Siskoni ei pidä mitään yhteyttä sukulaisiinsa

hän on kyllästynyt siiehn että koko suku tietää kaikki asiat? Jos haluaa pitää elämänsä omanaan eikä jakaa juoruilevan suvun kanssa.

suvun keskuudessa. Meillä on suuri suku. ap.

tietääkseni olekaan katkaissut!! Mutta kyllä ymmärrän niitä, jotka katkaisevat. Esim. oma äitini on manipuloiva ja valehtelee monista asioista. On sotkenut minut pienestä saakka mukaan kaikkiin suvun riitoihin. Olen toiminut kotipsykologina, olkapäänä jne. Ihmettelen miten olen näinkin tasapainoinen ihminen kaiken sen jälkeen. Olen itse pohtinut monta vuotta sitä katkaistako kokonaan välit ja omistautua omalle perheelleni pelkästään.

T. 12

mitä hemmetin "rohkeaa" on katkaista välit sukuunsa ja varsinkin äitiinsä???

Näillä tiedoillahan ei asiasta voi millään tietää, mutta palstallahan pitää aina spekuloida.

hän on kyllästynyt siiehn että koko suku tietää kaikki asiat? Jos haluaa pitää elämänsä omanaan eikä jakaa juoruilevan suvun kanssa.

suvun keskuudessa. Meillä on suuri suku. ap.

Teillä on suuri suku ja te märehditte sukulaisten asiat selän takana.



Tympeää porukkaa!



Hienoa että siskosi on tajunnut tasonne.

Jotkut ihmiset eivät tarvitse ihmissuhteita perhettä enempää. Aika ei yksinkertaisesti riitä ja matkustelu on rasittavaa.



Tietenkin taustalla voi olla vanha kauna vaikkapa lapsuudessa saadusta tukkapöllystä tai kotiarestista. Kuten minulla. En anna koskaan anteeksi saamaani tukkapöllyä. En koskaan!



Jokainen pärjätköön omillaan. Sukua tai ystäviä ei tarvita.

tai jopa paniikkihäiriöistä. Stressi ja masennus saattavat laukaista niitä, ja varmaankin siskosi elämässä on ollut traagisia tapahtumia. Tuollaisista peloista kärsiville ihmisille jopa omalle äidille soittaminen voi olla ylivoimaisen vaikeaa! Tiedän kokemuksesta.



Alapa sinä pitää enemmän yhteyttä. Puhelimessa puhuminen voi olla siskollesi vaikeaa. VAstaako tekstareihin tai vaikka sähköpostiin? Kutsu itsesi kylään sinne, äläkä painosta tällä eristäytymisasialla, vaan juttele mukavia. Voi tehdä tosi hyvää siskollesi!

Minä pidän yhteyttä osaan sukulaisista joulukorteilla ja kerran vuodessa lasten synttärien yhteydessä.



Mikään muu ei toimi. Tunkevat välittömästi iholle, jos vähänkään antaa tilaa.



Ja toden totta juoruavat kaiken takana päin. Ilmeisesti ei ole tarpeeksi omaa elämää!

eihän juoruilu haittaa jos siinä ei ole mitään perää.. mutta jos juoruja pelkää, niin siihen onko aihetta?

Ja juoruilija on jo lähtökohtaisesti niin paska ihmisenä, että kuka tahansa järkevä osaa välttää sellaisia.

ei ole koskaan juoruttu. Meillä on 3 veljä eivätkä he ole kyllä mitään juoruakkoja muutenkaan.



ap.

ei ole koskaan juoruttu. Meillä on 3 veljä eivätkä he ole kyllä mitään juoruakkoja muutenkaan. ap.

Meillä kyllä veli on suvun pahin juoruakka ja töksäyttelijä! Ja ihmettelen miten tiedät siskostasi kuitenkin niin paljon, jos ei pidä yhteyttä ja teillä ei juoruta?

T. 12

En vain halua. En halua joutua arvostelun kohteeksi tai saada ohjeita siitä, miten pitäisi olla ja elää.



Lisäksi olen näiden maaseutusukulaisten hurtin "huumorin" vuoksi kärsinyt teini-ikäisenä vakavasta syömishäiriöstä, kun sukulaisten mielestä olin pullea lapsi ja painostanihan jaksettiin kiusoitella ja jauhaa. Olin sitten vissiin heikko yksilö, koska kiusoittelu haavoitti minua syvästi ja sairastuin.

