Mikä on tuttavapiirisi oudoin ratkaisu liittyen perheeseen tai lapsiin?

Tutussa perheessä äiti ja lapset nukkuivat parisängyssä, mies sohvalla. Lapset 3 ja 5 v muistaakseni.



Ylläripylläri, jokunen vuosi myöhemmin pariskunta erosi.

Tutussa perheessä äiti ja lapset nukkuivat parisängyssä, mies sohvalla. Lapset 3 ja 5 v muistaakseni.

Ylläripylläri, jokunen vuosi myöhemmin pariskunta erosi.

Jospa mies oli vaikka krooninen pettäjä, eikä vaimo enää sietänyt häntä samassa sängyssä. Tai jos mies räyhäsi kännissä ja lapset pelkäsivät häntä.

Mieheni veli sanoi, ettei hevoineet tedä vaimonsa kanssa kolmatta lasta, koska kaikki onb tehty 2+2-perheelle!! :o

Autot, asunnot...tms. Huh huh.

Tutussa perheessä äiti ja lapset nukkuivat parisängyssä, mies sohvalla. Lapset 3 ja 5 v muistaakseni.

Ylläripylläri, jokunen vuosi myöhemmin pariskunta erosi.

Jospa mies oli vaikka krooninen pettäjä, eikä vaimo enää sietänyt häntä samassa sängyssä. Tai jos mies räyhäsi kännissä ja lapset pelkäsivät häntä.

Ei se ollut syynä, mies ei pettänyt eikä myöskään ryypännyt ja rähjännyt.

Syy oli se että lapset kipusivat joka yö jossain vaiheessa parisänkyyn ja mies sai tarpeekseen nukkua siinä ahtaassa sängyssä. Hän olisi halunut nukkua siinä parisängyssä vaimonsa kanssa ihan kaksistaan. Vaimo ei kahden lapsen jälkeen enää ollut kovin kiinostunut seksistä.

Mieheni veli sanoi, ettei hevoineet tedä vaimonsa kanssa kolmatta lasta, koska kaikki onb tehty 2+2-perheelle!! :o

Autot, asunnot...tms. Huh huh.

Kyllähän se kolmas lapsi tuo niin paljon järjestelyjä mukanaan, että jos ei muutenkaan ole kovin innostunut asiasta, se voi kaatua siihen.

Syynä oli vain naisen haluttomuus nukkua samassa sängyssä. Parisuhde kuoli läheisyyden puutteeseen.

Tutussa perheessä äiti ja lapset nukkuivat parisängyssä, mies sohvalla. Lapset 3 ja 5 v muistaakseni.

Ylläripylläri, jokunen vuosi myöhemmin pariskunta erosi.

Jospa mies oli vaikka krooninen pettäjä, eikä vaimo enää sietänyt häntä samassa sängyssä. Tai jos mies räyhäsi kännissä ja lapset pelkäsivät häntä.

vaan voi olla kyse myös siitä, että ei haluta, jos siellä koetaan, että tämä pieni koululainen on liikaa yksin ja tuntee olonsa turvattomaksi.

Kaikki kun ei ajattele vain itseään.

jos näiden kavereiden kotona ei osata laittaa rajoja heillä oleskeluun.

tämä on ongelma kavereiden kotona. Lapsi ei viihdy siellä kotona vaan viettää koko iltapäivän kavereilla. Äiti on tyytyväinen, että lapsella on kavereita joilla voi olla, mutta minusta tuosta pitäisi jo maksaa, kun asuu vakituiseen kahdessa perheessä iltapäivin. Kaveri ei välttämättä ole edes vielä koiutunut, kun tämä on jo siellä ihmettelemässä miksei kaveri "voi olla".

En tykkää, mutta muuten en saisi nukuttua lainkaan, kun molemmat heräilee ja joutuisi joka kerta nukuttamaan, toinen vauva ja toinen pelkää yöllä yksin, tulee viereen kun herää. Jos mies jättäisi tuon takia, niin huh huh.. Tosin sitä seksiä voi kyllä harrastaa muuallakin kuin sängyssä;) Eli tuskin ollut kyse pelkistä NUKKUMAjärjestelyistä...



