Lue keskustelun säännöt.
Jatkaa hyvässä suhteessa vai etsiä mies, joka haluaa lapsia?
26.03.2010 |
Meillä on mieheni kanssa kaikin puolin hyvä suhde. Seurustelumme alusta asti on tuntunut siltä, että tässä on minun elämäni mies. En voisi löytää parempaa tai näin ainakin vahvasti uskon.
Naimisiin mennessä meillä oli samanlaiset haaveet, perustaa perhe ym, mutta nyt mies ei ole varma haluaako lasta/lapsia. Ei ole sanonut, ettei ehdottomasti halua, muttei myöskään ole näytänyt vihreää valoa vauvahaaveelleni. Minä olen potenut vauvakuumetta jo pidemmän aikaa.
Välillä tulee pohdittua, että jatkaako tätä suhdetta, tiedän, että olen varmasti ihan rikki, jos eroaisimme. Toisaalta, jos mies ei koskaan halua lasta, niin voinko elää lapsettomana. Ei meidän elämässä nytkään mitään vikaa ole, ihanaa olla yhdessä ja tehdä asioita, välillä meillä on siskoni kaksoset (nyt 7kk ikäiset) hoidossa ja vauvakuumeeni hetkellisesti helpottuu. Haluaisin vaan niin kovasti myös sen oman lapsen tai ehkä useamman.
En vaan ole alkuunkaan varma onko kovinkaan järkevää tästä syystä erota ja etsiä mies, joka haluaa lapsen, siis jos mieheni on päätöksensä tehtyään sitä mieltä, ettei halua lasta/lapsia.
Kommentit (28)
luvannut perustaa perheen naimisiin mennessä enkä suostuisi enää käyttämään ehkäisyä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ottaisin asian vakavasti puheeksi ja odottaisin mieheltä päätöstä.
Jos ei osaa edelleenkään päättää tai ei halua lapsia, lopettaisin suhteen ja etsisin miehen, joka haluaa lapsia.
Mä olisin ainakin katkeroitunut, jos en olisi hankkinut lapsia toisen toiveesta.
Mun mielestä myös lapset on parasta elämässä ja luulen, että jos lapsettomuus ei ole oma valinta, ihminen katkeroituu. Yksikään suhde ei voi korvata lapsia.
Meillä asia oli toisinpäin, mies halusi lapsia ja minä en. Lupasin naimisiinmennessäni harkitsevani asiaa ja mies odotti kohtalaisen rauhallisesti 7 vuotta. Sitten alkoi olla jo todella vakavia keskusteluja että jatketaanko yhdessä kunnes "annoin mennä" Jollain tasolla toivoin etten tulisi nopeasti raskaaksi tai etten ollenkaan ( endometrioosi olisi voinut aiheuttaa luonnollisen lapsettomuuden) Mutta niin kävi että raskaaksi tulin alle vuodess ja olin kauhuissani ja koin että elämäni on ohi. Harkitsin jopa aborttia, mutta sitä en rohjennut tehdä. Lapsi syntyi ja oli ihana ja kahden vuoden jälkeen olin valmis toiseen lapseen. Mutta ajoittain kun lapset sairastaa ja on hankalaa + koen itseni orjaksi joka raataa ensin töissä ja sitten kotona, mietin että teinkö sittenkään oikeaa ratkaisua aikanaan. Nyt sitä ei voi muuksi muuttaa ja elämä on sidottu tänne.
Eli en osaa sanoa muuta kuin älä pakota tai kiristä miestä asiassa; enemmin eroa. Vaikka hetken aikaa kaikki menisi hyvin, niin hankaluuksien koittaessa voi tulla syvää katkeruutta puolin ja toisin. Sinulla on vain oma elämäsi; toisen puolesta et voi noin isoa asiaa päättää tai määrätä. Mutta keskustelkaa ja keskustelkaa
Olisit hyvin katkera loppuelämäsi. Tokihan voi käydä niinkin, että otat nyt eron miehestäsi ja sitten seuraavan kanssa mies meneekin tekemään lapsia...
Tarkoittaako naimisiin meneminen muka automaattisesti sitä, että lapsia "kuuluu" hankkia? Missä vihkivalassa semmoista luvataan???
olet luvannut perustaa perheen naimisiin mennessä enkä suostuisi enää käyttämään ehkäisyä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli niin, että siinä 30v. tienoilla mies alkoi epäröimään haluaako koskaan lapsia. Itse olen miestäni hieman nuorempi, mutta tuolloin olimme jo menneet naimisiin ja puhuneet, että lapsiakin joskus tulee. Joten itse huomautin tuolloin, että jos nyt päättää ettei lapsia halua kanssani, niin on jo naimisiin mennessä valehdellut minulle, koska tiesi että minä en menisi naimisiin miehen kanssa, joka ei lapsia halua.
