritä olla heidän tukenaan ja rohkaise tekemään kaikkensa, että elämästä tulisi toisen näköistä.
Ihmettelen... Miksi tuntemani kristillisin perhe kärsii mielenterveys ongelmista? Eikö sisäinen rauha voitakkaan masennusta ym.? Pahinta on, että lapsestakin kasvaa tiukkapipo ja eristynyt. Itsekkin kuulun kyllä kirkkoon, mutta en etsi sisäistä rauhaa.
Raamatussa sanotaan, etteivät terveet tarvitse parantaajaa, vaan sairaat. Se toki tarkoittaa sitä, että vain se, joka kokee olevansa syntisairas eli syntinen, kokee tarvitsevansa armoa. On silti niin, että seurakuntiin hakeutuu paljon sairaita ja rikkinäisiä ihmisiä, koska he kokevat saavansa sieltä apua ja lohdutusta. Se on mielestäni hyvä asia.
koska halusit vastata ap:n esittämään kysymykseen.
Tiedätkö: sinun ei tarvitse olla hengellinen tai saada uskonnosta tai mistään muualtakaan sisäistä rauhaa, jos et halua. Jos sinä koit seurakunnan toiminnassa mukana olemisen sinulle sopimattomana, hyvä, että lähdit pois. Voi hyvä olla, että seurakunnan ilmapiiri oli vääristynyt tai kaksinaismoralistinen tms. Seurakuntanuoriaika on usein aika repivää. Se on ihmisen kasvussa mustavalkoisinta aikaa ja silloin julistetaan kiihkeimmin, miten asiat ovat. Ikä ja elämänkokemus tuo suhteellisuutta, malttia ja nöyryyttä.
Mitä luulet: olisiko sinulle mitenkään mahdollista ajatella, että on muunkinlaista uskonnollisuutta kuin mihin itse olet tutustunut tai mitä olet kokenut? Eivät kaikki uskonnolliset ihmiset ole aivottomia, moraalittomia, ankeita tai pakko-oireista kärsiviä (pakko käännyttää kissat ja koiratkin, jos ihmiset loppuvat).
En minäkään ajattele, että kaikki uskonnottomat olisivat yhdestä puusta veistettyjä. Heistä voi kuitenkin rakentaa irvikuva, johon ymppää kaikki keksimänsä inhotuspiirteet ja ilkkuu perään.
Jep. Valitsin siksi kristinuskon esimerkiksi... ... koska a. minulla on siistä omakohtaista kokekusta b. enemmän nähin juttuihin kristityt kirjoitta, kuin esim. buddhalaiset. Pointtini pätee kuitenkin ihan jokaiseen uskontoon. Minusta esim. hihhuloivat jehovat ja muslimit ovat ihan yhtä kapeakatseisia kuin esim. hihhulikristityt. Samaa itsekeskeisyyttä ja muiden dissaamista (tappamisesta nyt puhumattakaan...) kaikki tyynni. Omat aivot laitetaan kyllä useimmissa hihhulilahkoissa tiukasti sinne narikkaan, poikkeamia ei suvaita. Kaikki selittyy tietenkin kyseisen uskonnon pyhällä kirjalla, no problemo. Uskonnoista saa mukavasti "me" -henkeä ja yhteisöllisyyttä, mutta hinta on kova.
saa rauhaa? Huomaatko: reagoit sellaiseen, mitä kukaan ei ollut sanonut. Jos joku kertoo, että oma hengellisyys on kristillistä, ei siinä vielä oteta mitään kantaa, voiko rauhaa saada muualta ja mistä. Toivon, ettei TAAS tästäkin ketjusta tule iänikuista hei, uskovaiset-uskovaiset luulevat ihan väärin-uskonnonopetus pois koulusta-erosin kirkosta-olen ateisti, vain minulle on suotu kyky käyttää aivoja -jauhantaa. Ihan peace, asioista voi keskustella ilman kiihkoa ja vihollisasetelmia rakennellen!
Miksiköhän sitten myös muista uskonnoista saa ihan saman rauhan? Ai niin, muttakunnehänovatsaatanastajamuutenkinväärässäkumevaanollaanoikeassajakumeidänrauhaonvaansitäoikeanlaistarauhaa. Vai mitä? ;) Kestin srk-nuorissa jopa kolme vuotta, kunnes järki ja omatunto voittivat. Nyt olen agnostikko, mutta missään nimessä en suostu hurahtamaan yhdenkään uskonnon itsekeskeiseen maailmaan. Eiköhän se jumala, jos sitä on, ole pikkasen isompi kuin nämä ihmisten kehtittämä kummalliset systeemit.
Olen samaa mieltä. Silti en menisi sanomaan, että ihmisen hengellisyys on pinnallista uskonnollisuutta, jos tämä edelleen kärsii mielenterveysongelmista. Ketkään eivät voi satuttaa peloista kärsivää uskovaa niin paljon kuin toiset uskovat. Sinua siunaten, 9.
suorituskeskeiseksi uskonnollisuudeksi, jossa ihmisen usko ja uskonnon mukainen elämä ovat "panos" Jumalan pajatsoon. Mitä enemmän panoksia peliin satsaa (rukoilee tai käy uskonyhteisön tilaisuuksissa paljon, riuduttaa itseään moraalisilla vaatimuksilla, julistaa sanomaansa unissaankin jne.), sitä enemmän "tuotosta" Jumalan pajatso ihmiselle syytää. Jos elämä on millä tahansa tasolla mutkalla (ei oo rahhaa, puoliso lähti toisen matkaan, työt meni alta, talo homehtui pystyyn, sairaus tuli ja terveys meni jne.), johtopäätös menestysteologian mukaan on: et ole rukoillut riittävästi, teet salaista syntiä, josta Jumala sinua rankaisee, uskosi ei ole riittävän aitoa.
