Lahjakkaalle erityisopetusta?

Ja kai ne oikeasti lahjakkaat lapset osaa olla taantumatta alakoulussa, vaikka vähän liian helppoa koulussa olisikin.

Mitäs jos ne eivät "osaa" olla taantumatta JO alakoulussa? Entä jos koulu ei olekaan vähän liian helppoa, vaan aivan tolkuttoman helppoa?

Mitäs jos ne eivät "osaa" olla taantumatta JO alakoulussa? Entä jos koulu ei olekaan vähän liian helppoa, vaan aivan tolkuttoman helppoa?

minäkin osasin lukea kouluun mennessä, ja äikän tunneilla muut opetteli tavaamaan. Olihan se tylsää, mutta en silti tullut hulluksi. Onko siis teidän kaikkien lapset joka ikisessä aineessa lukiolaisten tasolla? Tuo tasosysteemi olisi hyvä, mutta sitä tuskin tulee teidän koululaisten aikana, joten ei auta muu kuin vaatia opelta lukiolaisten tehtäväkirjoja.

No esimerkiksi minun 8,5-vuotias lapseni ratkoo tällä hetkellä sellaisia tehtäviä joihin en itse enää osaa saada vastusta, ellen todella paneudu niitä pähkäilemään. Siis sekä matematiikan, kemian että fysiikan alalta. Itse olen käynyt näistä kaikista laajat kokonaisuudet, mutta tosin kotiäitivuosinanani olen jo unohtanut niistä tietty suurimman osan ;)



Mutta ihan totta puhuakseni lapseni on tällä hetkellä esimerkiksi hyvin kiinnostunut kiihtyvyyteen, painovoimaan (ja siihen miten eri esineet ja ilmiöt reagoisivat/tapahtuisivat eri tavalla maassa tai avaruudessa) ja suhteellisuusteoriaan liittyviin ilmiöihin.



Lisäksi häntä kiinnostaa puuttuvat lajit evoluutiossa sekä se miten vedestä voisi kehittää poltettavaa energiaa. Hän soittaa kahta soitinta paremmin kuin ketään muu tuntemani lapsi. Hän puhuu kahta kieltä, vaikka meillä on vain kotikielenä suomi (englannin oppi kirjoista ja elokuvista).



Toistaiseksi ainakaan kukaan hänen ystävistään ei ole tullut kyselemään minulta voisiko kemiallisen reaktion lopputulos olla samankaltainen jos vain vaihtaisi aineen a pitoisuutta ja sotkisi seokseen ainetta c aineen b sijaan.



Trivial pursuittia ei kukaan enää halua häntä vastaa pelata, koska hän muistaa jokaiseen kysymykseen vastauksen ulkoa ja voittaa siksi aina. Sana juttu shakissa, kotipiiristä ei enää löydy vastusta.



En voi muuta kuin kiittää onneani, että lapseni koulussa on opettaja, joka ymmrätää lastani ja tarjoaa hänelle haasteita. Samoin lapseni on onnekas, koska hänellä on todella mukavi ystäviä, jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista kuin lapseni koulun ulkopuolella (esim. jalkapallo ja luonto).



Lahjakkaan lapsen kanssa eläminen on haastavaa myös meille vanhemmille. Oman lapsen lahjakkuudesta ei "saa" puhua, ellei halua ylpeilevän äidin leimaa otsaansa. Sehän on tullut selväksi jo tässä viestiketjussakin.

minäkin osasin lukea kouluun mennessä, ja äikän tunneilla muut opetteli tavaamaan. Olihan se tylsää, mutta en silti tullut hulluksi.

Tein tunneilla itsekseni kirjoja eteenpäin tai kun sain tehtävät tehtyä, kirjoittelin jotakin muuta. Tylsistynyt en koskaan, se ei yleensäkään kuulu luonteeseeni - helposti tylsistyvä ihminen, joka odottaa saavansa kaiken valmiina, ei menesty elämässä kovin hyvin. Ilmeisesti palsta mamojen lasten erityislahjakkuus ei korreloi oma-aloitteisuuden kanssa. Ja luulisi kyllä, että koska nämä erityislahjakkaiden lasten äidit kovin mielellään ovat kuvailleet myös itseään erityislahjakkaaksi ja koska he ovat muutenkin kasvatustehtävässään niin ansioituneita, heillä olisi kapasiteettia antaa lapsilleen näiden kaipaamaa lisäopetusta.

Tein tunneilla itsekseni kirjoja eteenpäin tai kun sain tehtävät tehtyä, kirjoittelin jotakin muuta. Tylsistynyt en koskaan, se ei yleensäkään kuulu luonteeseeni - helposti tylsistyvä ihminen, joka odottaa saavansa kaiken valmiina, ei menesty elämässä kovin hyvin. Ilmeisesti palsta mamojen lasten erityislahjakkuus ei korreloi oma-aloitteisuuden kanssa.

