Lue keskustelun säännöt.
Oletteko oikeasti onnelisia kumppaninne kanssa?
14.03.2010 |
Mietin tässä mielessäni kuinka moni voi rehellisesti sanoa olevansa tyytyväinen kumppaniinsa ja teidän suhteeseenne? Ja kuinka kauan olette olleet yhdessä?
Oma suhteeni on tuore, vasta 1,5 vuotta olemme seurustelleet. Rakastan miestäni aivan ÄLYTTÖMÄSTI! Ainakin nyt. Voiko tämä tunne säilyä? Oletteko te muut onnellisia? Teittekö aikanaan oikean valinnan?
Kommentit (28)
Ihan yhtä rakas ja ihana meis on kuin silloin alkuaikoinakin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä ja ei.
Juuri nyt on alkanut menemään vähän paremmin. Toivotaan, että tulevaisuus olisi onnellisempi, eikä avioeroa tulisi. Pelkästään jo lasten takia.
eka vuosi oli ihana, sen jälkeen ollut koettelemus koettelemuksen perään, ja on rakennettu talo, valmistuin, saatu kaksi lasta... monesti tehnyt mieli laittaa pillit pussiin, mutta nyt ollaan taas rakastumassa, ja tällä historialla se on ihanaa.
Joka päivä unelmoin, että olisi taloudellisesti mahdollista hankkiutua äijästä eroon, mutta ei, kun jouduttaisiin luopumaan niin monesta asiasta (esim. ekaluokkalaisen poikani koulusta, jossa poika viihtyy ja pärjää todella hyvin) yms.
Poikakin on monesti tokaissut (kun on kyllästynyt äijän JATKUVAAN v**luun ja nalkutukseen), että "heitetään äiti tuo isä ulos täältä kodista, niin sitten meillä on mukavaa ja rauhallista..". Kunpa se olisikin niin helppoa, mutta kun äijä omistaa puolet asunnostamme, niin milläs sen saat ulos...
Tämän homman takia en ole suostunut enempää lapsia tekemään, muuten kyllä olisin tehnyt; poikamme on todella ihana ja suloinen lapsi ja mieluusti olisin toisenkin samantapaisen ihanuuden huolinut.
elämänkatsomuksemme ovat erilaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se aina kovin säkenöivää ole, mutta mukavaa kumminkin :)
Yhdessä ollaan oltu 12v, naimisissa 8v ja meillä on 2 pientä lasta.
ja naimisissa 10 vee ja voin sanoa olevani oikeasti onnellinen mieheni kanssa. Uskon että hänkin on onnellinen minun kanssani. Meillä on kolme lasta.
Aikaisemmat miessuhteeni olivat vaikeita, myrskyisiä, niissä oli myös alkoholismia ja väkivaltaa. Sitten päässäni naksahti: ansaitsen parempaa. :)
Ja kyllä täytyy myöntää että monta on sellaistakin päivää ollut jotka vaihtaisin pois. Eli vaikeaakin on ollut. Nyt kuitenkin jo pidempään on ollut mukavan tasaisen onnellista, ei sellaista 'pää pilvissä'-onnea, vaan sellaista sisäinen 'rauha-onnea'. Tuntuu että kaikki on hyvin ja balanssissa ja että olemme juurikin oikeat ihmiset toisillemme. Elämän eri osa-alueet ovat kohdillaan ja toimivat ja kyllä joskus sellaisia onnenhuuman hetkiäkin kuin vastarakasatuneenakin oli, etenkin petipuolella näitä esiintyy... Että vaikeuksien kautta voittoon, voisi kai sanoa tapauksessamme.