Tavoittetenko kuuta? Haluaisin opiskella lääkäriksi ja olen 3:n lapsen äiti ?

mutta sen olen tässä elämässä oppinut että haaveitaan kohti pitää ihmisen kulkea. Meillä kaikilla on tämä yksi elämä ja katuisit varmasti jos et yrittäisi. rohkeasti vain etenet suunnitelmien mukaan. kun tiedät mitä haluat, alat mennä kohti päämäärää. Onnea!

Sitä en tiedä onnistuuko sinulta, suurineste luultavasti on lääkikseen sisäänpääseminen. Olet tietty käynyt lukion, mutta fysiikan ja kemian opiskelusta on jo yli 10 vuotta, joten voi tehdä tiukkaa. Lisäksi, jos et ole vielä aloittanut lukemista, niin kiirus tulee, kun pitää lukea vielä Galenos päälle.



Jos pääset sisään, niin sitten varmaan luonnistuu. Kemia ja fysiikka saattavat edelleen tehdä tiukkaa. Itse opiskelu on aika

tiukkaa, paljon pakollisia ryhmäopetuksia, mutta sullahan on lapset hoidossa. Tentteihin lukeminen voi myös tehdä tiukkaa.



Itse olen valmistunut 14 vuotta sitten eli 25-vuotiaana. Kurssillani oli useampia perheellisiä ja muutama sai lapsen sen 5,5 -6 vuoden aikana . Hyvin varmaan pärjäsivät, itse eli niin erilaisessa elämänvaiheessa, että ei tullut kysyttyä kuinka rankkaa oli.



Kyllä se siis onnistuu, jos on järkeä päässä, kohtuullinen muisti, runsaasti sisua ja vähäinen unentarve. Onnea matkaan!

Just lueskalin Tampereen yliopiston sivuja ja sain käsityksen että tälläkin pohjalla voi pääsykokeisiin mennä.

Lue vähän tarkemmin ohjeet. Terveystieteitä voivyrittää hakemaan ja kansanterveystieteitä, jos on vähintään 90 opintoviikkoa. Tuota 90 opintoviikkoa on varmaan aika harvalla, olen saanut sen käsityksen, että avoimessa korkeakulussa opiskeleminen ei ole ilmaista. Sitten on erityiskiintiöitä (max 8) niille, joilla on jo suoritettuna jokin ylempi opinto.

Valmistui eräs 7 lapsen äiti lääkäriksi.

Ensin teki lapset ja sitten opiskeli, kyllä voi opiskella vasta kun lapset on hankittu.

missä yliopistossa on tällainen kiintiö, ja mitäköhän ylempää opintoa se tarkoittaa? Auttaisikohan jos on tohtorin tutkinto biokemian alalta? Työpaikassani on monia lääkäreitä tehnyt väitöskirjan, joka vaaditaan monella alalla että pääsee erikoistumaan.

J Sitten on erityiskiintiöitä (max 8) niille, joilla on jo suoritettuna jokin ylempi opinto.

mutta sen olen tässä elämässä oppinut että haaveitaan kohti pitää ihmisen kulkea. Meillä kaikilla on tämä yksi elämä ja katuisit varmasti jos et yrittäisi. rohkeasti vain etenet suunnitelmien mukaan. kun tiedät mitä haluat, alat mennä kohti päämäärää. Onnea!

Itse olen alkanut pyrkimään kohti omia unelmiani, jotka liittyvät myös opiskeluun. Lääkiksestä en tiedä myöskään mitään, mutta voithan kokeilla hakea. Jos lukeminen on kovin vaikeaa tai jäät kauas sisäänpääsypisteistä, voit sitten luovuttaa. Mutta jos et kokeile, et voi saavuttaa mitään.

Ja opiskelunkin voi aina keskeyttää jos näyttää liian hankalalta. Kyllä sitä aina keinot keksii jos oikein jotain haluaa!

Tsemppiä päätökseen!

olettaa, että lääkiksessä pääsisi helpommalla kuin monessa muussa yo-tutkinnossa. Että tuosta vaan aika helpostikin vastuuseen ihmisten hengistä.



Seurasin viitisen vuotta sivusta kämppiksen lääkisaikaa, ja kyllä hänen työmääränsä ja luku-urakkansa oli aika valtava.



Sitä en ollenkaan sano, etteikö olisi mahdollinen tutkinto pikkulasten äidille. Totta kai on. Mutta ei tutkinto helpoimmasta päästä -- eikä työmäärältään vähäisimmästä päästä.

lapset 10-v, 8-v j 3-v. Aikomukseni on opiskella vielä yliopistotutkinto ja ikää obn 36-v.



