Raskausaika -jään paitsi kaikesta mukavasta

kaameaa. Fyysinen pahoinvointi, mielialanvaihtelut ym. Tsemppiä ap.lle!

elämä ei helpotu lapsen synnyttyä. Minun mielestäni helpottuu, ja paljon.

elämä ei helpotu lapsen synnyttyä. Minun mielestäni helpottuu, ja paljon.

"Älä hanki lapsia, jos pelkkä raskausaika vituttaa"... Hohhoi, ap sanoi jo, ettei ole kyse ensimmäisestä lapsesta. Minustakin raskausaika ja lasten kanssa oleminen ovat TYYSTIN ERI ASIOITA! Minä olen loistava lasten kanssa, mutta raskausaika ei ole kaverini. Biologisia lapsia ei saa ilman raskausaikaa ja kyllä raskaana olevallakin on oikeus tunteisiinsa. Se, ettei nauti raskaudesta ei tarkoita sitä, että vihaisi vauvaa sitten kun se lopulta syntyy. Ihan turhaa keuhkoamista 90% näistä ylempänä vastanneista.



Tsiisus. Täällä jos jossain pitäisi voida purkaa tuntojaan, niin ei sitten tartte esim. miesparan niskaan kaataa kuraa täyslaidalta.

ap on tiennyt mihin ryhtyy ja vinkuu vaan. eri asia jos tuo olisi tullut yllätyksenä... mutta ei.

usein sitä ennakoi tollaset vahvat mielialan heilahtelut ja viha elämää kohtaan

Vähän sama kuin menisi Lintsille vuoristoradan viereen sönkkäämään että "hittoako siellä huudatte, kyllä te tiesitte minkä kyytiin olitte menossa, perkele". :D

Elämä tosiaan helpottuu, kun lapsi syntyy. Itselläni ainakin kolmannen lapsen odotus oli ihan hirveää, kun ensin oli paha olo puoliväliin ja sitten alkoi jumalattomat liitoskivut ja ennakoivat supistukset. Isommat lapset olivat onneksi jo isoja eikä mitään kannettavia ja puettavia. Yritin elää elämää mahdollisimman normaalisti mutta välillä oli vaan ihan hirveä olo. Onneksi viimeinen kuukausi oli varmaan koko raskausajan helpoin.

taitaa olla provo koko kirjoitus. Ei noin hölmöä eukkoa olekkaan.

Eka kuukausi pelkkää oksentelua. Toka kuukausi nukkumisvaikeuksia liitoskipujen vuoksi. Kolmas kuukausi kodin vankina, kun ei voinut kävellä. Kyllä siinä kysyttiin pinnaa, eikä todellakaan ollut kiva olla.



Lapsen syntymä oli helpotus. Vauvanhoito oli helppoa kuin heinänteko, liitoskivut loppuivat kuin seinään ja elämässä oli taas iloa. Mitä isommaksi lapset ovat kasvaneet, sitä helpompaa on elämä koko ajan ollut. Nyt kun olen taas raskaana, on olo ihan kamala ja laskettu aika siintää kaukana jossain. Pakko tämä on kestää, vaikka toiset onnekkaat joutuvat kestämään vain synnytyksen. Niinhän sitä sanotaan, että vauva on palkinto.

minulla ollut lievä masennus raskauksissani. Veti alakuloiseksi eikä mitään jaksanut tehdä. olin aivan saamaton, maksin vain flekmaattisena sohvalla. Toki pakkottauduin töihin ja esikoiselle työnsin murkinaa mutta muuten vain löhösin.



En edes tajunnut asiasta puhua neuvolassa, vasta myöhemmin kuulin että raskausajan hormonipläjäyskin voi altistaa masennukselle. Minulla synnytys muutti tilanteen paremmaksi, toki olin vieläkin väsynyt (nyt oli siis univelkaa) mutta aivan eri tavalla.

aiemmat raskaudet on menny siinä sivussa sen kummemmitta oireitta. Nyt sitte vtuttaa kun käskettiin ottaa iisimmin ja jättää kaikki fyysiset työt muille ja leipoa auttaville ihmisille vaikka pullaa palkaksi.. Tekevälle ihmiselle on hankala asettua ja muistaa että joku 10kg esine on liian painava nostettavaksi. Vielä hankalampaa on katsoa kun muut tekee niitä 'mun hommia'. Työhön tottunu keho on äkkilevosta kovilla, kylkiä ja yläselkää jomottaa kivasti.. Onneksi tätä raskautta ei ole enää montaa viikkoa jäljellä.

ap on tiennyt mihin ryhtyy ja vinkuu vaan. eri asia jos tuo olisi tullut yllätyksenä... mutta ei.

