Hesarin juttu äitiydestä (ranskalaisen Badinterin haastattelu)

Lapset useimmiten hoidetaan kotona, mutta 3-vuotiaasta lähtien alkaa todella koulumainen ja kurinalainen opetus. 6-vuotiaalla on aiheena mm. runous!Päivät alkavat klo 9, klo 12 tunnin ruokatauko kotona ja sitten koulua klo 15 asti. Sitten jos äiti ei ole kotona, loppuaika ollaan hoidossa.

Keskiviikkoisin eivät edes lukiolaiset opiskele iltapäivisin. Joissain ala-asteilla koko keskiviikko on vapaa. Niin ja se ruokatauko on usein kotona. Lomia on paljon enemmän kuin Suomessa. Läksyjä on paljon ja vanhempien edellytetään auttavan niissä.

Olen monen ihmisen kanssa väitellyt tuosta samasta, eli alle vuoden ikäisten tekemästä tilastoharhasta! Sinänsä luvuilla ei ole niin merkitystä, mutta ihanaa että joku muukin on tuota miettinyt kuin minä!

Ja usein hoitopaikan saannisssa vallitsee viidakon laki. Se että lapset hoidetaan kotona, ei aina tarkoita että sen tekee äiti.



Ja siitä hoidosta maksetaan myös huomattavasti enemMän kuin Suomessa. Olen pulittanut 600 €/kk per lapsi. Kun 3v lähestyy ja asikoulu alkaa, se keventää taloudellista taakkaa ihan kivasti.

se kun tämä rouva piti Pohjoismaiden 90% imetysosuutta (luku lienee yläkanttiin) "stlinistisena" eikä lainkaan valinnanvapautta edistävänä, mutta silti Ranskassa vähäinen imetys taas on perinteisesti johtunut siitä, että rinnat mielletään kuuluvan ensijaisesti miehelle eikä vauvalle (entä sitten naiselle itselleen ?!). Lasta ei ole imetetty, ettei ukko lähtisi kävelemään.



Tämäkö on sitä todellista valinnanvapautta?

se kun tämä rouva piti Pohjoismaiden 90% imetysosuutta (luku lienee yläkanttiin) "stlinistisena" eikä lainkaan valinnanvapautta edistävänä, mutta silti Ranskassa vähäinen imetys taas on perinteisesti johtunut siitä, että rinnat mielletään kuuluvan ensijaisesti miehelle eikä vauvalle (entä sitten naiselle itselleen ?!). Lasta ei ole imetetty, ettei ukko lähtisi kävelemään.

Tämäkö on sitä todellista valinnanvapautta?

ihmetytti. Miten naisen rinnat kuuluvat ensisijaisesti jollekin toiselle?

josta Badinter puhuu ja olen osittain samaa mieltä, "yliäitiys" tuhoaa hyvän suhteen miehen kanssa - jos miehen käsitys parisuhteesta ja perheestä on vanhan mallin mukainen.



Minä en kuitenkaan olisi voinut toimia toisin lapseni suhteen. Jokainen äiti haluaa antaa parastaan lapselleen, tietenkin. Ei äitiyttä voi "tuunata alas".



Badinter haukkuu siis väärää puuta. Kyse ei ole siitä, että äitien pitäisi olla keskinkertaisempia äitejä ollakseen parempia puolisoita vaan siitä, että miehet eivät ole vielä sopeutuneet naisen roolin muutokseen.



Siihen mennee vuosikymmeniä, satoja. Siihen asti, niitä uusia moderneja miehiä odotellessa, me uuden maailman äidit hoidamme lapsiamme parhaalla mahdollisella tavalla - ilman miestä jos niikseen tulee.

menee ot, mut mä en ole vielä tavannut ranskalaista joka ei olisi täysin vakuuttunut että ranskalainen tapa tehdä asioita on pohjimmiltaan se ainoa oikea. Veti ranskalaisen minne vain tekemään mitä tahansa kotimaan rajojen ulkopuolelle, niin se on valitusta valituksen perään.

Mä en siis ole ollenkaan hämmästynyt, jos jonkun raskalaisen mielestä suomalaiset naiset on väärällä tavalla äitejä, naisia ja työntekijöitä. Tän ois voinut arvata jo ihan ilman lukemistakin. :)

Kyse ei ole filosofin kansalaisuudesta ja kulttuurista, josta hän tulee. Kuka tahansa feminismiin perehtynyt voi todeta saman kuin hän.



On sokeaa väittää etteikö naisen vahvistuminen ja voimistuminen vaikuttaisi valtasuhteeseen miehen ja naisen välillä. Ja sitä kautta myös parisuhteeseen. Tietenkin se on vaikuttanut!



Toki voi jäädä kiinni filosofin yksittäisiin näkemyksiin imettämisestä ym. (imetin itse melkein kolme vuotta). Artikkelissa on ennemminkin kyse modernin länsimaisen ekoäidin kokonaiskuvasta, jonka hän kirkkaan selkeästi erittelee.

Jäin myös miettimään tuota imetys asiaa. Rinnat ovat naisen ja nainen päättäköön mitä niillä tekee. Ei pidä "luopua" imetyksestä miehen katoamisen pelossa. Täytyy miehen/isän ymmärtää asia. Toisaalta en näe näitä millään tavalla toisiaan pois sulkeviksi asioiksi.



Käsittääkseni äitiysloma ei ole mitenkään pakollinen suomessakaan, jos äiti haluaa palata töihin heti kohta synnytyksen jälkeen, niin sekin on mahdollista.



Varhaisempi koulun aloitus voisi olla hyvä myös meilläkin.



