Mua ärsyttää yhden vauvan äidit joilla on NIIIIIIN rankkaa!

että esikoisen kanssa on henkisesti raskaampaa. on niin paljon uuta ja aivan liikaa aikaa yksin murehtia kaikkea.. t.kahden äiti

Voin omasta puolestani sanoa, että yhden lapsen äitinä oli paljon raskaampaa kuin kahden lapsen äitinä. Henkinen paine oli huomattavasti suurempi, suhdetta miehen kanssa vasta säädettiin asennosta lapseton pariskunta asentoon isi ja äiti, kroppa sekosi äitiydestä aivan täysin jne.

että monien lasten äidit on kateellisia meille yhden lapsen äideille, koska elämämme on yksinkertaisempaa ja helpompaa.

ja sen rankkuuden uudessa elämäntilanteessa.



Itsellä yksi lapsi (toinen masussa), joka oli aivan pienestä pitäen todella huono nukkumaan. Ekat 2 kk sain itse nukuttua 3-4 h/vrk, päivällä lapsi nukkui pahimmillaan (ei siis aina, onneksi) 15min pätkissä tai koko 2h sylissä, ei viihtynyt sitterissä eikä lattialla ennen kuin oppi liikkumaan, söi joka ikinen päivä vähintään 2 tunnin välein -tissiä, kun ei muu kelvannut. Ei siinä kuule paljon lohduttanut se, että lapsia on vain yksi eikä saisi olla väsynyt ja jättää joskus kotihommia tekemättä sen takia, että lapsen kanssa on rankkaa.



Uskon, että toisen lapsen kohdalla tulee monta asiaa olemaan toisin.



Mutta kaikenkaikkiaan on aivan turha väheksyä yksilapsisia tai niiden elämän rankkuutta. Koska kukaan meistä ei tiedä millaista toisten elämä on.

eikä sen todellakaan pitäisi ärsyttää ketään.

Jokainen on elämänsä valinnat itse tenhyt.

Miten se voi ärsyttää että jollain toisella on rankkaa??????

Olen itsekin ollut sellainen, kun lapsia oli vain yksi. Jumppapaikan pukuhuoneessa vaan ottaa päähän, kun joku jauhaa ainokaisestaan ärsyttävällä äänensävyllä. Minä olen viettämässä kallisarvoista aikaani ilman lapsia, ja tarvitsee sitten kuunnella jonkun kullannupun peräsuolen toiminnasta. Kiitos kun sain purkaa tämän ärsytykseni teille, rakkaat!

jos niiiin kovasti ärsyttää. Toisilla on rankkaa, toisilla ei. Kärsi, kärsi, vielä kirkkaimman kruunun saat.

Meillä on pian 5v täyttävä "ikuinen vauva", hän on vaikeasti kehitysvammainen ja kehityksessä paljon jäljessä, on siis vauvan (alle 1v) tasolla ja pakko sanoa, että välillä on todellakin rankkaa. Mieluummin olisin valvonut vaikka niiden allergioiden tai koliikin takia, jos se olisi muuttanut lapsemme terveeksi. Rakastan lastamme yli kaiken, mutta olen myös surullinen hänen puolestaan, ettei hän ikinä saa kokea sitä mitä normaali terve lapsi saa.

Eli mitään normaaleja kotihommia ei enää voi tehdä, ei syödä saati siivota. Lapsen vahtiminen on NIIN rankaa ja muutama yöherääminen on katastrofi.

Jotenkin avutonta!

En tietysti tarkoita koliikkivauvoja tai sairauksien /pahojen allergioiden kanssa painivia, vaan ihan tavallisten vauvojen äitejä.

T: neljän allergikon äiti

ja sun lapses on kateellinen kavereilleen, joilla on sisaruksia

Meille ei sitten jostain syystä enempää tullut.

Olisin kovasti halunnut kokea miten rankkaa on neljän lapsen äitinä.

Pitäisikö nyt ärsyyntyä sitten jostakin?

Miten muuten se yhden lapse äiti voi verrata kokemaansa mihinkään jos on vasta yksi lapsi?

Melkein kaikillahan on aina ensin se yksi (ellei tule heti kaksoset tai enemmän).

Minulla asia meni nimenomaan niin, että esikoisen vauva-aika oli kaikista rankin. Kaikki oli silloin uutta ja pelottavaa.



