jos lapseton joutuu osallistumaan ristiäisiin

Koita nyt hyvä ihminen ettiä ittelles elämää. Ei normaalia ihmistä ahdista naimattomana toisten häät eikä lapsettomana toisten ristiäiset.

Sinun pitäisi iloita näistä ristiäisistä, eikä miettiä, että taas pitää mennä. Tai jos et osaa vilpittömän iloisesti osallistua näihin juhliin, niin ehkä kannattaa sitten jättää osallistumatta. Mikään ei ole kamalampaa kuin nähdä tällaisessa tilaisuudessa naama mutrullaan oleva henkilö. Kokemusta on ja se pilaa koko juhlan tunnelman.

anna vinkki, miten hankin elämän?

olen kahden lapsen äiti, miehen kanssa yhdessä ollut kahdeksan vuotta, mutta mies ei halua naimisiin, koskaan ja minä haluaisin.

että mitä sä sillä elämällä tarkoitat?

Täällä on paljon ouhuttu sitä että lapsettomille tekee vaikeaa osallistua ristiäisiin tms.. mutta enkö saa ajatella niinkuin ajattelen?

itken kirkossa, sekä toisten onnea että omaa epäonneani.

ap

olisi suurempi loukkaus, luulisin.



ei pitäisi sanoa ääneen mitään.

myönnän olen elämälle katkera, itselleni, miehelle joka ei minua rakasta, joka ei halua olla kanssani. ehkä juhlatunnelma meni pilalle kun mies tällä viikolla taas myönsi että en ole hänen elämänsä rakkaus.

ap

kaaso oli ja on neiti ja halusi istua eronnen vieressä, jotta olisi tukea toisistaan. Naisia molemmat. Ihmettelin.



Kamalaa, mutta lapseni kaikki kummit ovat lapsettomia. Yksi on enää niin nuori, että biolapsi on todennäköinen.



Olen kai ajattelematon.

että hankit itsellesi sellaista sisältöä elämään, että voit elää sitä elämääsi onnellisena katkeroitumatta muiden onnesta. Se sisältö voi olla konkreettista harrastamista tai muuta tai se voi olla henkistä tyytyväisyyttä esim. asenteen kautta.

Mitä siihen häitä tarvitaan? Onkos ap joku alle 25v ikäinen ja lukenut liikaa roskaromaaneja? Voisin kuvitella ikäsi nuoreksi ap, sillä kait vain nuoret mankuu avioliittoa?



Oikeasti ihan hyvin ukko pystyy pettämään oli avo- tai avioliitto, olisi todella naivia uskoa häiden pelastavan tilanteen. Ja uskotko ukon olevan luonasi vain sinun vuoksesi, jos teillä on lapsia, niin haluaahan hän jakaa elämässä kaikkien teidän kanssanne, ei vain sinun. Hän ei ole enää vain puolisosi, hän on myös isä. Ja isä-rooli sitoo miehen perheeseen tuhansia kertoja tehokkaammin kuin avioliitto.



Minusta jopa avoliitto on suurempi rakkauden osoitus kuin avioliitto. Siinähän eli avoliitossa on helpompi häippästä tiehensä suhteesta. Joten ei ainakaan ihan väkisten olla yhdessä, kuten voi käydä avioliitossa. Avoliitossa ollaan vain rakkaudesta ja tahdosta olla toisen kanssa (ellei ole isä- tai äitivelvollisuuksia, joka sitten tosiaan toinen juttu).

että onni tulee itsestä, ei toisen tekemisistä.

osallistun juhliin, enkä ainakaan aio osoittaa alakuloani. mutta ahdistaa kun kaikki kuitenkin kysyvät että koskas teidän häitä juhlitaan? tms..

olen nuori joo, 29 vuotias, ja ajatteln usein vanhanaikaisesti.

Silti, ei se mieltä imartele kun toinen ei yksinkertaisesti halua mennä naimisiin. Koen asian niin että hän ei oikeasti minua rakasta ja olemme yhdessä vain lasten takia, pikkuhiljaa omat tunteenikin ovat kuolleet, ja enään minäkään en halua naimisiin, ainakaan tämän miehen kanssa.

ap

että tilanne voi aiheuttaa sulle alakuloa.



Tuo aloitus oli vaan aika provosoiva.

jos ristiäisiin osalistuva lapseton on halunnut aina lapsen siinä onnistumatta? Näitäkin on ja varmasti on vaikea katsoa toisen onnea jota ei itse saa!

