En pääse tästä vitoituksesta millään yli

Minulla rahat loppu ja velkaa ulosotossa yritystoiminnan vuoksi (=luottotiedoton ja rahaton, koska palkasta menee 700 euroa kuussa ulosottoon). Minulla on ikivanha autonromu, jolla nyt käyn töissä. Työmatkaa minulle tulee noin 100 km päivässä ja auto on todellakin pakollinen. Jo pitkään on minulla ja miehellä ollut tiedossa, että autoni katsastus koittaa ja siihen tarvitsee tehdä jos vaikka mitä, että menisi läpi. Mies on yhtä huonossa taloudellisessa tilanteessa yrittäjänä ja ei voi ottaa lainaa minun autoani varten.



Appivanhemmilla on täysin samanlainen auto ja he ostivat uuden auton vähän aikaa sitten. Jo silloin osoitin kiinnostusta heidän vanhaan autoon. Minulla olisi siihen kaikki, renkaat, uusi akku ja vaikka mitä. Miehen veli laittoi auton kuntoon ja katsasti sen. Silloin kysyi meidän kiinnostusta autoon ja ilmoitin olevani kiinnostunut.



Viikonloppuna kyselin auton hakua, kun matkaa on se reilu 600 km. Silloin miehen veli ilmoitti, että auto on jo luvattu naapurille. Olin ihan äimänkäkenä, että eikö se jo luvattu minulle. Veli vain sanoi, ettei enää sovittua asiaa voi mennä perumaan. Auto oli tässä vaiheessa vielä appivanhempien pihalla eikä sitä oltu maksettu. Pyysin miestä puhumaan vanhemmille, että tarvitsen todella autoa. Mies on 500 km päässä töissä ja minä olen täällä yksin kolmen lapsen kanssa. No toki kaikki osapuolet tämän tietävät.



Puhuin jopa miehen äidin kanssa ja hän oli sitä mieltä, etteä ei nyt voi perua lupausta naapurille. Mutta samalla on erittäin helppo perua lupaus minulle? Asia meni siis niin, että naapuri sai auton, jolle hänellä ei ollut mitään akuuttia tarvetta.



Minä loukkaannuin tästä aivan mielettömästi ja en pääse siitä nyt yli. Vai tarvitseeko minun päästäkään?



Miten mieheni ei voinut pitää minun puoliani tässä asiassa? Miten naapuri voi olla tärkeysjärjestyksessä minua tärkeämpi? Olen kuitenkin ollut tässä suvussa reilu 10 vuotta ja aina auttanut kaikkia ja aina tulut toimeen kaikkien kanssa.



Olenko ihan idiootti, että loukkaannuin siitä, että minun tarve ei ollut yhtä tärkeä kuin naapurin tarve? Mies ei ollenkaan ymmärrä, että mistä nyt olen loukkaantunut. Minä taas nyt olen tämän viikon pohtinut, että mistä saisin auton kun ensiviikon torstain jälkeen ei tällä enää voi ajaa. Anoppi sanoi, että ajelee ne muutkin vaikka autoa ei ole katsastettu. Joo varmaan, mutta minä ajan isoilla teillä ja siellä on vähän väliä poliiseja. Mitä kun joudun ratsiaan, niin auto jää siihen paikkaan ja lapset ovat kymmenien kilometrien päässä.



Auttakaa, sanokaa jotakin.