huono äiti

ja kun alkaa tuntuu että kohta hermot napsahtaa, pitääkin mennä yksinään rauhoittumaan.

opetella tuo yksin rauhoittumaan meno..kaikki kärjistyy vaan ku jää..

...syytän tästä tätä piiiitkää talvea, joka on imeny kaiken voiman. Mutta eipä se sitä syyllisyyttä paljoa lievitä, että lapset joutuu kasvamaan tällasen kanssa. :(

Ehkä lisääntyvä aurinko tuo kestävyyttä meille hermoilijoille!

kanssa yksi joka ilmoittautuu :( välillä niin säälin lastani, että on tällainen äiti, mutta onneksi annan sentäs vastapainoksi paljon rakkautta ja hellyyttä. Lohduttaa vähän, mutta ei poista kaikkea huutamista ja raivoamista.

tosin pinna pidentynyt huomattavasti töihin paluun jälkeen. Minusta ei siis ole kotiäidiksi, kuten joskus kuvittelin.

Huutoa, raivoamista ja sättimistä. Inhoan itseäni...

...minäkin valitettavasti toisinaan koen syyllisyyttä samasta aiheesta.Pyydän lapseltani anteeksi jälkikäteen. Onneksi hän on vielä niin pieni ettei minun "kohtauksiani" muista.Toisaalta olen asiasta jutellut ihan ammatti-ihmisen kanssa (niin huono omatunto kun oli) niin hän oli sitä mieltä, että äidilläkin saa olla tunteita ja niitä saa näyttää, äidin ei tarvitse olla superäiti.Tietty raja kulkee siinä miten monesti sitä karjuu kuin leijona ja miksi + tekeekö vielä jotain pahempaa.Hyvä asia on jo se, ett on alkanut miettimään asiaa.

Mua ei ole auttanut 10:neen tai sataan laskemiset vaan eniten se, ett säilytin Vauva-lehdestä erään kertomuksen sairaasta pojasta. Kyynel silmässä aina luen sitä,olen kiitollinen omasta terveestä lapsestani ja sit tajuan taas olla vähän aikaa nöyrempi ja kiitollisempi elämälle ja pysyn rauhallisena, vaikka pikkuinen huutais, kiukuttelis, puris ja temppuilis miten paljon vain.

Ja hei, ihmisiähän me vain ollaan, ollaan myös armollisempia itsellemme. Yritetään kasvaa tässäkin asiassa, ei se tietenkään hetkessä tapahdu, pikku hiljaa.



Toivottavasti teistä jokainen löytää oman keinonsa pysyä rauhallisena aikuisena.

Suurimman osan ajasta menee oikein mallikkaasti, mutta sitten yhtäkkiä pinna vaan palaa. Tulee huudettua joskus pää punaisena 2-vuotiaalle ja jälkeenpäin harmittaa todella ja pyytelen anteeksi. Hermot ovat kireämmällä nyt kun olen kotona kahden lapsen kanssa kuin työelämässä ollessani.