APUA! Vaikea 6-vuotias. Ei tee, kun käsketään, ei lopeta, kun käsketään.

Mulla on lapsia, joita mä voin helposti taivuttaa, joita voin manipuloida, jotka ovat toisinaan hankalia mutta pääasiassa ihan tavallisia lapsia, niitä joita sosiaalisesti arvotetaan korkealle. Jas sitten on tämä yksi, jonka kanssa olen vääntänyt koko ikänsä. Eikä pelkällä rajoittamisella saa tulosta, lapset täytyy saada tuntea olevansa rakastettu, arvostettu ja tärkeä.



Jos sulla kasvattajana nousee seinä vastaan kysy oikeilta asiantuntijoilta apua. Vaikutat sellaiselta joka haluaa oikeasti oppia ymmärtämään lastaan, ja siihen ulkopuolinen taho voisi olla oikea ratkaisu. Vaatii silloin nöyryyttä myös sinulta mennä apua pyytämään.



Mun tokaluokkalaisesta on kasvanut huomioon ottava nuori mies, vain jos on kamalan kova nälkä tai väsymys se vanha kiukku pääsee läpi. Tsemppiä!

Hei, täällä olisi vastaavanlainen tapaus. 6 vuotias kiroilee, ei tottele jne.



Miten alkuperäisen tilanne on nyt kehittynyt parissa vuodessa? Onko lapsesi uhma jo loppunut vai jatkuuko sama meininki?

kuuluu ikään. Kun on vähän jo niin kuin iso, mutta silti vielä pieni. On omaa osaamista ja tahtoa, mutta ei ymmärrystä vielä ihan täysin. Mulla kaksi kuusi vuotiasta poikaa, joista toinen on tosi jäärä. Yritti pomotella ja käskyttää, ei osannut lopettaa ajoissa. Sitten lopetti yhtäkkiä kuin seinään ja on yhtäkkiä ihan isomman oloinen.



Vaatii pitkää pinnaa ja malttia ja sitä että itse pysyy tilanteissa aikuisena.

Tekeekö tyhmyyksiä tai tuhmuuksia vai kapinoiko lähinnä sun käskyjä vastaan? Meidän esikoinen on aina olut hyvin kiltti kodin ulkopuolella ja todella luotettava ja järkevä useimmissa asioissa. Mutta äidin tai isän käskyjä ei halua totella. Huoneen siivoaminen, läksyjen teko, ulkovaatteiden ripustaminen ei onnistu kertakäskyllä juuri koskaan. Mulla kesti monta vuotta uskoa, että lapsi ei mene piloille siitä, että en käy taisteluun kaikissa tällaisissa asioissa vaan annan joskus olla. Vaikka se sitten tarkoitaa joskus että huone on vielä päivän sotkuinen tai että läksyt thdään vasta iltapalan jälkeen. Tämä lapsi nimittäin kyllä tekee nuo hommansa, vaikken raivoakaan, ja on tosiaan koulussa mallioppilas. Kotioloissa käskytys nostaa heti kapinahengen...

Minä en siis usko että lapsi pitää ensisijaisesti pyrkiä alistamaan, vaan että ensisijaisesti kannattaa luottaa siihen että lapsikin hauaa toimia oikein, mutta ei ehkä juuri sillä sekunnilla tai siinä järjestyksessä kuin vanhemmat vaativat. Tämä pätee siis tuohon siivoamiseen yms, kieltoja pitää toki totella eikä vanhemmille saa haistatella. Kannattaa kuitenkin valita taistelunsa tarkkaan ja vaalia yhteistyöhenkeä kotona.

Mikä toimii kenelläkin, meillä ei esikoiseen ole ikinä toiminut tuollainen suora käskytys ja "jos et tee a, sitten b" -kasvatus. Jos pystyn ylläpitämään hyvää henkeä ja rakkautta, toimii yleensä hyvin vastuullisesti. Jos osoitan luottamusta häntä kohtaan, hän toimii sen mukaisesti. Helpompikin pakkaus voisi tosiaan olla, mutta valita ei voinut, enkä muuhun vaihtaisi :) Toinen lapsi on iisimpi perusluonteeltaan, mutta en ole hänenkään kanssaan kyllä mitenkään rangaistuslähtöisesti toiminut, kun toimii muutenkin. Ilmapiiri on tärkein. Lapsi tottelee, jos kunnioittaa vanhempaa, ja se kunnioitus ansaitaan asiallisella, ystävällisellä käytöksellä, ei "alistamisella" (jotkut nousevat heti vastarintaan). Minulla on kyllä auktoriteettiasema, mutta en alleviivaa sitä joka käänteessä. Mutta mikä toimii kelläkin.

