Lue keskustelun säännöt.
Mieheni haluaa että eroamme
13.03.2010 |
Mieheni haluaa että eroamme. Ei kuulemma rakasta minua enää. Jompi kumpi meistä on kuulemma muuttunut. Hän ei keksinyt minusta muuta hyvää sanottavaa kuin että olen hyvä äiti lapsellemme. Mies kertoi että hänestä on jo vuoden ajan tuntunut tältä mutta ei ole kertonut minulle koska puhuminen on vaikeaa ja hän on odottanut että asiat korjaantuisivat itsestään.
Tunnen oloni niin surkeaksi! Mitä helvettiä minun pitäisi tehdä? Tuntuu että koko elämäni on täysin sirpaleina.
Kommentit (74)
Miehelä on toinen vaikka ei myöntäisikään. Mitä sitten. Mitä se totuus auttaa???? Kysyttävä olisi, MIKSI miehellä on toinen. Hänellä on toinen, koska hän ei rakasta sinua tarpeeksi ollakseen kanssasi. Ei ole mitään merkitystä, että miehellä on uusi. Hän ei myönnä sitä, mikä on hänen valintansa. On a7ihan turha käyttää aikaa ja energiaa toisen naisen todistamiseen.
Miehelä on toinen vaikka ei myöntäisikään. Mitä sitten. Mitä se totuus auttaa???? Kysyttävä olisi, MIKSI miehellä on toinen. Hänellä on toinen, koska hän ei rakasta sinua tarpeeksi ollakseen kanssasi. Ei ole mitään merkitystä, että miehellä on uusi. Hän ei myönnä sitä, mikä on hänen valintansa. On a7ihan turha käyttää aikaa ja energiaa toisen naisen todistamiseen.
Miehelä on toinen vaikka ei myöntäisikään. Mitä sitten. Mitä se totuus auttaa???? Kysyttävä olisi, MIKSI miehellä on toinen. Hänellä on toinen, koska hän ei rakasta sinua tarpeeksi ollakseen kanssasi. Ei ole mitään merkitystä, että miehellä on uusi. Hän ei myönnä sitä, mikä on hänen valintansa. On a7ihan turha käyttää aikaa ja energiaa toisen naisen todistamiseen.
mulla tismalleen sama tilanne puoli vuotta sitten. Mies kertoi rakkautensa hävinneen erinäisten vaikeiden (meistä riippumattomien) aikojen aikana. Ei mitään suuria ongelmia - alkoholismia, väkivaltaa, pettämistä tms.
Mutta hyvin ehdoton on koko ajan ollut. Että mitään ei voi tehdä. Minusta tuntuu todella siltä, ettei mies ole arvostanut minua, parisuhdettamme tai perhettä niin kuin itse sitä arvostan. Hän puhui ajatuksistaan vasta, kun mitään ei ollut enää tehtävissä - tuntuu todella väärältä.
Olen yrittänyt kaikkeni, mutta miehen päätä ei käännä mikään. Joku ihme kriisi häneen on iskenyt. Vaikeita hetkiä mulla on ollut, mutta olen saanut apua ystäviltä, perheneuvolasta ja perheasiain neuvottelukeskuksesta. Myös mies on jonkun verran suostunut puhumaan mulle.
VAlitettavasti en voi sanoa muuta kuin, että et voi tehdä mitään. Miehesi ajattelee mitä ajattelee ja tekee mitä haluaa.
Nyt, kun asumuserosta on 7 kk, olen ihan onnellinen. Saan voimaa ihanista lapsista, ystävistä ja mukavasta työstä ja työkavereista, harrastuksista. Uskon, että minä ja lapset voimme tulla onnelliseksi vielä.
Olen pettynyt mieheeni todella pahasti, koska odotin häneltä niin paljon enemmän. Menköön jos menee. Ansaitsen parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HALOO, Miehelläsi on toinen nainen. Itse käytin juuri noita samo sanoja kartoessani miehelle että haluan erota, MUTTA oikeasti mulla oli jo uusi mies ja hänen kanssaan ollaan oltu yhdessä jo 3vuotta.
Valitettavaa mutta totta.
ilman muuta on toinen nainen. Ei epäilystäkään. Voisin lyödä asian puolesta valtavan summan vetoa.
Nyt tärkeintä on keskittyä lapseen ja tukea lapsen isäsuhdetta parhaansa mukaan. Ei saa kiristää lapsella ja se mahdollinen uusikin nainen pitää jollain tasolla niellä. Ainoa prioriteetti on nyt, että mies pysyy lapsen elämässä!
joskus rakastaa, joskus ei
onko miehesi romantikko
eikä minulle myöskään ole tullut kahteen vuoteen ketään uutta.
Suhde oli yksinkertaisesti niin huono; toki ymmärrän, että voi olla todennäköistä, että toinen ihminen on odottamassa, mutta aina näin ei kuitenkaan ole.
...ja olen muuten mies.
Tämä on tätä kuuluisaa "naisten viisautta. Minä lähdin huonosta parisuhteestani, vaikka minulla ei ollut "turvasatamaa" katsottuna. Eikä ole vieläkään - kahden vuoden jälkeen.
Ei siis kannata mennä latelemaan ehdottomuuksia.
on seuraava "turvapaikka" valmiiksi katsottuna. Ja kyllä vain mies valehtelee asiasta, koska ei halua "syyllisen" osaa. Ei minunkaan mieheni tunnustanut toisen naisen olemassa oloa kuin vasta 8 vuotta eromme jälkeen, vaikka olin jo kavereiltakin kuullut jo asiasta aikapäiviä sitten. Ja näitä tarinoita olen kuullut kymmeniä. Eli ap: 1) miehellä on aina toinen nainen, kun hän aktiivisesti lähtee kotoa - mies ei pärjää eikä halua pärjätä yksin. Mieluummin lusii huonossa suhteessa.
