Mieheni haluaa että eroamme

Et voi ainakaan pitää itseäsi syyllisenä. Haluatko itse yrittää korjata asiat? Pyydä miestä parisuhdeterapiaan.

Haluan todellakin yrittää korjata asiat. Olen tosi katkera ettei mieheni kertonut minulle aiemmin jotta olisin voinut yrittää. Mies ei kuulemma halua asioita korjata sanoo ettei voi korjata ja ettei hän voi päättää ketä rakastaa. Itse rakastan miestäni hirveän paljon enkä todellakaan tiedä mitä tekisin ilman häntä.

Miehesi on sellainen julli. Tiesit kait sisimmissäsi kun menit naimisiin hänen kanssaan millainen julli hän on?



Jos et tiennyt ette sopineet alunperinkään toisillenne. Halusit vain turvan ja sataman.

Mikä on julli? En oikeen ymmärtänyt viestiäsi. Emme muuten ole naimisissa.

meilläkin on asiat olleet solmussa jonkin aikaa.

Mies on aika ajoin uhkaillut että hän "lähtee", mutta en ole jaksanut uskoa että hän tosissaan tekisi sitä.

Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin aika toivottomalta. Syytä on molemmissa, ei yksin hänessä, ei yksin minussa.

En haluaisi luovuttaa, mutta pohdin että mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä. Ulkopuolisen apu? jokin pariterapia? Käsitykseni on että niihin on joko tosi vaikea päästä, tai että ne ovat kalliita, mihinkään kalliiseen yksityiseen meillä ei ole varaa.



MInun on vaikea unohtaa kärsimiäni vääryyksiä, esim. kerran mies humalapäissään iski minua nyrkillä niin että oli käytävä lääkärillä tarkistuttamassa - ja kerroin kyllä mistä ruhje johtui. Siitä on vajaa vuosi, ja varmaan mies tajusi mitä tuli tehneeksi, ei ole toistunut. Tietää että jos tekisi uudestaan, menen poliisille.

MInun vikani sitten taas on se "naputtaminen", suututtaa kun mitään ei tapahdu jos ei siitä ei muistuta kolmea tai neljää kertaa.



Meillä on suloinen poika jota molemmat rakastamme yli kaiken. En haluaisi särkeä hänen sydäntään vanhempien avioerolla.

Anoppi tosin taitaa odottaa kieli pitkällä että eroaisimme, ei tullut häihimme kun ei ollut mieleinen miniä, ei tullut edes lapsen ristiäisiin. Käy täällä silloin kun en ole paikalla.

Minulla ei ole ketään tukihenkilöä jonka kanssa puhua tästä.



Tulipas vuodatus, ainoa paikka johon voin vuodattaa!

Kiitos kun kirjoitit oman tarinasi. Toivon todella että tilanteenne selviää.

Mieheni ei ole koskaan ollut väkivaltainen eikä myöskään käytä alkoholia. En ymmärrä miten voi lakata rakastamasta toista? Mieheni on paljon töissä ja olen aina yrittänyt sanoa että tarvitsemme kahden keskeistä aikaa mutta sitä ei tunnu riittävän. Ajattelin että jos nyt saisimme viettää enemmän aikaa kahdestaan, ehkä mieheni voisi rakastaa minua taas mutta hän ei halua yrittää. Mieheni sanoo että välittää minusta eikä tahdo mitään pahaa.

Mutta tuosta ettei miehesi tahdo yrittää (vaikkei mitään dramaattista ole tapahtunut?) Tulee mieleen että hänellä on uusi nainen. Ei sano sitä koska haluaa pitää eron rauhallisena.

juuri tuo yhteisen ajan puute on omasta mielestäni yksi syy, miksi me ollaan vieraannuttu toisistamme. Siis sellainen että menisi ihan kahdestaan jonnekin, niinkuin treffeille. Pitäisi olla jotain arjen romantiikkaa, muuten tämä kuolee.



Toivon että miehesi muuttaa mielensä ja antaa teidän suhteelleenne uuden tilaisuuden. On positiivinen asia että hän sanoo yhä välittävänsä sinusta, eli jospa se syvempi tunne onkin siellä taustalla yhä, mutta hän on tällä hetkellä jotenkin "hukassa". Voimia ja jaksamista sinulle!

Miehelläni ei ole toista naista. Olen kysynyt häneltä suoraan ja hän on vastannut minulle silmiin katsoen. Uskon häntä, mieheni ei pysty valehtelemaan minulle. Jotenkin tuntuu että saattaisi jopa olla helpompaa jos hänellä olisi toinen nainen, olisi sentään joku järkevä selitys kaikelle tälle.