"Sellaista se vaan on" ja "uhmaika" ovat minusta aika lepsuja verukkeita luistaa tilanteesta. Pahemmaksi vaan kay kun lapsi kasvaa.

Siis kyllähän uhmakkaampia vaiheita tulee ja se on normaalia, mutta niidenkin aikana pitää kyllä olla lapselle kohtuullinen vaatimustaso.

Uhmaikä (tai miksi sitä tahtoo nyt sanoakaan) ei ole sairaus, jonka vuoksi lasta pitäisi kohdella kuin jotain reppanaa, joka ei muka mahda itselleen mitään.

juuri niin: toteutan aina uhkauksen. Olen nyt 6-vuotta ollut johdonmukainen tuon lapsen kanssa. Meillä on lasteittain rakkautta ja pitävät rajat. Kokeilulla en tarkoita kertaluontoista menettelyä, vaan sitä, että tapa on jo käytössä. Ihan oikeasti: kaikki lapset eivät ole manipuloitavissa halutunlaisiksi. Niin kai sitten. Toiset ovat nöyrempiä kuin toiset. Fyysistä kuritusta meillä ei käytetä ja se on poissuljettu vaihtoehto. -ap

Vaikuttaisi kyllä siitä, että olette toimineet johdonmukaisesti. Kuten ap itsekin ekassa viestissäsi sanoit, koulun alku voi muodostua isoksi ongelmaksi. Kannattaisiko teidän etsiä jo ulkopuolista apua? Vaikuttaa, että olette umpikujassa.

Vaikuttaisi kyllä siitä, että olette toimineet johdonmukaisesti. Kuten ap itsekin ekassa viestissäsi sanoit, koulun alku voi muodostua isoksi ongelmaksi. Kannattaisiko teidän etsiä jo ulkopuolista apua? Vaikuttaa, että olette umpikujassa.

Tuo menee ohi, meillä on toisen lapsen (tyttö) kanssa sama show käynnissä - välillä enkeli ja välillä hirviö. Esikoisen kanssa opittiin että muutos tulee yllättävän nopeasti.

Vaatii vielä hetken jaksamista vanhemmilta, pitäkää rajat pystyssä ja toimikaa johdonmukaisesti jatkossakin.

meillä on kovapäisiä lapsia ei auta mikään,itse olen kusessa niiden kanssa.eipä keinoja täälläkään. (MLL neuvoista mitään hyötyä kaikki kokeiltu) 4 ja 6 vuotiaat pojat.

Tuo 6v vaihe on tuttua tyttöni kohdalla, mutta ikävä kyllä noita hankalia vaiheita lienee lisää tulossa, ainakin nyt toisen luokan kevät oli vaikea meillä. Onneksi siskoni on tsempannut minua ( hänellä jo teini-iässä lapset) ja lohduttanut, että niin on heilläkin ollut 9v hankala vaihe. Ehkä tyttö tuntuu hankalammalta kuin poikamme, koska on pienempänä  ollut tosi helppo lapsi, poikamme taas on tasaisesti tulta ja tappuraa, joten siihen on tavallaan tottunut. Kaikesta huolimatta tyttömme saa ulkopuolisilta käytöksestään aina kehuja, joten kaipa vieraissa ja kavereilla osaa käyttäytyä:) 

Niin kovat rangaistukset pitää olla että menee jakeluun. 

Jos tämäntyyppistä käyttäytymistä esiintyy niin ei hankita/pleikkari myydään pois. Tämän ikäinen lapsi ei tarvitse sellaisia. Tämän ikäinen lapsi ei myöskään tarvitse puhelimia tms.

Hyvin on selvinnyt muutkin ilman naurettavia tarroja ja palkitsemisia. Vika on neurologinen tms. Lapsille ei nykyään tehdä kunnon kotiruokaa jne. Ei ihme että riehuvat kun syödään paskaa. 

Vierailija kirjoitti:

Niin kovat rangaistukset pitää olla että menee jakeluun. 

Jos tämäntyyppistä käyttäytymistä esiintyy niin ei hankita/pleikkari myydään pois. Tämän ikäinen lapsi ei tarvitse sellaisia. Tämän ikäinen lapsi ei myöskään tarvitse puhelimia tms.

Hyvin on selvinnyt muutkin ilman naurettavia tarroja ja palkitsemisia. Vika on neurologinen tms. Lapsille ei nykyään tehdä kunnon kotiruokaa jne. Ei ihme että riehuvat kun syödään paskaa. 

Aika monella 6-vuotiaalla ei ole sen paremmin pleikkaa kuin puhelintakaan. Joten rankaiseminen menee vaikeaksi. Ainakin sikäli mikäli ei ala käyttää jotain boomerien aikaisia rankaisukeinoja.

älä  käske vaan ohjaa , neuvo

ei kukkokaan käskien laula