Niin kyllä mulle ainakin yllätysenä tuli paljon asioita raskaudesta.

Että aamupahoinvointi ei rajoitu vain aamuun. Että vastustuskyky laskee niin, että olet jakuvasti sairaana. Verenpaineet heittelee niin, että pyörtyilet. Hormonit heittelee mielialaa rajusti ja aikaansaa kaikenlaisiä ällöttäviä fyysisiä muutoksia.

Voi kun olisi kyse siitä, että pitää jättää drinksut juomatta ja vältellä jotain ruoka-aineita. Mulle kelpaisi totisesti sellainen raskaus.

Mutta tämä on nyt tätä. Olen sairas ja vaivainen ja hyvin vittuuntunut. Kuormitan jatkuvalla saikullani työtiimiäni ja kotona mies joutuu hoitamaan kaikki asiat yksin esikoisen kanssa. Musta ei ole muuhun kun tv:n katseluun ja kaikki ihanat kokemukset esim tämän päiväinen hiihtoreissu jää väliin...

Vaikkei se minulta ole pois, niin sapettaa tosiaan kaikki helpot odottajat (jotka parhaassa tapauksessa hokee, että raskaus ei ole sairaus)

Kyllä mä tiedän, että tää on ohi jossain vaiheessa on ohi. Ehkä tää kaikki unohtuu sitten

Tulipa vuodatus.

Näissä ketjuissa aina huomaa kuinka suojattua elämää toiset elävät.



Joillain on kuitenkin se tilanne, että raskausaikana ei pysy mikään sisällä (ei edes se suklaa, kuten joku tuossa ehdotti), voi olla pahoinvoinnin lisäksi migreeni, veritulppa ja iskiassärky.



Nämä siis kaikki itselläni ekassa raskaudessa. Äitipoli ja naikkarin osasto 42 tulivat hyvin tutuiksi.



AP:lla nyt ei ehkä ihan tuolla tasolla olla, mutta toisille raskaus ei ole todellakaan elämän helpointa aikaa.



Ja oikeastiko te olette sitä mieltä, että lapsia ei kannata hankkia jos tiedossa on, että ei pysty elämästä täysillä nauttimaan sitä 9 kk?

Pahoinvointiin osasin varautua, sitä kun oli jo kahdessa ekassa. Mutta en osannu varautua siihen, että minulle puhkesi migreeni ja menossa flunssa, joka kestää kolmatta viikkoa. Kyllä masentaa. Jos oma vointi on kehno, on kyllä hirvittävän vaikea nauttia elämästä.

jotkut ihmiset sais nii ampua johonki vi*TUN kauas kuuhun. Tsemppiä Ap:lle, koita jaksaa on meitä muitakin !

Aihe on ehkä jollakin tasolla tabu, koska kaikissa vauvalehdissä mainostetaan ihanaa odotusta ja vanha väittämä on, että raskaana oleva nainen suorastaan hehkuu.

Raskaus on kuitenkin hyvin henkilökohtainen asia, joten välttämättä aina ei kerrota liitoskivuista, pahoinvoinnista, peloista, selkäsäryistä, raskausarvista, närästyksestä ja mitä näitä nyt on. Siksi voi unohtua, että raskaus ei ole pelkkää ihanaa odotusta ja hehkumista, ja tulevaa äitiä syyllistetään liian helposti, jos kaikki ei olekaan ihanaa vauvahömppää ja potkuhousujen viikkaamista hymy huulilla kuten mainoskuvissa.

Pitäisi muistaa, miten valtavan työn nainen tekee raskaana ollessaan niin fyysisesti kuin henkisesti! Ei pidä unohtaa sosiaalistakaan painetta, koska raskaana olevasta naisesta tehdään helposti julkista riistaa, jonka mahaa kommentoidaan ja taputellaan.

Ap:lle toivotan tsemppiä, raskaus ei tosiaan ole helppoa aikaa.