Mutta se miten naiset ovat puristuksissa eri roolisensa kanssa on kyllä totta. Pahimmassa tapauksessa sitä tuntuu suoriutuvansa huonosti niistä kaikista. Itse ratkaisin asian olemalla kotona useamman vuoden. Unohdin työn ja keskityin lapsiin, kotiin + omiin harrastuksiin. Olin onnellinen. Tiesin ajankohdan, koska tämä yksi vaihe elämässä päättyisi. Nyt töihin palattua olen todella innoissani töistä ja lapset + koti on jäänyt suurimmaksi osaksi isän hoidettaviksi pitkien työpäivieni takia. Ja olen edelleen onnellinen ja tyytyväinen.

ja kestovaipoista, jotka voivat olla ne valinneelle lapsenhoidossa tärkeitä asioita, eikä pois parisuhteesta tai jaksamisesta.

Musta artikkeli oli loistava ja herättää tosi tärkeää keskustelua. Musta on ihan turha saivarrella siitä kenelle naisen rinnat kuuluvat ja kuinka moni menee päivähoitoon. Tärkein pointti ei ole se. Kyse on ravistella sitä lastenhoidon ideaalin mallia, jota meille esim. vauvalehdet ja toiset äidit nykyään syöttää.



On hienoa että on kestovaipat ja imettää pitkään ja jos nukkuu hyvin perhepedissä niin siitä vaan. Musta on vain järkyttävää, jos naiset jäävät näihin ihanteisiin kiinni kuin vankilaan eivätkä ymmärrä että täysin terveitä ja onnellisia lapsia kasvaa vähemmälläkin. Tärkeää on myös se, että äiti vaikka lepää tai tapaa ystäviään tai että hänellä on kahdenkeskistä aikaa miehensä kanssa.



Itse olen lähes vuoden ikäisen lapsen äiti ja minulle äitiys on varmasti tärkein roolini mutta vain yksi sellainen. LApseni syö usein purkkiruokaa, imetin häntä 7kk ja hän on nukkunut aina omassa sängyssä. Silti olen mielestäni loistava äiti ja lapsi on terve ja iloinen. Koko perheemme voi hyvin. Äitiyden ei pidä olla suoritus, omia valintoja pitää punnita sitä vasten mikä sopii omalle perheelle.



Kirjoituksen tärkeimpiä pointteja oli ehkä se että naisella ja hänen onnellisuudellaan on arvonsa. mennään metsään jos AIVAN kaikessa ajatellaan mikä on parasta lapselle (sillä eikö lapsen paras kumpua äidin hyvinvoinnista?)

naisen pitää olla myös nainen ja vaimo, ihan kuten miehenkin mies ja puoliso eikä vain kokoaikainen isä. Kamalaa, jos perheessä miehen ja naisen suhde muuttuu vain äidin ja isän rooleiksi.

Olen kyllä itsekin törmännyt miehiin, joiden vaimot ovat niin superäitiä, kotihoitoa, imetystä, kestovaippaa ja väsynyttä itkua, että miehet joutuvat etsimään keskusteluseuransa muualta. Osa etsii jopa seksiseuransa.

Tuollaisessa suhteessa ei ole kyllä asiat olleet kunnossa ennen raskautta ja äitiyttä.

mutta minusta tuo filosofi ei ole havainnut yhtä tärkeää pointtia nykyisessä suomalais-skandinaavisessa yhteiskunnassa: kun lapsia ei ole enää mikäään pakko tehdä, vaan kukin (pariskunta) voi valita hankkiiko vai ei, niin tottakai ne jotka päätyvät hankkimaan lapsia ovat sitten hirmuisen sitoutuneita hommaan. Ei niitä tehdä vain siinä sivussa muun touhun ohella, vaan myös ikäänkuin "harrastukseksi".

Ainakin itse + omassa tuttavapiirissä hurahdetaan vanhemmuuteen täysillä, koska lapsen tekeminen on ollut tietoinen päätös ja siitä ollaan sitten valtavan innostuneita. Imetetääån iät ajat, puuhataan kestovaippojen ja luomusoseiden kanssa ja ylipäänsä suhtaudutaan vanhemmuuteen kuin johonkin tärkeään, innostavaan omaan projektiin. Mitä se siis onkin, eikä joku pakollinen hommeli joka pitäisi hoitaa vasemmalla kädellä että ehtisi t4ehdä "omia asioita". Taidan kuitenkin elää jossain onnellisessa tasa-arvokuplassa, kun kotityöt tuntuvat jakautuvan jokseenkin tasan.

Tämä on hieno asenne. Mitä siinä jos on innoissaan kaikesta tuosta. Mutta se ehkä meidät erottaa esim ranskalaisista, että suoritamme liikaa. Olisi tärkeää myös relata ja pitää hauskaa perheen kesken eikä suorittaa suu viivana, jos elämä on sellaiseksi mennyt. Eli voi tehdä samoja asioita (kaikenlainen panostaminen lapsiin), mutta tuleeko motivaatio sisältäpäin ja tekee asioita ilolla vai onko se ulkoa tulevaa painetta ja puurtamista sen takia. Jossain kohtaa on hyvä erotella ne olennaisimmat asiat lapsen elämässä ja huolehtia, että ne ovat kunnossa. Sitten hienosäätö siihen päälle, muttei niin paljon suorittamista, että ilo ja rentous katoaa. Siinä kyllä menee parisuhteetkin jos niin käy. Ei kaikki lapsiin liittyvä ole niin Vakavaa. Lapsetkin tykkäävät että vanhemmat iloitsevat ja hymyilevät.