Kiitos 6 lohduttuvista sanoista! Voimia myös Sinulle, toivotaan että kaikki kääntyy hyväksi.

Ymmärrän hyvin etten voi toista pakottaa mihinkään. Mutta en kuitenkaan haluaisi menettää miestäni ilman taistelua. Minä haluan yrittää. En tahdo elää ilman rakasta miestäni enkä halua että lapsemme joutuu kokemaan kaikki eron surkeudet. Tiedän ettei välttämättä ole hyväksi olla yhdessä vain lapsen vuoksi, mutta kun meillä ei mitään isoja riitoja ole. Olisi järkevää pysyä saman katon alla vaikka mies ei minua rakastaisikaan...

kurja juttu



Minäkin uskon, että takana on joku ihastuminen, mutta ei välttämättä sen vakavampaa. Ihastuminen vain saa muisumaan mieleen, miltä se alku tuntuu ja sen rinnalla oma tuttu puoliso haalistuu helposti mitättömän tylsäksi. jos tätä kuviota ei tajua, voi luulla rakkauden kadonneen.



En tiedä, joku terapia voisi auttaa näkemään tilanteen, jos vain saat miehesi sinne.

Täälläkin on muutama kertonut siitä, miten on vain lakannut rakastamasta toista ja vasta kun asiaa on puinut omassa mielessään kauan aikaa, avaa suunsa puolisolleen eikä sitten halua hakea mitään apua pelastaakseen liittonsa. Miten heikosti te sitoudutte? Tuntuu aivan käsittämättömältä tällainen elämän tapa! Kyllähän jokaisessa suhteessa tulee viileämpiä aikoja, mutta normaalit parisuhteeseen kykenevät aikuiset ihmiset pääsevät niistä yli! Seuraavassakin suhteessa sellaisia aikoja tulee, se on aivan satavarma juttu. Meinaatteko aina vaihtaa puolisoa elämän loppuun asti? Säälikää lapsianne!

Ap: lle hurjasti voimia, toivottavasti miehesi suostuu pariterapiaan ja saatte suhteenne pelastettua!!

t. se, jonka mies ei nyt yhtäkkiä yli 20 vuoden jälkeen enää rakastakaan...kun onkin rakastunut työkaveriinsa

Kiitos kun kirjoitit oman tarinasi. Toivon todella että tilanteenne selviää.

Mieheni ei ole koskaan ollut väkivaltainen eikä myöskään käytä alkoholia. En ymmärrä miten voi lakata rakastamasta toista? Mieheni on paljon töissä ja olen aina yrittänyt sanoa että tarvitsemme kahden keskeistä aikaa mutta sitä ei tunnu riittävän. Ajattelin että jos nyt saisimme viettää enemmän aikaa kahdestaan, ehkä mieheni voisi rakastaa minua taas mutta hän ei halua yrittää. Mieheni sanoo että välittää minusta eikä tahdo mitään pahaa.

...Lakata rakastamasta. Niin minäkin lakkasin, eikä se muuksi muutu.

En nyt tiedä miten toimisin tämän asian kanssa. Yritän suostutella miestä viettämään enemmän aikaa kanssani, se voi tosin olla melko vaikeaa kun mies tekee pitkiä päiviä töissä ja lisäksi on vielä hänen harrastuksensa. Ainakaan en aio vielä luovuttaa vaan taistelen viimeiseen asti.

surku tulee kun luen viimeistä postaustasi. LISÄKSI on vielä hänen harrastuksensa?! Eli harrastus on tärkeysjärjestyksessä sinun yläpuolellasi.



Olen pahoillani, mutta jos miehesi haluaa lähteä, et sinä sille mitään voi. Ja syy siihen, miksi et ole täällä saanut mitään vahvistusta toivollesi suhteenne jatkumisesta on se että jokainen eronnut tietää omasta kokemuksestaan, että mitään toivoa suhteen jatkumisesta ei tietyn pisteen jälkeen ole ja on julmaa tarjota toiselle oljenkortta. Ja epäilyt että miehellä on toinen nainen ovat hyvin perusteltuja. Sinä et tietenkään niitä halua uskoa, koska haluat vielä jatkaa suhdettanne.