Mitäs sitten, kun tilanne onkin se, että lapsi ihan oikeasti tylsistyy apatian partaalle? Mitäs, jos lapsen oma-aloitteisuutta tai toiveita ei oteta huomioon tai torpataan opettajan toimesta? Mitä jos huonosti koulussa pärjäävän lapsen tukeminen sysätään vain kodin vastuulle? Luitko edes tätä ketjua ja kertomuksia kokemuksista?

Kyllä minäkin osasin lukea kouluun mennessä, mutten tylsistynyt kuoliaaksi. Äikäntunnit olivat vähän tylsiä, mutta sain sentään omia tehtäviä. Haastetta riitti matikassa, kielissä, liikunnassa sun muussa, eikä "etumatkani" äikässä ollut kovin suuri sitten kun muutkin alkoivat lukea sujuvasti.

Poikani kohdalla tilanne on tyystin toinen: hän on joka ikisessä lukuaineessa edellä tarjottuihin tehtäviin nähden. En osaa edes kuvitella miltä hänestä tuntuu, mutta äitinä näen, milloin lapsellani on paha olla.

Sinusta on siis oikein panna lahjakas lapsi ikään kuin säilöön koulupäivän ajaksi ja sitten illalla pistää hänelle omaa opetusta pystyyn?



Milloin lapsi sitten ehtisi leikkiä ja pelata kavereiden kanssa? Entä viettää yhteistä aikaa perheen kesken? Siis jos pävisin pitää istua tunneilla hiljaa ja täytellä itsekseen ylempien aineiden kirjoja? Kyllä jokaisella lapsella on OIKEUS opettajaan ja haasteelliseen oppimiseen eikä vaina siihen että tossa on sulle kirjoja opettele siitä -tyyliseen ajattelutapaan.



Olin itsekin lahjakas koulussa ja voin sanoa, että käytännössä koko kouluajan istuin turhautuneena luokassa. Käsi piti olla pystyssä aina (opettaja vaati näin, jotta saisi merkinnän tuntiaktiivisuudesta), mutta lähes koskaan ei saanut vastata koska opettaja halusi antaa mahdollisuuden tietysti myös muille oppilaille.

Ensimmäiset kaksi vuotta väritin lukuisia ja lukuisia värityslisätehtäviä, koska joko osasin jo kaikki asiat mitä opetettiin tai opin ne niin nopeasti. Kolmosluokalta eteenpäin ei enää tullut väritystehtäviä, sitten pureskelin hupparin nyörejä ja odottelin. Pureskelin ja odottelin. Ja ihmettelin miten hemmetin vaikeeta voi jollekulle olla jonkun uuden asian oppiminen. Täysin järjetöntä ajan haaskuuta. Ei koulu ei tosiaan ollut mitään kivaa. Helppoa se tosin oli mutta ei kivaa. Tuntuu, että vasta yliopistossa pässin oppimaan, sitä ennen kävin lähinnä päivähoidossa.

opetussuunnitelmien mukaiseen opetukseen.

Kyllä jokaisella lapsella on OIKEUS opettajaan ja haasteelliseen oppimiseen

mutta opetussuunnitelmia voi mukauttaa aivan yhtä hyvin heikkolahjaisille kuin erityislahjakkaille.

kaikki tarpeellinen "erityislahjakkaiden" lasten äitien asenteista.

mutta opetussuunnitelmia voi mukauttaa aivan yhtä hyvin heikkolahjaisille kuin erityislahjakkaille.

Kyllä jokaisella lapsella on OIKEUS opettajaan ja haasteelliseen oppimiseen eikä vaina siihen että tossa on sulle kirjoja opettele siitä -tyyliseen ajattelutapaan.

käytännössä toteutat tämän nykyisen systeemin puitteissa, kun "heikkolahjaisetkaan" eivät usein saa tarvitsemaansa tukea?

Mitä ihmettä tarkoitat tuolla?

No esim tuo tasoryhmiin asettelu olis tosi loistava. Isoissa kouluissa tuota voisi kokeilla vaikka ihan rinnakkaisluokkalaisten kesken.



Siis kaikki 5-luokkalaiset eri aineissa tasokokeiseen ja ne jaettaisiin niin moneen ryhmään kuin on rinnakkaisluokkia (jotta kaikille ryhmille siis löytyisi pätevä opettaja). Tietysti aina parempi jos tähän saataisiin koko koulun oppilaat mukaan, jotta tasoryhmiä voisi olla useampia ja siten ne vastaisivat kunkin lapsen tasoa paremmin. Aivain heikkojen ja tosi hyvien ryhmä voisi olla hiukan pienempi, jotta näissä voitaisiin todella keskittyä oman tasoiseen opetukseen,

Asioita nimenomaan mukautetaan eli helpotetaan, kun jokin asia on liian vaikea. Mutta ylöspäin ei voi mukauttaa, silloin puhutaan eriyttämisestä.



Ettekö ihan oikeasti muista itse, kun yläasteella oli tasoryhmät (laaja, keski ja suppea) kielissä ja matikassa? Suppeat ryhmät olivat täynnä käytöshäiriöisiä yms, eikä kukaan niitä halunnut opettaa. Niihin ei juuri sen vuoksi enää mennä.

