Jätän 1v lapsen yksin kotiin kun ulkoilutan koiran.

Käytän lasten kanssa koiran iltalenkillä seitsemältä jo, sitten lasten nukahdettua enää pissatan koiran talon nurkalla itkuhälytin taskussa.

Palokaasut tappavat nopeasti. Siitä ja ainoastaan siitä syystä en jättäisi lasta yksin minuuttia kauemmaksi aikaa.

jopa 5min on liikaa jos tulipalo syttyy. en lähtis mitään korttelia kiertää.

Sähköpalot leviävät minuutissa, eli aikaa on hajusta leimahdukseen 0-60s.

Mä en jättäis noin pientä joka ei osaa tehdä mitään vaaratilanteessa.

Tiedän että on hankalaa, mutta on sitä raahattu joskus 4 kerroksiessa talossa (jossa ei ole hissiä) rattaita kahden ison koiran kanssa. Kivaa se ei ole, mutta ei mahdotontakaan.

Jos AP: talossa on hissi tai asuu maantasossa, niin ei pitäisi olla senkään vertaa ongelmaa.

meillä ei ole hissiä, asumme kerrostalossa ylimmässä kerroksessa. Lapsi menee nukkumaan jo 19.30.



En tässä kaipaa neuvojanne (ei pahalla :) ) koska näin tämä toimii enkä usko että tämä on sen vaarallisempaa kuin jonkun mainitsema omakotitaloasumisessa postin haku, koska lenkki on todella lyhyt.



-ap

Niillä on kantamaa ihan kivasti. Ei noin saa tehdä :(

Minäkin käytän usein aamulla tai illalla koirat pihalla lapsen nukkuessa. Itkuhälytin on mukana enkä mene kuin 50 m päähän. Olisi ihan mahdollista pukea lapsi ja ottaa vaunuilla mukaan, mutta katson että tämä on niin paljon helpompi tapa, eikä riskit ole oleellisesti suuremmat. Saan hetkisen hengähtää ja vauvalla ei ole mitään hätää pinnasängyssään, vaikka heräisi. Yleensä jos hän herää, hän nousee istumaan ja alkaa leikkiä leluillaan. Olen jo monta vuotta tehnyt samanlaisia lenkkejä ennen lasta eikä ole tapahtunut mitään, miksi se nyt olisi niin vaarallista? Asumme tiiviisti rakennetussa lähiössä, jos vaikka katkaisin jalkani tai joku alkaisi uhkailla, pystyisin kyllä kiljumaan apua (tai käyttämään kännykkää).



Olen ajatellut toki, että mitä jos kaadun ja menetän tajuntani. Ainoa tapa taata lapsen turvallisuus tässä tapauksessa olisi että ilmoittaisin jollekin aina kun lähden ja tulen takaisin, ja se joku pystyisi tarvittaessa lähtemään meille (ja olisi avain), jos en soitakaan tulleeni kotiin. Joskus olen tehnyt myös niin, että avaan mesessä videokeskustelun lähellä asuvan sukulaisen kanssa, vien läppärin vauvan sängyn viereen, ei tarvitse sukulaisen edes kytätä tietokoneen vieressä vaan kuulee kaiuttimista jos vauva herää tai en tulekaan ilmoittamaan palanneeni kotiin. Tällöin olen uskaltanut olla vähän pidempään ulkona, toki nytkin vain ihan lähellä.



Suurin osa onnettomuuksista tapahtuu kotona. Jos koko ajan pelkäisin vauvan turvallisuuden puolesta, ei tulisi elämästä mitään. Voinhan liukastua ja menettää tajuntani tai saada sairaskohtauksen silloinkin, kun olen yksin lapsen kanssa kotona laittamassa ruokaa (->tulipalo), suihkussa, leikkimässä lapsen kanssa, siivoamassa, nukkumassa, mitä vaan ja kukaan ei tiedä ehkä moneen päivään mitä on tapahtunut. Koirien kanssa ulkoillessa sentään joku voi huomata koirat ja minut, vaikka olisi myöhäkin. Jos olen vaunulenkillä päiväsaikaan, voin ihan hyvin liukastua ja lyödä pääni ja vaunut karkaa alamäkeen autotielle. Tai jos olemme jossain syrjäisemmällä reitillä, ei kukaan välttämättä huomaa että siellä ollaan, ja vauva paleltuu vaunuihin kun makaan tajuttomana vieressä. Päiväsaikaan en ainakaan kenellekään ilmoittele, että nyt lähden vauvan kanssa lenkille, jos en tule tunnin päästä takaisin soita apua... Silti riskit on siinäkin olemassa.