Miksi haluaisit jäädä suhteeseen miehen kanssa, joka ei sinua enää rakasta eikä halua enää elää elämäänsä sinun kanssasi? Kuinka vähän arvostat itseäsi ihmisenä ja naisena?



Unohda ajatukset taistelusta ja yritä hyväksyä, että näin tässä nyt kävi. Taisteluajatukset kannattaa keskittää siihen, että mietit miten saat neuvoteltua mahdollisimman hyvät elarit.

Vaikka nyt tuntuu kamalalta, selviät kyllä, menevät asiat miten menevät. Itse olin tuossa jamassa vajaa vuosi sitten kolmen pienen (alle 3v.) kanssa. Minulta ei kysytty mitään, minulla ei ollut mahdollisuuksia enää vaikuttaa. Toisen tahto oli loppunut, vaikka omaa taistelutahtoa olisi ollut vielä vaikka muille jakaa.



Meillä mies kiisti pettäneensä ja että eroon ei liity kolmatta osapuolta. Kuukausi ennen lastenvalvojalle menoa vakuutteli vielä, että on niin rikki meidän parisuhteesta ettei tule pitkään aikaan olemaan kenenkään muun kanssa. Vaan silti alkoi seurustella samantien ja nyt on jo kovat suunnitelmat "uuden perheen" kanssa. Että äkkiä se käy, itse en usko siihen, etteikö jotain olisi tapahtunut jo aiemminkin. Ei vain ollut munaa myöntää sitä. Helppo syyttää toista, vaikka en sitäkään usko, että lähtijän osa olisi helppo.



Itse olen selvinnyt sisulla ja niin aion jatkossakin. Asioiden hoitaminen piti hengissä ja nyt kun ne ovat suht selviä on erokriisi alkanut vasta puskea päälle...



Elät todella raskasta aikaa ja toivotan sinulle roppakaupalla voimia. Älä haudo ajatuksiasi yksin vaan jaa ne jonkun ystäväsi kanssa. Puhu niin paljon kuin mahdollista, se helpottaa.



Niin ja itse olen päättänyt, että lapseni ovat minulle maailman tärkeimmät ja heidän eteensä teen mitä tahansa. Heistä saan voimaa ja olen kaiken kaikkiaan onnellinen, kun saan jakaa arkeni heidän kanssaan. Isä on tässä suhteessa häviäjä, sillä ei todella tiedä mitä menetti. Näkee nyt vain itsensä.

Ihan sama kuinka kauan jankkaatte mutta en aio vielä luovuttaa. Jos pystymme elämään riitelemättä saman katon alla niin se riittäköön minulle. Jos mieheni hoitaa lasta ja taloutta kanssani, eikä tuo mitään horoja kotiin, niin ok. Se kelpaa. Jos tämä tasottuisi vähän ja arki rullaisi kohtuullisen normaalisti niin olisin tyytyväinen. Tästä on suunta ylöspäin.

Niin ja itse ymmärrän kyllä tuon taistelutahdon, miksi ap haluaisi taistella. Meillä eroa edelsi vuoden kestänyt kriisi, jolloin exä halusi aikaa. Ja minä annoin, vaikka tuskaa olikin. Nyt koen, että olen itse tehnyt kaikkeni sen eteen, että suhde olisi alkanut eheytyä. Vaan jos toinen ei ole valmis puhumaan niin sitten se on mahdotonta.



Suosittelen, että haet myös ammattiapua, puolueettoman ammattilaisen kanssa on helpottavaa jutella. Vaikka edes kerran.



Ja sen vielä sanon, että itse en ole lähtenyt salailemaan tilannetta keneltäkään vaan olen reippaasti kertonut missä mennään. Kenenkään ei tarvitse tietää jokaista yksityiskohtaa (missä mennään), mutta on ollut helpottavaa, kun ystävienkään ei tarvitse kytätä, että millä fiiliksellä toi nyt on. Kun itkettää, annetaan itkun tulla. Ja kun tekee mieli sanoa ärräpäitä ja kirota niin silloinkin helpottaa, kun sen saa jakaa.



t.50

Siis viestin 51 mukaan aiot jatkaa ja sinulle rittä jos arki toimii ja mies pysyy. Mutta et ole suunnitelut tekeväsi mitään erityistä asian eteen? Ei terapiaa, parisuhdeneuvontaa. Ei yhteisiä hetkiä. Ei lisää seksiä. Ei niin mitään uutta. Miksi miehen ilmoittama asiantila sitten muuttuisi ja miehesi jäisi?



t. Yh äippä Espoosta