Lue keskustelun säännöt.
Nyt vaan hymyilyttää tämä taloudellinen tilanne
15.03.2010 |
Menen tammikuussa töihin, vielä on aikaa kärvistellä. Just teippaan poikani lempikirjaa, joka leikeissä sai kolhuja. Uusi maksaa 5.95 mutta tämän voi vielä korjata ja tuleepahan paksulle teipille käyttöä. Seuraavaksi alan korjaamaan sukkiani, mulla on enää yhdet mustat sukat mutta toiseen tuli reikä. Poika sai joululahjaksi hupparin mutta se on liian hankala pukea päälle. Kävin seurakunnan kierrätyskeskuksessa ja sain liivin, josta irrotin vetoketjun ja huomenna ompelen sen kiinni. Tälläistä tämä on. Yhden asian saa kuntoon niin seuraavana päivänä 2 hajoaa. Rakkautta onneksi riittää.
Kommentit (12)
Vaatteita ja kirjoja korjataan. Sehän on hyvä. Näin vaatteita voi käyttää pidempään = ekoteko. Tammikuuhun on aikaa, mutta jos puutteet, esim rikkinäiset sukat ja kirjat korjaa samantien, muuttuu nämä pieniksi kotiaskareiksi.
Jatka samaan malliin !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että täytyy tehdä noin?
Ekologista ja järkevää on esim kirjoista pitää huolta, mutta pakko?
Meidän perhe ei toimeentulotuellakaan ollessa joutunut tommosia miettimään...
Sukkia kaapissa riittää, mutta valikoima on mitä on, mm Marimekon raitasukkia ei niin mielyttävissä väreissä, tai unikkokuvioiset, puhumattakaan tennissukista. Mutta just mustia sukkia on enää yhdet ja nyt ne on korjattu.
Pojan lempikirjan korjaukseen kului teippiä mitä kaapissa oli ennestään ja hupparista tulee nyt käyttökelpoinen. Tossa pienen kävelymatkan päässä on toi seurakunnan vaihtopaikka. Hain viime vuonna sieltä kankaita joilla tein joululahjaksi kuusenkoristeita.
Pari vuotta kotiäitinä tekee sen että ajatusmaailmasta tulee tälläinen : jotain menee rikki, voiko sitä korjata, jos voi miten saa välineet halvimmilla. Ilmainen kuulostaa hyvältä.
Nyt aloitan taas koristeiden tekemisen. Ystäväni ottaa niitä myyntiin Tuomaan Markkinoille, ties vaikka tulee palkkapäivä etukäteen.
Ap
vaikka olemme hyvätuloisia.
Tietenkin kaikki korjattava ensin korjataan, kaikki kierrätetään ja kaikki käytetään loppuun.
Älyn puutetta toimia toisin.
olin itsekin kaksosten kanssa kotihoidontuella (ei mitään lisäosia) ja ihan hyvin pärjättiin ilman säästöjäkin, ei tarvinnut olla yhden vaatteen varassa. Taitaa kerjätä sympatiaa vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen jopa ylpeä itsestäni, etten ole lähtenyt tähän kouhkayhteiskunnan kelkkaan.
Pukeudumme hyvin, ostan laatua.
Olen huomannut, että tietyt merkit kestää hyvin aikaa ja käyttöä.
Korjaan, mikä korjattavissa on ja ostan harvoin uutta.
En voisi mennä ostoksille esim h&m tekemään heräteostja.
kasvattaa itse vihanneksia yms. ja marjastaa jne.
Sisustan paljon kierrätystavaralla. Juuri värjäsin itse vanhat tyynyt puutarhakäyttöön - sointumaan Huutonetistä hankittuun vahakankaaseen. Sain kahdellakympillä kaikki tekstiilit.
Ensi kesäksi on tekeillä kasvilavat naapurin talorempan ylijäämälaudoista jne. Leikkimökin pelastin roskalavalta ja se on tarkoitus myös maalailla.
Minusta on vain kiva tehdä itse ja omannäköistä.
6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tietysti myös te muut kestävän kehityksen kannattajat. Tänäpäivänä kaikki tuntuu olevan niin kertakäyttöistä, että suututtaa. On ihanaa, kun ihmiset näkevät vähän vaivaa sen sijaan, että kuormittaisivat kaatopaikkoja ja ostaisivat uutta heikkolaatuista tavaraa.
Mielestäni ymmärtämättömyys ap:ta kohtaan kielii aikamoisesta asennevammasta. Jos on varaa ostaa uutta, niin vanhaa ja risaa ei kunnosteta/korjata/tuunata. En ole koskaan ajatellut, että kierrätys olisi joku köyhien pakko tai vaatteiden/tavaroiden korjaus kertoisi taloudellisesta ahdingosta. Päinvastoin, mielestäni kierrätykseen kuluva ajankäyttö on luksusta. Itseäni vaivaa juuri tämä ongelma, että työssäkäyvänä ja opiskelevana neljän lapsen äitinä joudun joskus ostamaan uutta, koska tavara tarvitaan käyttöön "heti" eikä minulla ole sitä ylimääräistä aikaa kovinkaan paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli ilmeisesti ap ei parsisi sukkia, jos olisi varaa ostaa uudet.
Mielestäni ymmärtämättömyys ap:ta kohtaan kielii aikamoisesta asennevammasta. Jos on varaa ostaa uutta, niin vanhaa ja risaa ei kunnosteta/korjata/tuunata. En ole koskaan ajatellut, että kierrätys olisi joku köyhien pakko tai vaatteiden/tavaroiden korjaus kertoisi taloudellisesta ahdingosta. Päinvastoin, mielestäni kierrätykseen kuluva ajankäyttö on luksusta. Itseäni vaivaa juuri tämä ongelma, että työssäkäyvänä ja opiskelevana neljän lapsen äitinä joudun joskus ostamaan uutta, koska tavara tarvitaan käyttöön "heti" eikä minulla ole sitä ylimääräistä aikaa kovinkaan paljon.
ja siitä huolimatta meillä eletään ap:n kuvaamalla tavalla! Onneksi on pakastimessa marjoja ja sieniä, ja kaapissa jauhoja. Palkkapäivään vielä 2 viikkoa, ja käyttötilillä rahaa kai 15 e...
Asumme pk-seudulla omistusasunnossa, olemme kait keskituloisiksi luokiteltava akateeminen perhe, mutta lainaa on sen verran että muuhun kulutukseen ei paljon jää. Oma valinta, ja tähän olemme tyytyväisiä.
En mitään sympatiaa kaipaa, mä vaan ns ääneen ajattelin tätä elämäntapaa.
Mä itse, no sano se ukkokin mielipiteensä, haluan olla pitkään kotona.
Ja olenhan mä opiskelijana kärvistellyt raha-asioissa, nyt sitä ei ole vuosiin tullut tehtyä. Tuntui oikeesti tosi kivalta saada pienet korjaukset kuntoon ja hupparista tuli tosi hyvä.
Mutta en ole ennen moisia korjauksia tehnyt. Näin homma menee. Ei täällä nälkää nähdä, mutta tällä hetkellä fiilis on se jos mustat sukat jalkaan haluan, mielummin sukat korjaan kun uudet ostan.
Tarkoituksena on vkonloppuna laittaa huutikseen pieneksi menneitä vaatteita.
Ap