Enkä todellakaan pode huonoa omaatuntoa tai pelkää ls-ilmoitusta tämän käytäntöni takia. Jos asuisin omakotitalossa, menisin todellakin hyvällä omalla tunnolla ottamaan aurinkoa, istuttamaan kukkia tai heittelemään palloa koirille pihalle pitkäksikin aikaa, sillä aikaa kun lapset nukkuu.



Palokaasut voi tappaa lapsen sillä aikaa kun olen suihkussa. Tai vaikka vessassa. Tai jos olisin tupakoija, sillä aikaa kun olen parvekkeella röökillä. Tai katson leffaa olkkarissa.

Meillä naapurin teini käytti koiria iltalenkillä yhdessä vaiheessa. Mies oli työreissulla ja lasten kanssa sairastettiin. Vieläkin käyttää tarvittaessa. Palkkaa ei olis millään halunnut, kun tykkää koirista. Muutaman euron per lenkki suostuttelin ottamaan.

tätä nykyajan avuttomuutta! Riskejä joka puolella, mut nyt menee jo yli.. Ei voi ees koiraa kusettaa, ku lapsi jo vahingoittuu ja on vaarassa..!

Noin mäkin aikoinaan tein ja vielä oli vauvakin. Koira kuoli syksyllä, mut lapset oppivat pärjäämään pieniä hetkiä yksin. Heille oli itsestään selvyys et koirat pitää viedä ulos tarpeilleen. Mäkin pelkäsin joskus ls-ilmoitusta, mutta totuus on että kaikki koirien omistajat joutuvat tekemään noin. Mä olen ylpeä lapsistani kun he osaavat olla hetken kahdestaan. Kait nämä vastustelijat paapovat muksunsa pilalle etteivät pärjää 10-vuotiainakaan yksin.

Aivot vapaalla - te ylihuolehtivaiset mammatko tosiaan vahditte lapsianne silmä kovana 24/7? Pehmustatte sekä lapset että itsenne tyypyillä ja kuljette kaikkialla kypärät päässä, että jos sattuu kaatumaan (joko koiraa ulkoiluttaessa tai omassa suihkussa) niin ei vaan kallo halkea tai jalka murru?



Otatte lapsen mukaan silloinkin, kun kipaisette postilaatikolla hakemassa päivän lehden, ja silloin, kun menette vessaan vääntämään haisevan ripulikakakn? Mutta entä jos lapsen elimistöön kulkeutuu haitallisia metaanikaasuja ja kolibakteereja?!! Happinaamarit jokaiselle, taas on yksi vaara vältetty...



Ette myöskään voi koskaan nukkua, koska teidän on vahdittava, ettei vauva kiipeä pois korkeareunaisesta pinnasängystään sillä aikaa kun vedätte hirsiä. Tai ettei satu syttymään tulipalo - sama kai se on, jos palo leimahtaa, kun olette ulkona 2 min kuin jos nukutte 7 tuntia, itseasiassa jälkimmäisessä vielä todennäköisempää.



Siispä kofeiinitabletteja kehiin, kypärät päähän ja kodiksi kassakaappi, valvontakamerat joka nurkassa - niistä suora yhteys poliisilaitokselle ja sairaalaan, jos jotain kuitenkin sattuisi!

Meilläkin koira. Käytän sen viimeisen kerran ulkona noin klo22 ja sitä ennen soitan mummille päivän kuulumiset. Lenkillä minulla on mukana puhelin ja viivyn 5-10minuuttia. Mummin kanssa sovittu, että soittaa 15minuutin päästä, että olen päässyt kotiin. Tai sitten laitan viestin, että kaikki ok. Näin on toiminut viimeiset vuodet.

sattuu?

Eikä tarvitse edes kovin kaukaa hakea tällaista, minä kuulin juuri tapauksen kun lapsi oli ollut viikon syöttötuolissaan kun vastaavanlainen juttu oli tapahtunut.

sattuu?

Eikä tarvitse edes kovin kaukaa hakea tällaista, minä kuulin juuri tapauksen kun lapsi oli ollut viikon syöttötuolissaan kun vastaavanlainen juttu oli tapahtunut.

