Siskoni ei pidä mitään yhteyttä sukulaisiinsa

Kysymys oli siis: miksi sisko pitää niin vähän yhteyttä



Veikkauksia

a) viihtyy omissa oloissaan (silloin hän voi varmaan sen sanoa suoraan ja vaikuttaa tyytyväiseltä elämään kun nähdään)



b) jos parisuhteessa on jotain ongelmia (väkivaltaisuus, mustasukkaisuus tms.) siitä voi olla vaikea puhua läheisille vaikka tarvitsisikin apua. Nämä voi johtaa eristäytymiseen



c) sosiaalisia ongelmia, mielenterveysongelmia tms. silloin voi olla vaikea tavata vaikka haluaisikin.



d) joku muu, tämä selvinnee kysymällä



Jos siskon on helpompi ottaa vieraita vastaan kuin tulla kylään niin voisitko kutsua itsesi kylään? Vaikka niin että hei, olen illalla tulossa siihen suuntaan, voinko poiketa, tuon pullat tullessa.

Tai voitko tarjoutua ottamaan lapset teille leikkimään serkkujen kanssa, käyt vaikka vielä hakemassa ja viet takas kotiin. Samalla näet hetken siskoasi.

Jos epäilet mustasukkaisuutta tms. niin voit koittaa soittaa duunipaikalle.



Mitä tulee mummiin ja lapsenlapsiin - ikävä tilanne mutta ei kyllä kuulu sulle. On mummin ja siskon perheen välinen asia. Pidä huoli että omat lapset pitää yhteyttä mummiin.

ennenkuin alan lapsia tekemään, Ehkä te teitte lapsenne pelkästä mielijohteesta, mutta minä aion suunitella "unelmamieheni" kanssa ensin asiat kunnolla ennenkuin alan hankkimaan lapsia.

Kiitos vaan vinkistä, mutta ei kiitos. :D)



Nyt minä kauhea juoruämmä lähden töihin, hauskaa päivää kaikille. Koittakaa kestää...



ap.

Kauhea tytär olet. Riistät äidiltäsi isoäitiyden ihanuuden itsekkäällä tyylilläsi! Ei sinulla ole oikeutta harkita tai suunnitella tai elää omaa elämää! Häpeä!



Sinun ensisijainen tehtäväsi on tuottaa äidillesi onnea ja tarjota ne lapsenlapset!

Eikä vedota töissäkäyntiin, kuten tuo hirveä siskosi.

ennenkuin alan lapsia tekemään, Ehkä te teitte lapsenne pelkästä mielijohteesta, mutta minä aion suunitella "unelmamieheni" kanssa ensin asiat kunnolla ennenkuin alan hankkimaan lapsia. Kiitos vaan vinkistä, mutta ei kiitos. :D) Nyt minä kauhea juoruämmä lähden töihin, hauskaa päivää kaikille. Koittakaa kestää... ap.

etkä sinäkään voi perfektionistina(?) määrätä siskosi elämää, niin ikävältä, kuin se kuulostaakin. Taitaa olla hyvä syy sille, että ap.n sisko tapaa sukuaan noin harvoin... tsempit hänelle.

mun äitini ja sisarukseni minusta puhuvat kun en niin usein jaksa sielläpäin näkyä.

Vaikka meillä se menee niin, että veljen lapset ovat mummilla hoidossa viikot ja vähintään kerran viikossa yökylässä, me saamme mennä sinne, kunhan veljelle sopii. Mummi ei itse pidä mitään yhteyttä, vaan minun pitäisi olla se, joka soittaa.

Minulla meni kylmiä väreitä. Minulla on kaksi lasta, kauempana asuvalla veljelläni yksi kohta aikuinen poika.



Minä olen käytännössä nyt sitten lapsineni koko suvun syynissä. Kolme lapsetonta siskoani kyttää kaikkea, mitä teemme. Äidistäni on tullut heille vanhemmiten kummallinen puolijumala, ja samalla tavoin minun perheeni pitäisi jotenkin olla ilon aihe ja elämättömän elämän korvike sekä mummolle että näille lapsettomille.



Ja joka ikisen tapaamisen jälkeen käynnistyy kalkatus asioistamme, pienimpiä yksityiskohtia myöten.



Eikä mene perille edes se, että kun vanhemmat käyvät töissä (varsinkin kun minulla on epäsäännölliset työajat) ja lapsilla on harrastuksia ja perheellä vielä omat menonsa, ja välillä sairastetaan, ei sitä vapaa-aikaa edes loputtomiin oikeasti edes ole.

jos pienia lapsia, joiden isa kuollut ja uusi parisuhde, niin siina on ihan riittavasti pyorittamista. Han on varmaan kiitollinen, jos te jaksatte aina silloin talloin pitaa haneen yhteytta.



Mulla on melko hektinen arki ja usein sellainen tilanne, etta vaikka mitaan hataa ei ole, eika masennustakaan, en vain jaksa juoruilla puhelimessa. Ja puheluihinkin jaa vastaamatta, kun aina on joku lastenhoidollinen asia vaiheessa. Tai ruoanlaitto. Tai syominen. Tai puolison hyvana pitaminen. Tai lapset nukkuu _viimein_. Tai olen kaupan kassalla/autossa...

Siskos ei ilmeisesti viihdy teidän seurassa ja hän on niin rohkea, että on tehnyt ratkaisunsa. Upeaa! Mä olen niin nössö, etten kehtaa tehdä tota "lopullista ratkaisua", vaikken todellakaan viihdy perheeni seurassa. Eli meillä tehdään pakolliset velvollisuusvierailut hammasta purren ja iloista esittäen. Onnea sun siskolles ja onnea sulle! Mä olisin ylpeä noin rohkeasta siskosta!

säälin lapsia, saavat väärän kuvan ihmissuhteiden hoidosta.

Toisekseen jos toinen ihmettelee sanoen "miksi olet niin vetäytyvä", sanavalinta saa vetäytyvän vetäytymään vieläkin enemmän.

säälin lapsia, saavat väärän kuvan ihmissuhteiden hoidosta.

sukulaisia ei voi valita, mutta ystävät voi.

ja niinkuin sanoin hän pitää äidistä, tiedän että äiti on hänelle rakas mutta en tiedä miksei hän pidä yhteyttä häneen... se on jotenkin ristiriitaista.



ap.

tiedät heidän elämästään muutoin, kun ette kerran puhu puhelimitsekaan?

Olen sata kertaa sanonut että olisi paljon yksinkertaisempaa jos hän, yksineläjä, tulisi meille, mutta se vaan ei käy. Enkä minä soittele puhelimella, ellei ole asiaa, pelkän lätinän vuoksi.

suvun keskuudessa. Meillä on suuri suku.



ap.

mutten usko että ongelma on siinä. Lapset ovat aika pieniä, eivät ole tämän miehen lapsia. Heidän isä kuoli muutama vuosi sitten.



ap.

On tapahtunut jotain, jonka takia ei siskosi tahdo pitää tiivistä yhteyttä. Josta sinä itse et tiedä mitään. Häntä on ehkä loukattu henkisesti lapsena tms. Mun mielestä siskosi ratkaisu on rohkea. Tärkeintä on, että omistautuu ja antaa aikaansa omalle perheelleen.

ja varsinkin äitiinsä???