mies kieltäytyy lähtemästä vanhempieni luo.
Kiukuttaa. Oltiin sovittu, että mennään vanhempieni luo, mutta mies kieltäytyikin viime hetkellä. Ei kuulemma huvita. Mitään erityistä riitaa ei ole mihinkään suuntaan, eivätkä vanhempanikaan ole mitään ilkiöitä, ainoastaan vähän ikävystyttäviä, koska ovat jo tosi iäkkäitä.
Kyläilyjä ei harrasteta edes mitenkään tiheästi, vaan pari kertaa vuodessa.
Kiva joutua selittämään tuota. Pelkkä "ei kuulemma huvittanut" herättää vain kysymyksiä ja loukkaa varmasti vanhoja ihmisiä. Loukkaa minuakin!
Kommentit (22)
Onko mies siis innokas ramppaamaan kaikkialla muualla? Vai onko kyläily vieraiden ihmisten luona yleensäkin vaikeaa? Mulla on sellainen tilanne, että itse en halua kyläillä, en missään. Mies ei myöskään hevillä lähtisi minun sukulaisteni luokse, jos nyt sellainen tilanne tulisi, että itsekään lähtisin. (pariin vuoteen en ole käynyt, tosin ei mua sinne kutsutakaan kun olen huonompi ihminen kai ja ties mitä) Mutta kuitenkaan hän ei ymmärrä, miksen tuosta vain voi lähteä hänen vanhempiensa luokse tai halua tavata hänen kavereitaan. Hänellehän he ovat tuttuja, joten syyttää sitten mua, etten esim. pidä hänen vanhemmistaan.
Hänen vanhempansa vaikuttavat ihanilta ihmisiltä, mutta meno on kuin siinä mainoksessa "imppu haluaa oman kodin". Äiti hössöttää koko ajan, tarjoaa sitä ja tätä, ruokaa ja vaatetta. Ja juttelee koko ajan, enkä minä osaa vastata mitään, kun en kovin puhelias ole.. Rankkaa se on ja nolottaa, mieti siinä sitten hyviä tekosyitä, miksen nyt viikon mökillä olon jälkeen lähde saunaan..
heppoisin syin boikotoida.
Kyse on kuitenkin hyvin tärkeistä perhesuhteista. Ei nykyperheillä LIIAN hyvät turvaverkot ole koskaan, joten minusta isovanhempiin suhteiden ylläpitäminen on tärkeää kaikille osapuolille: isovanhemmille itselleen, meille vanhemmille ja lapsenlapsillekin.
Ja edelleen on eri asia, jos isovanhemmat harjoittavat henkistä painostusta ja mitätöintiä. Mainitsemasi "jouluruuat foliovuoissa" on kuitenkin sarjaa "heppoiset syyt"...
ap