Jumalan kanssa kulkemisessa ei ole kyse menestysteologiasta; se on tavallista arjen kristillisyyttä.
(menestysteologia on syvältä).
todellinen menestyminen on sitä, että kulkee ja elää Jumalan tahdossa. Esimerkiksi Joosef oli Jumalan tahdossa, vaikka hän joutui orjaksi ja orjana vankilaan. Silti hänestä sanotaan että hän "menestyi". Ei kovin monelle olisi varmaan siinä vankilakundista joka on vielä orja tullut mieleen sanoa tämmöistä, vai olisiko? Mutta Jumalan työ näkyi Joosefin elämässä.. Luepa huviksesi. Mielestäni monet jotka ns. dissaavat "menestysteologiaa" eivät tajua sitä pääpointtia. Pääpointtina ei ole aineellisen hyvän saavuttaminen, vaan se että menestyy eli kulkee Jumalan tahdossa. Silti Raamattu selkeästi lupaa, että meille kuuluu "elämä ja yltäkylläisyys" ja esim. terveys. Mutta se pääpointti ei olekaan näiden asioiden tavoittelu vaan Jumalan kanssa kulkeminen, Hänen tahtonsa toteuttaminen. Sinä nämä varmaan tiesitkin, kuhan huvikseni kirjoittelin. Mukavaa kevättä!! :)
Olisin ihan oikeasti kiinnostunut hengellisyydestä, jonka peruspilareihin ei kuulu me vs muut -asetelma millään tasolla. Tähän astisessa elämässäni en ole sellaisesta vielä kuullut.
Omatuntoni ei mitenkään antaisi minun osallistua toimintaan, jossa uskotaan esim. helvettiin ja käännytykseen.
koska halusit vastata ap:n esittämään kysymykseen. Tiedätkö: sinun ei tarvitse olla hengellinen tai saada uskonnosta tai mistään muualtakaan sisäistä rauhaa, jos et halua. Jos sinä koit seurakunnan toiminnassa mukana olemisen sinulle sopimattomana, hyvä, että lähdit pois. Voi hyvä olla, että seurakunnan ilmapiiri oli vääristynyt tai kaksinaismoralistinen tms. Seurakuntanuoriaika on usein aika repivää. Se on ihmisen kasvussa mustavalkoisinta aikaa ja silloin julistetaan kiihkeimmin, miten asiat ovat. Ikä ja elämänkokemus tuo suhteellisuutta, malttia ja nöyryyttä. Mitä luulet: olisiko sinulle mitenkään mahdollista ajatella, että on muunkinlaista uskonnollisuutta kuin mihin itse olet tutustunut tai mitä olet kokenut? Eivät kaikki uskonnolliset ihmiset ole aivottomia, moraalittomia, ankeita tai pakko-oireista kärsiviä (pakko käännyttää kissat ja koiratkin, jos ihmiset loppuvat). En minäkään ajattele, että kaikki uskonnottomat olisivat yhdestä puusta veistettyjä. Heistä voi kuitenkin rakentaa irvikuva, johon ymppää kaikki keksimänsä inhotuspiirteet ja ilkkuu perään.
Jep. Valitsin siksi kristinuskon esimerkiksi... ... koska a. minulla on siistä omakohtaista kokekusta b. enemmän nähin juttuihin kristityt kirjoitta, kuin esim. buddhalaiset. Pointtini pätee kuitenkin ihan jokaiseen uskontoon. Minusta esim. hihhuloivat jehovat ja muslimit ovat ihan yhtä kapeakatseisia kuin esim. hihhulikristityt. Samaa itsekeskeisyyttä ja muiden dissaamista (tappamisesta nyt puhumattakaan...) kaikki tyynni. Omat aivot laitetaan kyllä useimmissa hihhulilahkoissa tiukasti sinne narikkaan, poikkeamia ei suvaita. Kaikki selittyy tietenkin kyseisen uskonnon pyhällä kirjalla, no problemo. Uskonnoista saa mukavasti "me" -henkeä ja yhteisöllisyyttä, mutta hinta on kova.
saa rauhaa? Huomaatko: reagoit sellaiseen, mitä kukaan ei ollut sanonut. Jos joku kertoo, että oma hengellisyys on kristillistä, ei siinä vielä oteta mitään kantaa, voiko rauhaa saada muualta ja mistä. Toivon, ettei TAAS tästäkin ketjusta tule iänikuista hei, uskovaiset-uskovaiset luulevat ihan väärin-uskonnonopetus pois koulusta-erosin kirkosta-olen ateisti, vain minulle on suotu kyky käyttää aivoja -jauhantaa. Ihan peace, asioista voi keskustella ilman kiihkoa ja vihollisasetelmia rakennellen!
Miksiköhän sitten myös muista uskonnoista saa ihan saman rauhan? Ai niin, muttakunnehänovatsaatanastajamuutenkinväärässäkumevaanollaanoikeassajakumeidänrauhaonvaansitäoikeanlaistarauhaa. Vai mitä? ;) Kestin srk-nuorissa jopa kolme vuotta, kunnes järki ja omatunto voittivat. Nyt olen agnostikko, mutta missään nimessä en suostu hurahtamaan yhdenkään uskonnon itsekeskeiseen maailmaan. Eiköhän se jumala, jos sitä on, ole pikkasen isompi kuin nämä ihmisten kehtittämä kummalliset systeemit.
Pyhä Henki on minulle tuonut sisäisen rauhan. Olen saanut turvallisuuden tunteen. On sellainen olo, että Pyhän Hengen täyteydessä voi levätä eikä mitään pelkoa ole.