Tavoittetenko kuuta? Haluaisin opiskella lääkäriksi ja olen 3:n lapsen äiti ?

päästä lääkikseen vaan kyselit kaiketi miten pärjää opiskelun kanssa kun pieniälapsia. Olen itse juuri valmistumassa ma-tutkinto ja kaksi pientä lasta. Nuorempi oli 8kk ja imetin vielä, kun aloitin. opiskelu muuttui helpommaksi, kun nuorempikin sen ikäinen, että päiväkodissa. Siis selkeä jako hommiin:

1. lapset hoidossa: sinä opiskelet, lapset kotona: et opiskele ja stressaa vaan olet heidän kanssaan ja teen normi kotihommia niinkuin työssäkäyvätkin. Lyhyempinä päivinä voi hakea lapset aiemmin ja nauttia yhdessäolosta.

2.Raha.Jos mies ja sen palkka: loistavaa, ja jos vielä päälle sulla työvuosia takana ja saat aikuisopintorahaa (en muista oikeaa nimeä) on tilanne mielestäni erittäin hyvä. Itselläni ei ollut kumpaakaan, eli taloudellinen tilanne rassas mut se rassas jo ennen opintoja.

3.Yöllä nukut, paitsi poikkeustilanteissa, jolloin tärkeä tentti, seminaarityö...

4. Hoitajia.Jos mies hoitaa lapsia, kotia iso plussa. jos vielä muitakin hoitajia esim. oma äiti tms. pärjäät hienosti.



Ja et ole tosiaan liian vanha!

Heippa! Siis et ole liian vanha!



Mä olen vähän nuorempi, 27, mutta meillä on neljä lasta. Aloitin 2 vuotta sitten aikuislukiossa. Asuttuani useamman vuoden ulkomailla en ollut sitä vielä saanut edes tehtyä. Kun muutettiin Suomeen, alkoi opiskelu. Koska joudun käymään sekä lukion oppimäärän, että kaikki luonnontiedeaineet pitkänä, on tämä alkuvaihekin perheelliselle kestänyt pitkään.



Kuitenkin uskon, että tekemällä perustan kunnolla ja huolellisesti on mahdollisuudet parhaat.



Eli pitkää matikkaa kannattaa tehdä ja heti ykköskurssista laskea paljon! Ja uudestaan ja uudestaan, koska pitkän matikan ykköskurssilla on jo perusteet, joilla fysiikankin yhtälöt aukeavat.



Lähtöpisteitä ajatellen pitkä matikka kannattaa kirjoittaa ja myös toinen kotimainen kieli pitkänä jos vaan mitenkään tuntuu, että se siinä samalla tulisi järkevällä vaivalla.



Nyt 2011 lähtien tuolla tulee vähän muutoksia lähtöpistemääriin, ne kannattaa tsekata yliopiston sivuilta.



Itse aion hakea ensimmäistä kertaa vasta vuoden päästä keväällä. Sisään pääseminen on varmasti kaikista vaikeinta. Ei se siellä opiskeleminenkaan helppoa varmasti ole, mutta kunnollinen valmistautuminen pääsykokeeseen varmasti opettaa sen opiskelun.



Lääkikseen pitää oikeasti haluta jos meinaa päästä. Kuitenkin käsitykseni on se, että ihan tavallisillakin aivoilla sinne voi päästä.



Paljon hyviä neuvoja olet saanut. Tärkeää on se, että koko elämä ei mene opiskeluun valmistautumisvaiheessakaan. Et voi laittaa perhettä sivuun odottamaan sitä, että pääset lääkikseen. Elämä ei odota. Eli kaikkea on pystyttävä pyörittämään samanaikaisesti. Ja se ei todellakaan ole helppoa... Mutta valmistaa myös tulevaisuuteen lääkärinä.



(Mutta se hyvä puoli on meillä, jotka olemme lapsemme jo tehneet, että lapse on jo paljon isompia, ehkä jo täysi-ikäisiä siinä vaiheessa kun me vihdoin lähdemme erikoistumaan...)



Tulet huomaamaan, että lukiossa opiskelu on oikeasti tosi kivaa näin aikuisena. Vaikkei minusta loppujen lopuksi koskaan tulisikaan lääkäriä niin en kadu pitkän matikan, fysiikan ja kemian lukemista, enkä varmasti A-ruotsiakaan.

Meillä ekaluokkalaisenkin kanssa harjotellaan jo helppoja yhtälöitä ja eskarilaisen kanssa tehdään fysiikan ja kemian kokeita ja on harjoiteltu muun muassa anatomiaa (toistaiseksi luiden nimiä ja ruoansulatusta). On siinä äidin opiskelussa sellainenkin hyvä puoli. Se voi olla, että ne onkin mun lapset, joista loppujen lopuksi tulee niitä lääkäreitä.. :D Mutta hukkaan ei mene opiskelut koskaan.



Iso homma tässä on, mutta tuleepa kerralla hoidettua kunnolla. :D Se on myös hyvä esimerkki koulua vasta aloittavalle lapselle nähdä äiti tekemässä paljon työtä opiskelun eteen. KUNHAN opiskelu ei vie lapselta äidin syliä ja aikaa.

Aina kannattaa kokeilla pääsetkö edes opiskelemaan.

Mihin lääkikseen olet pyrkimässä, eri yliopistojen lääketieteellisten sisäänpääsypisteet ovat aika erilaiset, esim. Helsinkiin vai Kuopioon?