Toinen lapsi tuli pienellä ikäerolla ja kädet olivat täynnä työtä, ei elämä ollut läheskään niin raskasta kuin esikoisen kanssa.



Nyt kolmas lapsemme on vauva ja tämä on suorastaan leppoisaa.

lähestulkoon jokaiselle äidille. Jos unohdetaan ne, joiden omat pienet sisarukset ovat 2-vuotiaita esikoisen syntyessä ja ovat hoitaneet serkkuvauvojaan koko ikänsä nonstoppina.



Jos perheessä on 4 allergista lasta ja koet itsesi katkeralle, mietipä hieman, onko joku pakottanut sinut raskautumaan neljä kertaa.

mulla oli niiin rankkaa, muistan valittaneeni kaikille etten edes pääse suihkussa käymään tai nukkumaan. Vauva kyllä valvotti pari ekaa kuukautta mutten ainakaan muista että olisi niin hirveän rankkaa ollut vai olenko jo unohtanut..Olin yksinhuoltaja eikä lapsen isä tapaa lasta ollenkaan joten apua ei kyllä herunut.



Nyt mulla on kaksi lasta (seurustelen mutta asun yksin lasten kanssa joten käytännössä yh edelleen), eikä ole ollenkaan niin rankkaa.

elämästä jotain.

Minulla on yksi lapsi, puolivuotias. Kauan toivottu lapsi on. Olen paljon vauvoja hoitanut ja lapsia, mutta ei mikään silti oikeasti valmenna oman lapsen saamiseen. Niinkuin joku sanoi, sitä äidiksi tulemista yhden lapsen kanssa kipuilee.



En koe, että minulla olisi kovin rankkaa. en nyt kun olen jo tottunut. Aluksi oli, kun en tiennyt miten päin lapsen kanssa olisin. Lapsi nukkui huonosti ja koin kyllä alkuune etten ehdi edes sinne suihkuun.



Nyt on jo pitkään arki rullannut ihan hyvin. Minulla on omaa aikaa, ehdin tehdä päivän mittaan vaikka mitä. Yksi lapsi on helppo pakat mukaan ja käydä ystävillä kylässä.



Tästä huolimatta varmasti joskus valitan jos on rankempia aikoja. Koitapa ap kestää se. :) Voin sitten kuunnella sinun valitustasi neljästä allergikostasi (se on paljon jalompaa valitusta varmasti).

Pitäisiko ensimmäisen kapsen äidielle sanoa samaa?

Miksi lapsen hankit, kun on niin rankkaa?



Ja kuten sanoin, aloituksessani tarkoitin tavallisten terveiden vauvojen terveitä äitejä, jotka eivät enää saa kotitöitä yms. tehtyä vauvanhoidon ohella. Se saamattomuus ja avuttomuus eniten ärsyttävät!

Mutta minä olenkin mummoäiti ja me osaamme relata silloin kun pitää ( :

siis terveen ymmärrä, mutta tavallinen?

toisen lapsen myötä kuinka rankkaa mulla olikaan ekan kanssa. Ei siksi, että olisi ollut niin suurta eroa niiden kahden välillä vaan koska toisen lapsen synnyttyä liikuin piireissä, joissa valiteltiin kuinka mahdottoman rankkaa on kun lapsi herää jopa kolme kertaa yössä syömään ---itse kun hehkuttelin kuinka ihanan helppoa on, kun tämä kakkonen herää vain viisi-kuusi kertaa yössä syömään... ei se siis että valitettiin että on rankkaa vaan määriteltiin mikä on rankkaa - ne asiat, jotka oli mulla samalla tavalla ja olin kokenut niin helpoksi sen toisen kanssa. Ekankaan kanssa en kokenut mitään rankaksi vaan ajattelin, että tällaista se on vauvan kanssa ja sillä mennään...

ellet saanut kaksosia ensimmäiseksi lapsiksi. Varmaan sinäkin joskus silloin marmatit väsymystäsi, ekan lapsen saaminen kun on kaikille kuitenkin suuri mullistus.

kyllä minulla oli aluksi rankkaa ja on välillä vieläkin, kestää totutella uuteen rytmiin, vauva on kuitenkin niin iso muutos.

mitä pahaa siinä on jos yhden lapsen äiti sanoo että on rankkaa???

itseppähän olet valintasi tehtyt kun noin monta lasta olet päättänyt tehdä.