Miten tuleva isä mukaan raskauteen?

Valitkaa yhdessä tarvikkeita pienokaiselle.

Ja mikä parasta... Haaveilkaa yhdessä ;-)

sen vaimolle sun raskaudesta. Vaimo sitten heittää miehen pellolle ja mies tulee sun luo ja samalla osallistuu raskauteen...



Heh... Tuo sun alotus vaan kuulosti vähän tulevan yh:n aloitukselta, sori=)



Mieshän voi vaikka pitää sun hiuksista kiinni kun oksennat, niin ne ei sotkeudu pahoinvointiaikana. Pääsee samalla konkreettisesti mukaan. Ja myöhemmin sitten hieroo sun selkää, sitä voi harjoitella jo nyt. Ja anna miehelle rahaa ja pane se vauvanvaateostoksille, tulee hempeiden vaatteiden lisäksi farkkuja ja nahkaliivejä.



Neuvolasta saat odotuskirjan, jossa on juttuja isälle, ja voithan tilata isyyspaketin, googlaa tuolla "isyyspaketti", niin löydät lisää tietoa.

ja ultriin ehdottomasti. Me saimme neuvolasta mukaan kirjan 'meille tulee vauva'- jossa siis omat puolet äidille ja isälle. Luemme siitä aina sen viikon mikä on menossa. =) Tietää isäkin missä mennään =) Sitten yhdessä kävimme ostamassa vauvalle vaatteita ja muita tarvikkeita. Vaikka eihän ehkä mies niin välitä mistään vaateliikkeissä pyörimisestä, mutta saipahan olla mukana valitsemassa pienokaiselle vaatteita =) Sitten pyrin usein mainitsemaan kun vaavi liikkuu niin saa kokeilla. Varsinkin näin ihan viimeisillä viikoilla mies juttelee vatsalle, kun tuntuu että vaavi alkaa kunnolla pyörimään, kun kuulee isän äänen =)

väsyneen nalkuttamisen ja erityispalvelunvaatimisen heti kun raskautuu.

Tietää parhaiten, ettei se oo helppoa ja yksinkertaista tai naiselle täysin huoletonta aikaa, jolloin vain katellaan vauvan vaatteita ja haaveillaan farkkuautosta.

Lapset on ihania, mutta raskausajan vaikutusta naiseuteen ei mies ymmärrä ikinä kunnolla.

Se muuttaa ihan kaiken eikä aina positiivisessa mielessä (esim. miehen kropassa ei naisen raskaus näy)...

ja ultriin ehdottomasti. Me saimme neuvolasta mukaan kirjan 'meille tulee vauva'- jossa siis omat puolet äidille ja isälle. Luemme siitä aina sen viikon mikä on menossa. =) Tietää isäkin missä mennään =) Sitten yhdessä kävimme ostamassa vauvalle vaatteita ja muita tarvikkeita. Vaikka eihän ehkä mies niin välitä mistään vaateliikkeissä pyörimisestä, mutta saipahan olla mukana valitsemassa pienokaiselle vaatteita =) Sitten pyrin usein mainitsemaan kun vaavi liikkuu niin saa kokeilla. Varsinkin näin ihan viimeisillä viikoilla mies juttelee vatsalle, kun tuntuu että vaavi alkaa kunnolla pyörimään, kun kuulee isän äänen =)

Mutta ekalla kerralla mies mukaan, ja ehdottomasti ultriin! Omalla miehelläni vasta sikiön näkeminen ultrassa teki raskaudesta "totta".



Mutta tulevat äidit, älkää vaatiko liikaa miehiltä raskauden huomioimisessa. Se kun on hyvin pitkään pelkästään naisen juttu. Nainen tuntee muutokset kropassaan, tuntee vauvan liikkeetkin paljon ennen muita. Miehen näkökulmasta ei tapahdu paljon muuta kuin vaimo pönäköityy ja valittaa. ;) Asia muuttuu siinä vaiheessa, kun vauvan liikkeet tuntuu jo ulospäinkin.



Pääasia on, että kun se lapsi syntyy, annatte miehen olla täysipainoisesti mukana. Ette ota itsellenne etuoikeutta vauvaan, ettekä anna miehen uskotella itselleen tai teille, että te olisitte muka jotenkin lähtökohtaisesti parempia vanhempia. Kumpikin kun olette kuitenkin aloittelijoita vanhempina!



Monet miehet tykkää siitä hifistelypuolesta isyydessä, haluavat valita ne parhaat vaunut ja parhaat turvaistuimet, istua netissä vertailemassa eri merkkejä jne. ;)

Lehdissä on melko hyvin huomioitu isänkin näkökulma, esim. Vauva-lehdessä (?) on se mahtava kaksosten isän kolumni ja jos ei muut jutut kiinnosta, niin ainakin seksiaiheiset aukeamat. :) Meillä mies alkoi lukea vauvalehtiä vaunu- ja kaukalovertailujen vuoksi, mutta siirtyi pian lukemaan kannesta kanteen.