Toisaalta kannattaa kyllä lukion pitkä matematiikka, kemia ja fysiikka ottaa aika tosissaan, jos ne tuntuvat aivan kohtuuttoman vaikeilta, niin ehkä sitten harkitsisin uudestaan pyrkimistä, jos niistä aineista selviät vaikka kovallakin työllä, niin aivan varmasti olet tarpeeksi kätevä oppiaksesi sen mitä lääkiksessä opetetaan. Kannattaa myös vähän pohtia, mitkä niistä pitkän kemian ja fysiikan kursseista sitten palvelevat tarkoitusta, ettet ihan koulun ylimääräisiä astronimian kursseja käy :)

Ja minun kurssillani (5-vuosikurssin kandi) on paljon eli 3-kymppisiä opiskelijoita - vanhin taisi olla 47 kun aloitettiin... Ja minullakin 3 lasta :) Itse asiassa lääkiksessä ei ole mitenkään harvinaista se, että on perhe jo aloitettaessa, tai saada lapsia opiskeluaikana. Opetushenkilökunta suhtautuu asiaan myönteisesti, ja opintosuunnitelmaa saa joustavasti muunneltua aina tarpeen mukaan :)

Lisäksi joskus on täytynyt tehdä hiukan töitä opiskelun ohessa - mikä tietenkin vie aikaa opiskelulta ja perheeltä. Onneksi jo neljän opiskeluvuoden jälkeen voi tehdä rajoitettuja lääkärin töitä, ja maksaa palkkarahoilla hiukan velkaa pois... ja harjoittelutkin (amanuenssuurit) on palkallisia :)

Itse olen myös haaveillut samasta kuin ap, mutta ei olisi varaa enää opiskella. Siis ainakaan elää pelkällä opintotuella. Kun on jo lapsia pitää vähän miettiä millä saa ruoat ja vaatteet yms rahoitettua. Opintotuki ei siihen riitä. Ei vaikka miehen palkka olisi apuna.

pitää olla opistotason tai AMK-tutkinto, ammattikoulu ei siis riitä.



Pääsekokeissa tarviit kyllä hallita sen verran esim. fysiikkaa ja kemia, että käytännössä tarviit siihen lukiotasoiset tiedot. Mutta tosiaan tuo tutkintokin vaaditaan edellytyksenä pääsykokeisiin.

Olen peruskoulun käynyt kahden lapsen äiti, ja ruvennut miettimään lääkärin ammattia ihan "tosi tarkoituksella"!!

Lukion ajattelin ensi syksynä aloittaa, jne.



Olisi kiva kuulla perheellisten opiskelijoiden elämästä!

Minä, reilu 40-v. ja kolmen lapsen äiti, aloin opiskella yliopistossa tänä syksynä. Sitä ennen opiskelin AMK-opintoja ja kauan sitten yo-tutkinnon ja ammattitutkinnon. Töissä käyn myös, joten se kyllä rajoittaa osallistumistani luennoille jne. mutta omaan tahtiin homma etenee.



Kuten moni muukin jo kirjoitti, unelmiaan kohti täytyy pyrkiä, vaikka se sitten vaatii työtä ja luopumista joistakin asioista. Tilalle saa kuitenkin niin paljon itselle ja tulevaisuudelle tärkeää, että se kannattaa.

Just lueskalin Tampereen yliopiston sivuja ja sain käsityksen että tälläkin pohjalla voi pääsykokeisiin mennä.

Just lueskalin Tampereen yliopiston sivuja ja sain käsityksen että tälläkin pohjalla voi pääsykokeisiin mennä.

Voi todellakin! Lukiota käymättömille on olemassa oma hakijakiintiönsä.

Ei kuulosta mitenkään mahdottomalta elämäntilanteelta, varsinkin jos mies tienaa sen verran, ettei sun jääminen pois työelämästä kaada taloutta. Lääkis vaatii mun mielestä lopulta vähemmän kuin moni muu yo-tutkinto, koska päivät ovat niin koulumaisia, eivätkä veny kohtuuttoman pitkiksi. Etkä todellakaan olisi siellä ainoa aikuisopiskelija :) Eli hakemaan vaan.

Mene nyt nukkumaan, aamulla asiat näyttävät jo paljon selkeämmiltä!

parhaillaan lääkäriksi. On kyllä jo yksi korkeakoulututkinto (eri alalta) takana. Sun suunnitelmasi realistisuus riippuu siitä, miten hyvä lukupää sulla on.

tapana tissutella tai muutakaan tällaista touhuille:O) Että ihan pää toimii normaalisti. Ja monta yötä olen jo nukunut ja päivää täsä asiaa pohtinut ;O)

Tai kai sitä AMK-tutkinnollakin voi pyrkiä. Mutta ammattikoulututkinnolla et voi mennä pääsykokeisiin.

Eli tavoittelet kuuta.

tuota opiskelua avoimen yo kautta. Iltaisin olen yleensä virkeimmilläni ,eli silloin kyllä varmaan jakskisni jotain koulujuttuja tehdä kun mies laittaa lapsia nukkumaan / lapset nukkuvat. ja oppiminen ryhmässä luontuu hyvin. Eniten ehkä jännittää tuo teoriapuoli. Mutta mielestäni olen nopea oppimaan uutta .....

Just lueskalin Tampereen yliopiston sivuja ja sain käsityksen että tälläkin pohjalla voi pääsykokeisiin mennä.

Tiedän koska olen itse niitä suorittanut.

Mutta ei niillä pitkälle pötkitä.

mutta kertokaa mielipiteitänne muuten tästä opiskelujutusta. Onko ihan hullun hommaa ruveta opiskelemaan vielä nyt , kun vois töitökin tehdä. (Ai niin ja täytyy tosin tuo 6:n kommentti ottaa vakavissaan kun en niin välkky kuulemma ole ;O)))))

Ylipäätänsä onnistuukose poiskelu kun on lapsia? Kenellä kokemusta tällaisesta elämäntilanteesta? Saako heittää hyvästit rauhallisille perheilloille.