Takana ylioppilastutkinto ja ammattikoulututkinto sekä puolet korkeakouluopinnoista ja paljon työelämää.

Aloitin viime syksynä päätoimisen yliopisto-opiskelun. Kaksi lasta on, ja kaikki sukulaiset ja ystävät ynnä muut turvaverkostot jäi satojen kilometrien taakse. Olen siis yksin täällä lasten kanssa.



Onnistuu mulla tällasilla järjestelyillä, joten varmasti onnistuu sullakin ilmeisesti paljon helpommilla järjestelyillä! Helppoa ei ole, mutta tämä on vain väliaikaista. Että ei muuta kuin onnea matkaan!!

ikää 34 opiskelen yliopistotutkintoa, 1 vuosi takana. hyvin menee koska mulla on upea mies.

henkisesti voin huonosti koska ennen opiskelua olin lasten kanssa kotona aina ja hoidin kodin ja kaiken. nyt en ehdi edes opiskelua hoitaa hyvin. se ilme kun lapsi katsoo vihaisesti minua kun äidillä ei ole koskaan aikaa ja äiti vaan lukee - on minulle maailman kauhein.

eli realistisesti sanottuna voit yrittää mutta rankkaa siitä tulee. lääkiksessä luetaan todella paljon siis hyvä lukutekniikka tarvitaan ja vapaa iltoja perheen kanssa tuskin montaa viikossa jää. voithan kokeilla ensin päästä sisälle. sinne on pirun vaikeaa päästä ilman valmennuskursseja ja fysiikka pitää olla hallussa ovat ystävät kertoneet. MUTTA JOS SE ON SUN UNELMA NIIN GO FOR IT!

Ihan tarkennukseski vielä. En ole ajatellut hakea vielä tänä vuonna lääkikseen. Suunnittelin että suorittaisin aikuislukiossa tmv.vaadittavia kursseja pohjalle ennen pääsykokeisiin valmistautumista. Ajatuksena olisi sitten myös käydä valmennuskursseilla. Eli mun tapauksessa täytyy varmasti lähteä aika alusta tuo unelman toteuttaminen.

En tiedä onko edes realistinen ajatus, ja onko tuo edes oikea polku kulkea kohti päämäärää. Sitä täytyy vielä selvitellä.

Itse olen myös haaveillut samasta kuin ap, mutta ei olisi varaa enää opiskella. Siis ainakaan elää pelkällä opintotuella. Kun on jo lapsia pitää vähän miettiä millä saa ruoat ja vaatteet yms rahoitettua. Opintotuki ei siihen riitä. Ei vaikka miehen palkka olisi apuna.

Vaikein rasti tulee Sinulle olemaan sisään pääseminen. Sen jälkeen selviät kyllä.

Aikuinen kykenee organisointiin ja priorisointiin luku-urkassa toisin kun nuorempi.

Jaksamista ja intoa Sinulle!

Täällä edelleen yritän järjestää asioita sille mallille että pääsisin opiskelemaan unelma ammattiani. Iltalukioon olen ollut yhteyksissä. Sinne olisi tarkoitus mennä syksyllä opiskelemaan kemiaa, fysiikkaa, matematiikkaa... Jos saisin yo todistuksen olisi siitä varmasti plussa pääsykokeissa. Tällä iällä kun haaveilee täytyy kaikki valmistella hyvin että ei tarvitsisi moneen kertaan pyrkiä sinne kouluun sisälle. Vai mitä mieltä olette?

kävin lukion loppuun kun ensimmäinen lapsista oli vauva. Toisen lapsen jälkeen kävin ammattikoulun. Kolmannen jälkeen olin töissä ja neljännen lapsen synnyttyä opiskelin työn ohessa ammattikorkeakoulututkinnon. Opiskelu ja lapset sopii hyvin yhteen jos on mies joka elättää. Rahaa kun ei opiskelija saa edes sen vertaa että itselle riittäisi! Eli ilman miestä en olisi rahallisesti selvinnyt. Mikään muu minusta ei ole ongelma kuin raha. Sitä perheellinen tarvii enemmän kuin yksin elävä lääkisopiskelija.

Se vaan tuli mieleen että meidän taloyhtiössä on asuu 2 naislääkäriä ja molemmat on ihan helvetin nyrpeitä akkoja!

Ei kai äitiyden ja akateemisen tutkinnon yhdistämisessä nyt sentään jumalaksi kohoa.

että lääkikseen on suht vaikea päästä? Onko aiemmasta tutkinnosta hyvät paperit?

Jos sitä haluat, niin pyri siihen. Huomaat kyllä jos käy mahdottomaksi, ja voit keskeyttää ja mahdollisesti jatkaa myöhemmin. Enempi harmittaa jos et edes yrittänyt.

Mites kävi? :D