Miten eroon tunteesta, etten ansaitse miestäni?
Olemme olleet pian 16v yhdessä, siihen on kuulunut niin ylä- kuin alamäkiäkin ja vaikeuksien kautta rakkaus on vain kasvanut ja suhde syventynyt. Nyt kuitenkin viimeisimpien tapahtumien takia en pääse eroon ajatuksesta, että mieheni ansaitsisi parempaa kuin minut.
Ainoa lapsemme syntyi vähän vajaa 6v sitten, synnytyksen yhteydessä minulta jouduttiin poistamaan kohtu ja tuon myötä jouduimme hautaamaan haaveet suurperheestä. Olimme kuitenkin onnellisia pienestä tyttärestämme, joka oli maailman suloisin. Iloitsimme siitä, että saimme edes hänet ja samalla surimme, ettemme koskaan koe samaa uudestaan.
Onnemme ei kuitenkaan kestänyt kauaa. Tyttäremme ollessa vajaa 2v hänellä todettiin vakava sairaus ja sen jälkeen elimme päivä kerrallaan peläten, että juuri tämä päivä olisi tyttäremme viimeinen. Tyttäremme oli kuitenkin todella vahva ja jaksoi taistella sairauden kanssa 4,5v ikään asti. Eräänä iltana, tytön ollessa sylissäni hän veti viimeisen hengenvetonsa ja pikkuisemme nukkui pois.
Olimme mieheni kanssa aina haaveilleet useasta lapsesta, vähintään viidestä, erityisesti mieheni halusi monta lasta. Olen tästä miehenikin kanssa keskustellut ja hän on sanonut, että rakastaa vain ja ainoastaan minua eikä halua ketään toista, vaikka hänen kanssaan saisikin lapsia.
Kommentit (2)
Eihän se ole sinun päätettävissäsi kenen kanssa miehesi on ja hän on tehnyt päätöksen, että haluaa olla kanssasi, koska rakastaa sinua mikä kyllä ihan varmasti pitää paikkansa! Voisin ainakin kuvitella, että tuollaisen läpikäyminen mitä te olette joutuneet käymään niin yhdistää ja siinä todella näkee välittääkö toinen.
Voimia!
Osanottoni tyttärenne puolesta.
Olet varmaan masentunut menetyksen johdosta? Muuten en voi mitenkään ymmärtää oloasi... Miksi ihmeessä ajattelisit niin, ettet ansaitsisi miestäsi? Ethän sinä ole siihen syypää, ettei suurperhettä teille suotukaan! Mikset usko miestäsi, joka sanoo rakastavansa ja varmasti näin onkin!
Mietipä toisinpäin. Miten suhtautuisit, jos miehesi sanoisi, ettei ansaitse sinua? Eikö tuntuisi oudolta? No niinpä!
Jos vielä perhettä kovasti haluatte, niin olisko adoptio tai sijaiskotitoiminta mitään?
Ja sinulle suosittelisin terapiassa käyntiä ystävllisesti. Kuulostat masentuneelta, eikä muuta voisi odottaakaan, kun olet lapsesi menettänyt. Pahoitteluni vielä ja voimia ja hae apua oloosi. Terapia auttaa!