Ihan turhaan pyydät mieheltä avioliittoa jos ei halua. hanki elämääsi muuta sisältöä, elämä on todella lavea ja mielenkiintoinen. ei sitä kannata ukon perään itkemiseen hukata. Mitä haluaisit harrastaa? Aloita liikunta, siitä saat hyvän olon ja itseluottamusta! Osta tai tuunaa kivoja kevätvaatteita, tee kaikkea kivaa mm. pyöräretkiä lastesi kanssa ja kohtele ukkoa hiukan kylmemmin. Saatat todella yllättyä miten reagoi :)

Eli oikeasti sinua ahdistaa se, että olet valinnut lapsillesi väärän isän. Tai vaihtoehtoisesti se, että ette ole saaneet pidetyksi keskinäistä rakkauttanne elävänä. Nämä ovat toki asioita, joita kannattaa surra.



Mitä jos surisit näitä juttuja ihan itseksi, lähtisit vaikka kävelylenkille metsään ja siellä itkisit ja huutaisit - niin suomalaiset ovat perinteisesti tehneet. Ystävien juhlatilaisuudet eivät ole oikea hetki surulle.



Sitten kun olet päästänyt tunteet ulos, kehität toimintasuunnitelman, joka auttaa sinut eteenpäin tilanteesta. Vaihtoehtoja on useita.

Mitä sillä on väliä jos kutsujat loukkaantuvat? Aina ei pidä ajatella muita ihmisiä vaan joskus pitää miettiä sitä mikä on oikein itselleen.

En ole niin kauhean itsekeskeinen kuin miltä kuulostaa, mutta itse olen jättänyt menemättä häihin kun olin juuri eronnut. Ei tuntunut hyvältä. No joo. Minun huolet kuuluu vain minulle. Turha niillä on ketään lähteä vaivaamaan.



Mistä lähtien muuten näitä "tunnen tuskasi ja itken kaikkien puolesta" tyyppejä on tullut? Mielestäni kun suomalaiset ei ikinä ole ollut hirveän empaattista porukkaa.

Mistä lähtien muuten näitä "tunnen tuskasi ja itken kaikkien puolesta" tyyppejä on tullut? Mielestäni kun suomalaiset ei ikinä ole ollut hirveän empaattista porukkaa.

Oli valmiina pastena tuo ja tuli vahingossa lisäksi. Liittyi ihan eri keskusteluun. =/

Kannattaa käsitellä omat ongelmat, ettei tarvi toisten juhlissa repeillä.

jos tuollaisesta asiasta ahdistuu! Olen parin lapsen kummi, molemmat syntyneet ennenkuin oma lapseni ja lisäksi olen ollut sisarusten lasten ristiäisissä, kertaakaan ei ole ahdistanut.

Kenenkään häätkään eivät ole olleet niin hirveät, että olisin ahdistunut.

Jos sinua oikeasti ahdistaa tuollaiset normaaliin elämään kuuluvat asiat, niin lääkärikäyntiä suosittelisin!

tiesimme mieheni kanssa, ettemme saa omia lapsia ilman hoitoja. Ristiäisissä nautin suuresti, olin lapsen kummi.



Edellisessä suhteessani tiesin, etten tule menemään sen miehen kanssa ikinä naimisiin. Silti nautin häistä ja uskoin koko ajan siihen että vielä minäkin joskus..



Juhliin ei ole pakko mennä, se on vapaaehtoista. Jos on ahdistusta niin miksi kiusaa itseään? Jos se on JOUTUMISTA niin silloin on parempi jäädä pois, ihan oikeasti. Jokaisella on omia suruja, on myös perheitä joissa on menetetty lapsia. He tietävät sinua paremmin, että lapsesta kannattaa olla IKIONNELLINEN.

kannattaa suhteuttaa asioita. Sulla on nyt sellanen elämänvaihe että KAIKKI menee naimisiin mut oota muutama vuosi ni osa eroaa, joku sairastuu vakavasti, jonkun lapsella tulee ongelmia, vanhemmat dementoituu jne.

Sit huomaat et häät on vaan yks päivä ja elämä aika paljon pidempi matka. Tsemppiä!!!

ei ihme että surettaa! kyllä mies kosii jos oikeasti rakastaa ja tietää että haluaa olla kanssasi loppuelämän.