Asioita nimenomaan mukautetaan eli helpotetaan, kun jokin asia on liian vaikea. Mutta ylöspäin ei voi mukauttaa, silloin puhutaan eriyttämisestä.

Ettekö ihan oikeasti muista itse, kun yläasteella oli tasoryhmät (laaja, keski ja suppea) kielissä ja matikassa? Suppeat ryhmät olivat täynnä käytöshäiriöisiä yms, eikä kukaan niitä halunnut opettaa. Niihin ei juuri sen vuoksi enää mennä.

sillä niitä ei ainakaan vuonna 1990 enää ollut.

mitään tasoryhmiä. Ikävä kyllä! Aina edettiin niin tuskastuttavan hitaasti. Suurin osa ajasta opettajalta meni näitten häirikköjen paimentamiseen.

on ihan yksinkertainen: kullekin opetusta tasollaan. Miten ratkaisette pulman käytännössä vaikkapa 27 oppilaan kuudennella luokalla? Joissakin kouluissa on yritetty kehitellä erilaisia systeemejä ja tasoryhmiä, mutta varsinaiset tasoryhmätkin poistettiin jo aikaa sitten.



Kiinnostavia ovat nämä huippulahjakkaiden luonnehdinnat tällä palstalla. Olisipa hauska tavata oppilas, joka on oppinut kaksi kieltä ihan vaan lukemalla ja tv:tä katsomalla. Huippulahjakkaita on toki olemassa, mutta aniharvoin ovat moniosaajia ("soittaa kahta soitinta paremmin kuin ketään tuntemani lapsi")ihan kaikilla elämänalueilla, kuten jonkun av-mamman lapsi tuntui olevan...

yhä edelleen suurin osa open ajasta menee häiriköitten paimentamiseen. Juuri siksi tavalliset ja varsinkin lahjakkaat jäävät huomiotta.

Ja minä muistan nuo tasoryhmät hyvin. Nautin itse ns. laajoissa ryhmissä ollessani, kun sain oikean tasoista opetusta.

taalta tyhmyydeen tyyssijasta. Minulla on myos lahjakas lapsi, sen ovat opettajat ihan itse huomanneet, heilta tulee suosituksia riman kohotukseen lapselleni.

Kayn paikallisessa Community Collegessa harrastukseni takia ja siella nakee paljon naita lapsia jotka saavat opetusta koulun ulkopuolella.

Minua ihan itkettaa kun ajattelen millaista taistoa lahjakkaan lapsen vanhempi saa Suomessa kayda. Tasapaistamisen liaksi viela ilkutaan ja vahatellaan.

se tosi paljon rankempaa, jos lapsi on lahjakas joka osa- alueella ja kaikki on helppoa, kuin että lapsi ei opi millään mitään eikä pääse haluamiinsa kouluihin tai töihin..ihan itkun paikka tosiaan. Ja kyllähän jonkun Nokian johtajan tai Harvardin professorin palli on paljon ikävämpi kuin laitossiivoojan, koittakaa nyt äkkiä tyhmentää niitä lapsianne ennen kuin ne pääsee hyville tuloille ja ihailulle. Varsinkin jos niillä on myös paljon kavereita, ei semmoista kohtaloa soisi kellekään!

Niin se vain on, ettei Suomessa olla kiinnostuneita erityislahjakkaista lapsista. Kaikki halutaan tasapäistää. Itse olin lapsena lahjakas ja halusin oppia paljon enemmän, kuin mitä koulussa vaadittiin. Vähitellen opin, ettei omaa lahjakkuuttaan ja oppimisintoaan saa tuoda esille, vaan se pitää piilottaa ja esittää tavista. Arvatkaapa onko tämä ollut psyykelle terveellistä? Opin, ettei minkään eteen kannata nähdä vaivaa. Nyt olen ammatillisesti hukassa, vailla päämärää (toki akateemisesti koulutettu ja hyvässä asemassa, mutta minulle tämä on kuin suojatyötä).



Nyt lapseni on osoittanut erityistä lahjakkuutta monella saralla, ja hän on mennyt vuotta aikaisemmin kouluun. Hän oli jo masentumassa päiväkodissa ilman haasteita, mutta nauttii nyt koulunkäynnistä. Hän on luokkansa parhaita, vaikka on vuotta nuorempi. Jos jatkossa ilmenee taas tarvetta lisähaasteille, on se jotenkin otettava huomioon. Mutta siis VANHEMPIEN on tehtävä jotain lahjakkaiden lastensa eteen, koulussa ei paljon voi tehdä. Luokkien yli hyppiminen on ensimmäinen askel. Ei lapsi menetä lapsuuttaan, jos hän siirtyy vuotta tai kahta vanhempien seuraan, jotka ovat siis lähempänä hänen tasoaan kuin ikäisensä. Pahempaa on "elämän" menetys, jos lahjakas lapsi muserretaan koulussa. Siitä voi kärsiä koko loppuelämän.