Kumpikin varattuja mutta rakkautta ilmassa, mitä tehdä? AUTTAKAA

kuin kärvistellä ja toivoa että ne tunteet lauhtuu. Ja onhan niistä vähän mielenpiristystäkin. EI kannata ryhtyä ajatuksista tekoihin.

huumaava. Itsellä on lähes sama tilanne,sillä erotuksella että miehen tunteista olen vasta 99 % varma.

Haluan nauttia täysin siemauksin tästä tunteesta,olo on todellakin kuin vastarakastuneella. Katseet ja hipaisut ohimennen,tietoisuus siitä että joku oikeasti ajattelee jne. En tiedä kuinka kauan nämä sitten riittävät.



Toisaalta tekis jo mieli suudella ja hyväillä,jopa seksiäkin mukaan.

Sinusta en tiedä,mutta itse ainakaan en haluaisi asian paljastuvan kenellekään.Varsinkin jos edetään pitemmälle,sen pitää tapahtua muilta ehdottoman salassa.Miten käytännössä - en tiedä ..............

se on sellainen että haluaa tiedostamattaan välillä tuollaista. Se tunne voi tosiaankin olla aika hieno ja jokaisella pitää siihen olla oikeus. Nauti siitä mutta viisaus, jos sulla sellaista on, pitää astua peliin viimeistään siinä vaiheessa kun tekee mieli mennä fyysiseen kontaktiin. Ajattele lapsiasi niin järki voi voittaa.

Se tunnehan ON täyttä valhetta niinkuin itsekin tiedät. Se on niinkuin känni perjantai iltana, kiva tunne ja irti arjesta hetkeksi.

Ps. kyllä näitä voi sattua myös nelikymppiselle. Oikein itseänikin nauratti että mikä teini siellä sisällä heräsi :)

M40+

Siis miten tunne on täynnä valhetta? Olen ymmärtänyt, että tunne on aina totta (oli sitten ns. myönteisiä tai kielteisiä tunteita), niin ne ovat yhtä hyviä, oikeita ja aitoja. Tottakai ihminen itse päättää, miten toimii näiden tuntemusten jälkeen, on siis vastuussa teoistaan. Mutta ihmettelen tuota kommenttia, että rakastuminen on valhetta.

Olette tunteneet oman miehen kanssa joskus ihan samoin: ihastunut, rakastunut, tuntenut intohimoa,...



Pitkässä liitossa tuo tunne voi jäädä lasten ja työn paineessa taustalle mikä on ihan ymmärrettävää, mutta tähän ratkaisu ei todellakaan ole eroaminen ja uusi mies, sillä tämän uuden kanssa tulee vastaan sama tilanne.



Ehdotan nyt siis ihan vakavissani: menkää avioliittoleirille. Esim. Karkussa järjestettävät kansanlähetyksen leirit ovat kokemuksesta erinomaisia, ne EIVÄT ole "raamatullisia" vaan erittäin käytännönläheisiä, lapsille on erittäin hyvä hoito ja ruoka on erinomaista.



Jälleen kokemuksesta voin sanoa että noilla leireillä alkaa yhtäkkiä muistaa miksi rakastaa/rakastui juuri siihen omaan puolisoon. Noilla leireillä olen myös saanut koko 10 vuotisen liittoni parasta seksiä ;) (lastenhoito ON järjestetty hyvin...)



Lisätietoja googlesta hakusanoilla "karkku avioliittoleiri"

Miksi naimisissa olevan tunteet aina kuitataan valheeksi,"vain" intohimoksi tai riettaudeksi?

Itse rakastuin naimisissa ollessani,kuin myös hän.Kaikki rakastumisen ns.vaiheet käytiin läpi;katseet ,kosketukset,sanat täynnä monia merkityksiä.

Lopputulos: nyt avioliitossa kesällä 3 vuotta,lapsen laskettu aika elokuussa.



Kenenkään "oma kokemus" ei ole yhtä kuin yksi ja ainoa totuus tilanteesta.Surkeaa vähättelyä on tyrmätä suoraan varatun ihmisen tunteet ja tuntemukset.Niin kuin he eivät ihmisiä enää olisikaan.Ikäänkuin muut ihmiset lakkaisivat olemasta.

Olisikin syytä erottaa todelliset välittämisen tunteet ja velvollisuuden tunteet toisistaan.Syytä olisi miettiä omia tekemisiään:ovatko ne itse harkittuja vai ympäristön paineen aikaansaamia.

Omassa liitossani ei aikanaan auttanut Maaamme-laulukaan.Kursseilla voivat käydä ne jotka tuntevat siihen tarvetta.Kaikille niistä ei ole apua.

Tässä se ero onkin. Sulla oli jo liitto pilalla valmiiksi. Tästähän ei aloittajalla ole kai kysymys vaan tyypillisestä teini"rakkaudesta" joka voi pulpahtaa pinnalle vanhempanakin. Yritä erottaa nämä asiat toisistaan.