No tuosta keskustelusta ei sitten mennyt, kun olinkin jo raskaana:) Nyt on kaksi lasta, ja kyllä nuo kaksi tenavaa on kaikki kaikessa sekä minulle että miehelleni. Itse olisin katkeroitunut, jos olisin suostunut lapsettomuuteen sillä perusteella, että toinen ei lapsia halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no jos pysyt suhteessa, niin varaudu siihenkin, että 10 v päästä mies lähtee jonkun Janika 21 v:n matkaan, ja tekaisee kolme lasta tämän kanssa. Että jos siihen mennessä et ole käsitellyt lapsettomuuttasi, niin saatat olla hieman katkera.
ja hups... Näin on aina tehty,ja kyllä miehet siihen tottuneet. Vai toimitaanko teillä niin, että mies lausuu "Armaani, tehkäämme lapsi" ja sinä vastaat "Kyllä, rakkaani" ja sitten laskeudutte yhdessä Pyhälle Aviovuoteelle hoitamaan aktin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me emme voi mieheni kanssa saada lapsia, vika on miehessäni ja luultavasti jonkun toisen kanssa saisin lapsen/lapsia. Minä kuitenkin päätin, että jatkan mieheni kanssa enkä etsi toista miestä vain siksi, että saisin lapsen. Tämä ei ole täysin verrattavissa tilanteeseesi.
Ystäväni oli samanlaisessa tilanteessa, mies ensin halusi lapsia, sitten päätti ettei haluakaan. Heidän suhteensa oli muuten hyvä ja meidän ulkopuolistenkin mielestä kuin luodut toisilleen. Ystäväni harkitsi pitkään ja mietti eroakin, mutta jäi suhteeseen. Ovat olleet kohta 20v yhdessä ja onnellisia vieläkin eikä ystäväni ole katkeroitunut, vaikka haaveili joskus suurperheestäkin.
Jos olette 25-vuotiaita, ja mies ei ole varma, haluaako lapsia, niin silloin ei hätää: moni mies tuossa iässä haluaa vielä mennä ja harrastaa, opiskella ja tehdä töitä. Lasten hankinnalla ei vielä ole kiire. Siinä tapauksessa odottaisin ja katsoisin, muuttuko mieli.
Jos olette 30-vuotiaita, niin silloin on kyllä vakavan keskustelun paikka. "Peliaikaa" on 10 vuotta jäljellä, joten päätös lasten hankkimisesta pitäisi pian tehdä.
Jos olette 35 tai yli, ja mies ei edelleenkään halua lapsia, niin siinä tapauksessa on valitettavasti eron paikka. Jos itse olet aina lapsia halunnut, niin nyt on viimeinen aika tuo päätös tehdä.
Huono vaihtoehto missään vaiheessa on kiristää, pakottaa tai hankkiutua salaa raskaaksi. Eri asia on sitten se, että harva mies koskaan varsinaista vauvakuumetta saa. Aika moni mies on hieman vastentahtoisesti antanut lapselle luvan tulla, ja lapsen vähän vartuttua ollut sitä mieltä, että oli elämän paras päätös! Vielä vauva-aikanakin isä saattaa olla hieman etäinen, mutta isä-lapsi -suhteen syntyminen ottaa ihan eri tavalla aikaa kuin äiti-lapsi -suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja hups... Näin on aina tehty,ja kyllä miehet siihen tottuneet. Vai toimitaanko teillä niin, että mies lausuu "Armaani, tehkäämme lapsi" ja sinä vastaat "Kyllä, rakkaani" ja sitten laskeudutte yhdessä Pyhälle Aviovuoteelle hoitamaan aktin?
Voihan tuo olla vaan ikäkriisiäkin tai jotain, mutta en tosiaan älyttömän vanhana lasta haluais. Toisaalta ei välttämättä miestä vaihtamallakaan parane. Ainahan on se mahdollisuus, että uuden miehen kanssa en voi saada lapsia tmv. Se on jo tiedossa, etten luultavasti tule helposti raskaaksi, voi viedä vuoden tai kaksikin.