Miten se iso suku sitten tietää kaikki hänen asiansa, kuten kirjoitit?

Hänen miehensä on ulkomaalainen, mutten usko että ongelma on siinä. Lapset ovat aika pieniä, eivät ole tämän miehen lapsia. Heidän isä kuoli muutama vuosi sitten.

ap.

minäkään en pidä yhteyttä sukulaisiini, siskooni siksi, että tämä ei koskaan vastaa puhelimeen, eikä itse soita, toiseen siskooni, koska tällä on pakonomainen tarve määräillä, kenen kanssa seurustelen ja miten lapseni kasvatan ja äitiini, koska tämä ei koskaan ota mitään yhteyttä itse. Miksi minun pitäisi olla se joka aina soittaa äidilleni? Äitini tietää lastenlastensa puhelinnumerot, muttei KOSKAAN soita näille, ei edes merkkipäivinä yms. Elämässä voi luoda muitakin ihmissuhteita, kuin sukulaiset.

Olisiko todellakin siskollasi jotain mielenterveysongelmia? Onko aina ollut vetäytyvä vai muuttunut?

Ja näille muille. Olette kyllä harvinaisen kolkkoa porukkaa, jos katkaisette yhteydenpidon sukulaisiin JUORUILUN tms muun tekosyyn takia. Ymmärrän vielä todelliset traumat (insesti, väkivalta tms), mutta tuollaisen takia esimerkiksi oman äitinsä hylkääminen on kyllä todella lapsellista.

no tästä on jo lähes vuosi kun tämän tänne laitoin ja asiat ovat siten selvenneet että paljastui että siskoni on kärsinyt pitkään masennuksesta ja mielenterveysongelmista, nyt hän käy lääkärissä ja saanut lääkityksen ja asiat rullaa jo paremmin. Hän on alkanut pitämään sukulaisiinkin yhteyttä.



ap.

Minulla meni kylmiä väreitä. Minulla on kaksi lasta, kauempana asuvalla veljelläni yksi kohta aikuinen poika.

Minä olen käytännössä nyt sitten lapsineni koko suvun syynissä. Kolme lapsetonta siskoani kyttää kaikkea, mitä teemme. Äidistäni on tullut heille vanhemmiten kummallinen puolijumala, ja samalla tavoin minun perheeni pitäisi jotenkin olla ilon aihe ja elämättömän elämän korvike sekä mummolle että näille lapsettomille.

Ja joka ikisen tapaamisen jälkeen käynnistyy kalkatus asioistamme, pienimpiä yksityiskohtia myöten.

Eikä mene perille edes se, että kun vanhemmat käyvät töissä (varsinkin kun minulla on epäsäännölliset työajat) ja lapsilla on harrastuksia ja perheellä vielä omat menonsa, ja välillä sairastetaan, ei sitä vapaa-aikaa edes loputtomiin oikeasti edes ole.

Sen enempää numeroimatta tai lainaamatta joillakin täällä on vakavia ongelmia ihmissuhteissaan ja kysyissään empatiaan. Mielestäni ap:n kysymys oli ihan aiheellinen. Täällä anonyymisti voi pohtia asioita, joita ääneen pohtimalla pidettäisiin ilkeänä juoruiluna (niin kuin täällä osa pontevasti väittikin). Se, että on huolissaan sukulaisestaan ja etsii syitä tämän käytökseen, ei ole juoruilua vaan normaalia käytöstä sukulaisten kesken. Jos joku sukulainen yllättäen eristäytyy suvusta, on mielestäni äärimmäisen epänormaalia olla olematta huolestunut ja ihmeissään. Väkisinkin tulee etsittyä joitain syitä siihen.



Neljä kertaa vuodessa lastenlastensa tapaamista ei ole usein eikä mielestäni edes normaalia. Sisko siis selkeästi haluaa rajoittaa myös äitinsä tapaamista. Syy on ilmiselvästi siskossa ja hänen kokemuksissaan. Ehkä hän on kokenut lastensa isän kuoleman yhteydessä sukulaisten jotenkin pettäneen hänet ja siksi haluaa tehdä pesäeron. Tai sitten hän kokee jatkuvaa syyllisyyttä kuollutta miestään kohtaan ja siirtää sen tunteen sukulaisiinsa.



Joka tapauksessa ensisijaisesti sanoisin, että kaikki ei ole kunnossa siskon kohdalla. Normaalin itsetunnon omaava ihminen osaa kommunikoida ja ilmoittaa, miksi ei halua pitää yhteyttä.