Se syntyy siitä meneekö tunteidensa perässä vai pystyykö järki voittamaan kaikenlaiset mielenheilahtelut ja tunteilut. Itse olisin varmaan jo kuollut tai vähintään rutiköyhä ja lapseni menettänyt jos olisin aina tehnyt niinkuin tunteet käskee. Olen kyllä huomannut miten rakkaudenkipeitä naimisissa olevatkin naiset usein on. Pelottaa varsinkin omien lasten puolesta kun ei voi olla varma että mitä lepertelyä se oma vaimo saa ja miten siihen suhtautuu kun sitä itse on tällainen jäyhä tyypillinen suomalsimies joka ei paljoa lässytä.

M40+

Pelottaa varsinkin omien lasten puolesta kun ei voi olla varma että mitä lepertelyä se oma vaimo saa ja miten siihen suhtautuu kun sitä itse on tällainen jäyhä tyypillinen suomalsimies joka ei paljoa lässytä.

M40+

Nutta tuollaiselta jäyhältä mieheltä tuleviin harvinaisiin lepertelyihin voi uskoa ;) Eli kannattaa sanoa se kaunis sana siitä vaimosta joskus, vaikkei se ihan välttämättömältä tuntuisikaan. Sillä voi olla uskomattoma paljon merkitystä naiselle. Uskottavuus pitää tietysti säilyttää, eli kehu sellaista,. mitä tiedät naisen arvostavan itsessään.

ei ihminen lakkaa tuntemasta tunteita muita ihmisiä kohtaan kun pappi aamenensa sanoo. "Tunteet käskee"...hhmmhh.Jos ihminen kuukausitolkulla puntaroi tunteitaan ja niistä seuraavia liikahduksia,ei taida olla kyse pelkästään tunteiden vietävissä olevasta ihmisestä.

Miten tunne siihen samaan ihmiseen olisi sitten oikeaa,hyväksyttävää rakastumista,jos molemmat olisivat vapaita?Eivätkö varattujen ihmisten rakkauden tunteet muita kuin puolisoa kohtaan voi olla aitoja?



Joku nosti seksin erikseen esiin avioliittoleirin saldon tuloksena.Seksin määrä ja laatuko se sitten määritteleekin avioliiton onnellisuuden?

Jos joku haluaa kieltää tuntemuksensa muita ihmisiä kohtaan,se olkoon hänen oma asiansa.Jokainen taaplaa tyylillään ja tuntee omat tunteensa.

Valitettavasti sinussa ei ole selvännäkijän vikaa.Liittoni ei ollut "pilalla" kun rakastuin nykyiseen mieheeni,joten se siitä asioiden yksinkertaistamisesta.

Nyk.mieheni olin tuntenut jo kauan aikaisemmin,en kuitenkaan kovin syvällisesti.

Ex-mieheni on muuten mukava mies,mutta kuten sanonta kuuluu:kaksi erinomaista ihmistä oli joutunut toistensa ikävään seuraan.

Löysää kesäpipoasi,äläkä tuomitse ihmisiä suoralta kädeltä.Asiat ja ihmiset kun eivät ole aina juuri sitä miltä ne näyttävät,tai sitten ne ovat juuri sitä.

Aurinkoista kesää!

jos vastaus ei miellytä... Tiedän paljon avioeroja ja voin sanoa että jokaisessa niissä osalliset, heidän läheisensä ja lapset ovat kaikki kärsineet. Vain yksi tuntemistani eroista oli mielestäni "hyväksyttävä" vaikka siinäkin kärsijöiden joukko oli suuri.



Jännä muuten miten vinkkini avioliittoleireistä sai heti negatiivisen vastaanoton, mutta niinhän se on että harva uskaltaa tunnustaa eronneensa ilman että on edes kunnolla yrittänyt lämmittää suhteen sen oman rakkaan kanssa jonka kanssa tuli tahtoneeksi rakastaa papin edessä. Joku jopa ihmetteli miksi sanoin jotakin seksistä, mikä oli mielestäni myös outoa koska tunnetustihan toimiva parisuhde ja puolisoiden lämpö toisiaan kohtaan yleensä purkautuu ihanana seksinä...



Ei nyt mystifioida näitä asioita: Ei avioliittoleirit ole mitään ihmeellisiä, ne on täysihoitolomia joilla on hyvä lastenhoito, paljon eväitä parisuhteen rakentamiseen ja aikaa yhdessäoloon, juttelemiseen (ja seksiin). Ne on yksi erittäin toimiva konsepti parisuhteen parantamiseen ja avaamaan silmät näkemään maailma myös oman puolison silmien kautta. Kokeilkaa, älkää tuomitko...

monestihan nämä "rakkauden"tuntemukset tulevat vasta kun on jotain ns. tapahtunut mutta nyt tuli ensin tunteet ennekuin on mitään tapahtunutkaan siksi olen vähän hämilläni, oma liittoni toimii siitä ei ole kyse tai niin ainakin luulin....



Voiko meillä olla mitään tulevaisuutta jos asiat niin menisivät?



AUTTAKAA

tämä on todellakin ihana tunne siksi ehkä saakin valtaan eikä järkikään pysy mukana......



AUTTAKAA

Kuinka teidän juttu eteni nykyisen miehen kanssa vaikka olitte molemmat varattuja tämän huuman "alkaessa"?



AUTTAKAA