Meillä mies on siis ihan innoissaan raskaudesta ja haluaisin, että tämä on meidän yhteinen projekti, vaikka tällä hetkellä se tapahtuukin mun kropassa. Siksi tästä kyselen.



Mies on juuri tuollainen, että tykkää vertailla ja googletella, joten täytyy antaa vapaat kädet siihen. Ja tykkää kyllä olla mukana shoppailemassakin, joten täytyy tehdä siitä sellainen yhteinen juttu. Vauva-lehtikin kuulostaa hyvältä idealta.

Tosi kivoja vinkkejä siis, kiitos!



Mites nuo neuvolat sitten, mitä siellä tehdään jos miehen ei kerta kannata tulla joka kerta mukaan? (Mies jo kovasti itse intoilee, että haluaa tulla mukaan neuvolakäynneille.)



ap

Riippuu aika paljon neuvolan terkkarista, että miten paljon ottaa huomioon molemmat, sekä isän että äidin. Nykyään neuvoloissa mennään koko ajan perhekeskeisempään suuntaan, eli sekä isän että äidin terveystottumuksia kysellään, tarjotaan perhevalmennusta jne.



Etenkin ekalla kerralla kannattaa mennä mukaan, sillä sieltä saa satatuhatta lippusta, lappusta ja tietopaperia ja tulee terkkari tutuksi. Sitä seuraavilla kerroilla kuunnellaankin usein sydänääniä, mikä on myös kiva isälle. Ja tietysti ultrakäynneille ehdottomasti mukaan. Lääkärineuvolat ja osa loppuraskauden neuvolakäynneistä ovat lähinnä äidin vointia kartoittavia, "tylsempiä" isän kannalta, mikäli raskaus on sujunut ok.



Jos miehesi on innoissaan raskaudesta, solahtaa hän ihan ketterästi mukaan raskausmaailmaan ja alkaa helposti luoda kuvaa ajasta vauvan kanssa. Jos miehellä ei ole perheellisiä ystäviä, niin koittakaa etsiä vauvalehdistä artikkeleita, joissa käsitellään parisuhdetta ja arkea vauvan syntymän jälkeen. Menkää ihmeessä perhevalmennukseen, jos sitä vain on tarjolla. Siellä pääsee miettimään omaa vanhemmuutta ja muita elämän muutoksia. Ja tietysti pääsette tutustumaan synnytyssairaalaankin.

Ensimmäisellä neuvolakäynnillä mulla oli mies mukana, kun kuunneltiin ensimmäistä kertaa sydänäänet ja terkkari halusi tietää myös isän fiiliksiä. Muutenhan ne neuvolakäynnit keskittyy melko lailla äitiin. Peruskäynnillä kun ei (ainakaan muna kotikunnassa) oikein muuta tehdä kun punnitaan, mitataan verenpaine ja otetaan pissanäyte. Myös sydänääniä kuunnellaan, mutta ainakaan itselleni se ei ollut enää ensimmäisen kerran jälkeen niin sykähdyttävä juttu. Pari kertaa on terkkari kysynyt, että mitäs isälle kuuluu mutta ei sen kummempaa. Että välttämättä noi punnitukset ym. ei ole miehelle niitä mielenkiintoisimpia juttuja raskauden aikana. Vaikka toki itse soitankin innoissani aina miehelle joka käynnin jälkeen. Että nyt on tullut 245g lisää painoa. :)

jos on noin innoissaan ja itsekin tulossa neuvolaan.



Neuvolaan voi ilmanmuuta mennä isä mukaan. Mulla oli mies loppuvaiheessa usein mukana ja hän kun on hyvin puhelias, puhui terkkari välillä hänen kanssaan jopa enemmän kuin minun! Ja ei se mua haitannut! Ja isä voi sitten hyvin viedä myös lasta neuvolaan.

jokaisella neuvolakäynnillä mukana.

Ihan jokaisessa ultrassa mukana.

Kokosin tulevalle isälle isyyspakkauksen kun sain itse äitiyspakkauksen, tykkäsi kovasti.

keräsin tavarat kylpyammeeseen, kylvetyksestä tulee sit lähinnä isän ja vauvan juttu :)

yhdessä ollaan ostettu tavarat, koottu pinnasänky, hoitopöytä ym.

Olin itse asiassa todella pettynyt ja koin olevani raskauden ajan ihan yksin. Kun vauva sitten syntyi niin mies on ollut onnessaan ja paljon lapsen hoidossa mukana. Ehkäpä lapsi konkretiosoitui miehelle vasta sitten kun syntynyt, ei niinkään raskausaikana.

säilyvän, ja miehen näkevän sinut enemmän naisena kuin äitinä...