Porvoon suunnalla ja Urbaanilegenda-cityssä nyt sattuu ja tapahtuu kaikenlaista :D

Ap:lle: Älä pde huonoa omaatuntoa. Näin me muutkin yh:t olemme toimineet, kun ei niitä vaihtoehtoja ole! Minusta olisi ollut kohtuutonta lasteni - ja itseni - kannalta luopua eron yhteydessä toisen huoltajan lisäksi vielä koirasta, joka oli meille kaikille rakas.

Vuoden verran sinnittelin tuollaisella aamu- ja iltapissityssysteemillä (lapset sängyissään tai syömässä), sitten koira piti lopettaa vanhuuttaan.

Jätättehän tekin lapsenne siksi aikaa yksin kun käytte röökillä. Ellette sisällä (toivottavasti) polta.

sattuu?

Eikä tarvitse edes kovin kaukaa hakea tällaista, minä kuulin juuri tapauksen kun lapsi oli ollut viikon syöttötuolissaan kun vastaavanlainen juttu oli tapahtunut.

22 taas täällä. Surullista jos tuo syöttötuoliin jääminen on totta, mutta haloo... Onko joku jättänyt lapsen syöttötuoliin ja läksinyt lenkille? Suomessako? Ei tulisi kyllä täällä päässä mieleenkään. Lisäksi valitsen sen koiranulkoilutusreitin niin, ettei siinä ole autoteitä. Riskejä toki on: voi sattua pään halkaiseva liukastuminen, sairaskohtaus, puskasta hyppäävä murhaaja (koirat voi auttaa tässä tapauksessa), sattumalta minuun kuolettavasti osuva harhaluoti, salamanisku, oksan tippuminen päähän, koirat voivat kääntyä minua vastaan ja tappaa siihen paikkaan (eläimiähän ne vaan on), puskasta voi tulla susi tai hirvi tai karhu, avaimet on voineet unohtua kotiin tai ulko-ovi mennä epäkuntoon niin etten pääse välittömästi sisälle. Asunnossa voi sattua tulipalo, lapsi voi kuristua peittoonsa, nielaista pehmolelun silmän ja tukehtua tai kuolla kätkytkuoleman. En keksi enempää.

Lapsi jää omaan pinnasänkyynsä, jossa pärjää kyllä hyvin hereilläkin vaikka tunnin, tätäkin joutuu kokemaan silloin kun jätän hänet yksin sinne nukahtamaan. Hän loikoo siellä ja potkiskelee peittoa, juttelee pehmoleluille ja heittelee leluja laidan yli, kunnes nukahtaa. Syöttötuoliin jos jätän niin menen enintään viereiseen huoneeseen hakemaan puhelinta tms. SILLOINKIN voi tapahtua mitä vaan kamalaa minulle, ainakin teoriassa.

Kysyn vaan, että onko teillä muilla (jotka siis olette vastuullisia äitejä ettekä jätä lastanne nukkumaan turvalliseen paikkaan siksi aikaa kun poistutte rakennuksesta ulos 10 min ajaksi, koska ikinä ei voi tietää mitä sattuu...) turvajärjestelmä sitä varten, jos teille sattuu odottamaton sairaskohtaus tms. sinä aikana kun olette yksin lapsen kanssa? Mitähäh? Oletteko varmistaneet, että mikäli odottamaton onnettomuus tapahtuisi teille omassa kodissanne (kuten tiettävästi usein tapahtuu), lapsenne on joka hetki säilössä turvallisessa paikassa ja joku ulkopuolinen huolehtii siitä, ettei lapsi jää sinne tunneiksi/päiviksi? Miten käy jos sohvalta noustessanne saattekin aivoverenvuodon (juu näinkin voi käydä), missä lapsenne on ja kuka tulee teidä pelastamaan ja koska?

Monella joka näin toimii on luultavasti valistuneemmat lapset kun ikää tulee lisää. Siis heille on kerrottu miten hätätapauksissa toimitaan. Mun tietääkseni aika moni lähettää viestin kaverilleen tai vaik naapurille kun lähtee ja palaa takaisin. On sovittu miten toimitaan jos viestiä tai soittoa ei tule. Mun lapset on nykyään 5- ja 6-vuotiaat ja luottavat että tulen takaisin. Osaavat hakea apua naapurista ja jopa käyttää puhelinta. Myös silloin jos kalautan kalloni kylppärin lattialle tai tukehdun viinirypäleeseen lasten jo nukahdettua.