2) Mies valehtelee lähes aina asiasta, koska hänessä ei ole miestä ottaa vastuuta erosta eikä hän halua kantaa syyllisyyttä. Helpompaa, että voi leikkiä, että syytä on molemmissa.Kovaa tekstiä, mutta tämä on totuus. Joku päivä se sinullekin valkenee. Eli mies lähtee ja sinä jatkat elämääsi ja huolehdit osaltasi, että lapsi kärsii erostanne mahdollisimman vähän eli tuet lapsen ja isän suhdetta ja nielet katkeruutesi. Lapsen EI TULE kärsiä vanhempien riidoista, vaikka toinen olisi tehnyt kuinka paskamaisen teon. Ymmärräthän tämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni saattaa usein puhua minulle vähän töykeästi ja tosiaan kysellä että muuttaisinko pois. Kuitenkin kun joskus menen olohuoneeseen hänen katsoessa tv:tä, alamme jutella jostain turhanpäiväisestä, saan mieheni hymyilemään ja nauramaan ja minusta tuntuu kuin hän jossain syvällä sisimmässään rakastaisi minua vielä ihan vähän. Tämän takia en ole vielä luovuttanut. Joku vinkkasikin että minun täytyisi "iskeä" mieheni uudelleen. Ehkä jos tosissani yritän, saan sen pienen hiipuneen liekin vielä palamaan.
-ap
mutta muistettakoon, että tapahtumien kulku on täysin yksipuolinen, ja sitä parisuhde harvoin on...
Itsellä ystäväpiirissä valitettavasti vastaavanlainen tapaus, jossa miehen "rakkaudettomuuden" syynä ei ollut toinen nainen vaan täysin mahdottomat elinolot suhteessa nykyisen puolison kanssa. En toki tällaista toivo kellekään muulle..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sama kuinka kauan jankkaatte mutta en aio vielä luovuttaa. Jos pystymme elämään riitelemättä saman katon alla niin se riittäköön minulle. Jos mieheni hoitaa lasta ja taloutta kanssani, eikä tuo mitään horoja kotiin, niin ok. Se kelpaa. Jos tämä tasottuisi vähän ja arki rullaisi kohtuullisen normaalisti niin olisin tyytyväinen. Tästä on suunta ylöspäin.
haluat pitää miehestäsi kiinni, koska rakastat häntä. Sinulle riittää että saat asua rakastamasi miehen kanssa saman katon alla; mutta mietipä riittääkö miehelle, että "saa" asua saman katon alla naisen kanssa, jota ei rakasta?? Kyllä mieskin haluaa rakastaa ja löytää sen jota todella voi rakastaa; ei vain elää kämppiksenä ihmisen kanssa jota ei rakasta.
Yritämme molemmat päästä liitoistamme ilman kauheaa katkeruutta ja riitaa jonka 3. osapuoli aiheuttaisi. Syinä kotona on kerrottu tunteiden päättyminen viime vuosina ja nyt sai asian sanottua....
Sorry.... välillä tekisi mieli ainakin minun sanoa miehelleni oikea syy kun ei näytä asiaa muuten tajuavan, sitten saankin lähteä varmaan heti....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nyt ajan myötä ymmärtänyt ettei tässä hommassa ollut järkeä. Olemme yhdessä päättäneet että meidän on parempi erillään. Olo on jotenkin älyttömän vapautunut ja meidän välimme jopa paremmat kuin jokin aika sitten. Olemme mieheni kanssa pystyneet sopimaan kaikista asioista sovussa. Tästä alkaa uusi elämä! :)
kun teillä on mennyt hyvin.
Lapsen jälkeenkö omistauduit liikaa lapseen ja mies jäi kolmanneksi pyöräksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kuulla, että tilanne on tasaantunut.
Onko muuten hänellä toinen nainen?
Olen nyt ajan myötä ymmärtänyt ettei tässä hommassa ollut järkeä. Olemme yhdessä päättäneet että meidän on parempi erillään. Olo on jotenkin älyttömän vapautunut ja meidän välimme jopa paremmat kuin jokin aika sitten. Olemme mieheni kanssa pystyneet sopimaan kaikista asioista sovussa. Tästä alkaa uusi elämä! :)
Mies haluaa erota vedoten "itsensä etsimiseen" , rakkauden puuttumiseen yms. Aluksi nainen asettuu taisteluasemiin, haluaa jatkaa entistä arkea. Mies kieltää ehdottomasti uuden kumppanin, koska haluaa rauhaisan eron ja mahd. vähän asioiden puimista. Lopulta nainenkin kääntyy taisteluasemistaan kannalle, että ero on parempi, mies on todennäköisesti jo ennen tätä laittanut eron vireille. Hyvin pian lapsille jo esitellaan uutta puolisoa ja jossain vaiheessa käy ilmi, että suhde on jo ollut käynnissä hyvän aikaa ennen eroa...
Täällä toinen, jolla samat ajatukset!
Rakastanko enää, en tosiaankaan tiedä! En haluaisi erota lasten vuoksi, mutta mitä minusta jää, jos elän elämäni toisten puolesta? Riittääkö se syyksi erota, ettei rakasta?
Minullakaan ei ole toista, ja mietin usein sitä, kuinka ihanaa olisi olla yksin!
Ap.lle sen verran, että ymmärrän miestäsi, jos on jo vuoden miettinyt, eikä ole saanut asiaa sanottua. Minä olen tätä miettinyt jo yli vuoden, ei ole helppoa itsellekään. Olen koettanut mielestäni jo vaikka mitä, mutta en vaan tunne itseäni enää onnelliseksi mieheni seurassa, lasten kanssa kyllä.