ÄLÄ:

-pakota miestä synnytykseen, jos häne ei ole varma asiasta

-kerro yskityiskohtaisesti raskauden edetessä limankoostumuksen muutoksista alapäässä

-esittele suonikohjujasi, jos raskauden edetessä tulee

-ota miestäsi mukaan neuvolaan, kun on lääkärin tutkimus. Silloin käsitellään njuuri näitä limoja, verituhruja, kohdunkaulantilannetta ym. ällöä



Osa miehistä kestää ihan normaalisti nämä asiat, ja sitten on miehiä joita oksettaa vaimo raskauden jäljiltä. Kuten ystäväni mies, joka ei ole kohta 2 vuoteen edes halannut vaimoaan.

häntä eivät vaimon punnitukset kauheasti kiinnostaneet, mutta sen sijaan

- valitsi ja kilpailutti vauvalle vakuutuksen

- valitsi ja vertaili turvaistuimen ja osallistui aktiivisesti vaunupäätökseen ja "koeajoihin" :)

- sai valita ja koota sängyn vauvalle

- kengät osti, ei kyllä vaatteita.

Olin itse asiassa todella pettynyt ja koin olevani raskauden ajan ihan yksin. Kun vauva sitten syntyi niin mies on ollut onnessaan ja paljon lapsen hoidossa mukana. Ehkäpä lapsi konkretiosoitui miehelle vasta sitten kun syntynyt, ei niinkään raskausaikana.

Ei mun mieheni niistä intoillut, ei isäksi tulemisesta eikä mistään muustakaan. Hänelle se oli sellainen juttu, että "no, minkäs tälle sitten voi, ei auta kuin parhaansa tehdä". Ei hänelle kuitenkaan tullut koskaan mieleenkään, että lähtisi kävelemään ja yrittäisi teeskennellä, ettei lapsia olisikaan, ja usein hän ihmettelee, miten joku voi niin tehdä. Hän sanoi jo esikoisen raskausaikana, että siihen hän ei juuri pysty osallistumaan selän hierontaa kummemmin, mutta kyllä hän vauvan sitten hoitaa, kunhan se syntyy.

Meillä loppui raskausaikoina seksielämä suunnilleen kokonaan, eikä mies muutenkaan kosketellut, halaillut tms. ilman eri pyyntöä. Hänen mielestään minä olen raskaana ollessa pelottavan näköinen, en sitten tiedä miksi. Ei meillä myöskään suunniteltu tulevaisuutta tai haaveiltu, käytännön asioista puhuttiin kyllä. Kuka kokoaa pinnasängyn, miten jaetaan yövalvomiset, käytetäänkö kesto- vai kertakäyttövaippoja vai sekä että, miten jaetaan kotityöt, kuopuksen kohdalla raskausaikana pohdittiin lisäksi esikoisen hoitoratkaisuja (jatkaako puolipäivähoidossa, siirtyykö kerhotoimintaan, tuleeko kokonaan kotihoitoon jne.) sekä sitä, tuleeko mies synnytykseen vai ei, eli löydetäänkö esikoiselle sen ajaksi hoitopaikka ja mistä.

Kyllä, minäkin koin itseni yksinäiseksi, rumaksi ja lihavaksi, ja tuntui, ettei mies ole yhtään kiinnostunut tulevasta lapsesta ja meidän tulevasta perheestämme. Kyllä minua vieläkin sapettaa, kun naapurin isäntä vouhkaa oikein onnessaan heidän tulevasta vauvastaan, silittelee vaimonsa mahaa ja kehuu tätä kauniiksi, kaikki sellaisia asioita mitä minun mieheni ei ole koskaan tehnyt. Mutta tärkeintä on kuitenkin se, että isä on hoitanut lapsiaan todella paljon näiden synnyttyä. Yövalvomiset hän on hoitanut käytännössä kokonaan, koska hänen mielestään on tärkeämpää, että hänen lapsillaan on jaksava ja hereillä pysyvä hoitaja varmistamassa lasten hyvinvoinnin ja turvallisuuden, hänen työnsä kuulemma sujuvat ihan hyvin, vaikka häntä vähän väsyttäisikin. Minun ei ole koskaan tarvinnut erikseen pyytää vaihtamaan vaippaa, nukuttamaan, lukemaan satua, pesemään hampaita, laittamaan ruokaa, syöttämään, ulkoiluttamaan, pukemaan, riisumaan tai olemaan lasten kanssa, vaan mies on tehnyt kaiken ihan oma-aloitteisesti siinä missä minäkin. Itseasiassa esikoisen syntyessä meillä käytiin jopa vähän riitaakin siitä, että minäkin voisin haluta hoitaa lastani enemmänkin kuin pelkän imetyksen verran.