Pillereitä on vähän vaikea jättää pois kun en syö pillereitä vaan minulla on hormonikierukka. Eikä tuo minusta olisi kauhean järkevää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempi nostaa kissa tässä vaiheessa pöydälle, kun noin vakavasti jo itse ajattelet asiasta. Silloin tiedätte molemmat miehesi kanssa mitä ajattelette ja missä mennään, ja sitten on valitettavasti myös niiden suurten päätösten aika. Täälläkin on kerrottu monista esimerkeistä, on ollut katkeruutta kun aikoinaan on toisen tahtoon lapsettomuudesta alistuttu, ja toisaalta toisille se lapsettomuus ei ole katkeruutta aiheuttanut, joten ikinä ei tiedä miten elämä tulee heittelemään.
Mutta älä ainakaan pakota miestäsi mihinkään tai "vahingossa" unohda ehkäisyä pois, tuskin kukaan järkevä nainen sellaisen jälkeen pystyisi elämään omatuntonsa kanssa. Voimia vaikeaan tilanteeseen, toivottavasti löydätte molempia tyydyttävän ratkaisun!
Minusta kaikkien naimisiin menevien pitäisi keskustella lasten hankinta-asia kunnolla halki, siis suunnilleen lasten lukumäärää myöten. Ap:n tapauksessa mies on ilmeisesti antanut ymmärtää haluavansa lapsia, eikä noin tärkeässä asiassa saisi muuttaa mieltään.
Itse varmaan eroaisin, jos mies ei suostuisi hankkimaan lapsia. Hupsista vaan raskaaksi tuleminen kuulostaa toki arveluttavalta, mutta en sitten tiedä, olisiko lopputulos sen huonompi kuin erossa.
Joku ihmetteli, mentiinkö tässä naimisiin miehen vai mahdollisten lasten kanssa. Ainakin minulle kyse oli samasta asiasta. Perheen perustaminen on luonnollista, vaikka toki yhteisellä sopimuksella saa nykypäivänä valita toisenlaisenkin elämän. En tyytyisi pelkkään mieheen, vaikka hän olisi kuinka hyvä.
ikääkin jo se maaginen kolmekymmentä...yhteiseloa miehen kanssa seitsemän vuotta, naimisissa viimeiset reilut neljä vuotta.
Ja nyt mies vaan lykkää ja lykkää lasten hankintaa. Lopullista päätöstä ei tule, vaikka alun perin olikin selvää että lapsia hankitaan, ja ennen kolmeakymppiä.
Olen nyt päättänyt ratkaista tilanteen kesään mennessä. Joko lasta ruvetaan nyt yrittämään tai sitten lähdetään eri teille.
Minä aikoinani jäin suhteeseen, vaikkei mies lapsia halunnutkaan. En ollut valmis jättämään kaikin puolin hyvää suhdetta vain siksi, että saisin lapsia. Olin nähnyt kahden kaverini tekevän näin ja löysivät kyllä miehen molemmat ja saivat lapsia, mutta molemmat katuvat, että lähtivät hyvästä suhteesta vain lapsen kaipuun takia. Heidän nykyiset miehensä ovat kaikkea muuta kun ihannemiehiä.
Minä olin siis 27v kun tuon päätökseni tein. Elimme mieheni kanssa onnellisina, muutimme "maalle" ja otimme kaksi koiraa. Kului vuosia enkä enää oikeastaan ajatellut lapsettomuutta kunnes mieheni eräänä päivänä sanoi, että jos kuitenkin yritettäis vauvaa, olin tuolloin 35v. Se oli unelmieni täyttymys, mutta tiedän, että olisin varmasti pysynyt mieheni rinnalla, vaikkei hän olisi koskaan lasta halunnutkaan. Nyt meillä on neljä lasta, en vaihtaisi päivääkään pois, mutta olen onnellinen, etten hylännyt hyvää parisuhdetta.
että sanoisin miehelle jättäväni ehkäisyn nyt pois. Olen kaivannut vaivaa elämääni niin pitkään, että en aijo enää ehkäistä kertaakaan. Mies hoitakoot ehkäisyn jos ei halua lasta.
Näin on toiminut muutamakin tuttuni ja mies ei ole paria kertaa enempää jaksanut kondomin kanssa pelata. Sitten on tehty vauva. Ja kummassakaan tapauksessa ei mies ole sitä katunut, oikein ovat hyviä isiä molemmat.
Mikään kokemus ei koskaan enää mene sen yli. Säälin sydämeni pohjasta kaikkia, joille ei lapsia suoda. Ja niitä, jotka eivät ajoissa tajua lasta hankkia. Äkkiä uusi mies, tai kadut seuraavat 60 vuotta.