Mä tosin ihmettelen meidän perhettä, tai siis miestä, kun tästä nukkumishommasta huolimatta haluaisi jo lisää lapsia. Ja isomman sängyn:D

Lapsi itse päättää kumman luona asuu kulloinkin. Eli jos haluaa äidille niin isi vie sinne ja kun taas haluaa isille niin äiti lähtee kuskaamaan. Asuvat onneksi lähekkäin. Mun mielestä olisi sekä lapselle että vanhemmille selkeämpää olla viikko-viikko-periaatteella.

Yleisesti ottaen nukkumajärjestely on melko hyvä eron ennuste.

Oliko syynä se, että haluttiin pitkittää lapsen (viimeisen) vauva-aikaa tms.?



- Tyttö kulki vaipoissa 3v7kk ikään asti (ei mitään elimellistä syytä, ei vain opetettu kuivaksi. Ei ole erityislapsi)

- söi tuttia kolmevuotiaaksi

- nukkui vanhempien välissä 5-vuotiaaksi

vaan voi olla kyse myös siitä, että ei haluta, jos siellä koetaan, että tämä pieni koululainen on liikaa yksin ja tuntee olonsa turvattomaksi. Kaikki kun ei ajattele vain itseään.

jos näiden kavereiden kotona ei osata laittaa rajoja heillä oleskeluun.

tämä on ongelma kavereiden kotona. Lapsi ei viihdy siellä kotona vaan viettää koko iltapäivän kavereilla. Äiti on tyytyväinen, että lapsella on kavereita joilla voi olla, mutta minusta tuosta pitäisi jo maksaa, kun asuu vakituiseen kahdessa perheessä iltapäivin. Kaveri ei välttämättä ole edes vielä koiutunut, kun tämä on jo siellä ihmettelemässä miksei kaveri "voi olla".

joka hoidatat lapsesi naapureilla. Olette säälittäviä tosi luusereita, ettekö te tajua kuinka lastanne inhotaan kun joka päivä tunkee kylään. Kyllä lapsi sen vaistoaa ettei ole tervetullut, vaikka naapuri kuinka yrittäisi lapsen takia peitellä kyllästymistään.

Meillä jopa oma lapsi huokaa että onks se taas oven takana. Ei voi enään puhua "kaveri kyläilystä" vaan todellisesta riesasta.

Kaveri tekee osa-aikatyötä kahtena päivänä viikossa, mutta pitää kolmevuotiastaan päiväkodissa joka päivä täyden päivän. Sitä mä en ymmärrä. Eikä hän tee mitään ihmeellistä; ottaa nokoset kun lapsi on viety päiväkotiin, katsoo telkkaria, surffaa netissä, siivoilee vähän. Jos lapsi tykkäis olla hoidossa niin ymmärtäisin, mutta lapsi ei halua mennä sinne, ja on hoitopäivän jälkeen aivan rättiväsynyt. Päiväkodista olivat vihjanneet, että lapsen olisi hyvä olla siellä lyhyempiä päiviä kun äiti on kerran kotona kolmena päivänä viikossa, ja mun kaveri tietenkin loukkaantui arvostelusta. Vaikea ymmärtää mitä hän miettii. :-/

dokasi lähiräkälöissä lähinnä, ei opiskellut, työt oli jotain hanttihommia ja koko ajan päämääränä oli uusi viikonloppu siellä lähiräkälöissä. Asuivat halvasti vuokralla, ei mitään omaisuutta jne.



No 3-kymppisinä sitten tekivät lapsia ja sen jälkeen alkoivat molemmat opiskella ja tehdä paljon töitä, hankkivat omistuskodin jne. Eivät ehdi lasten kanssa olla kun kaikki aika menee töihin, ylitöihin ja opintoihin ja remppaan.



Olisi ehkä voinut silloin nuorenakin tehdä jotain tulevaisuuden eteen...?

Viestin kirjoittaja nimenomaan tarkoitti, että naapurit eivät puutu tämän reppanan jatkuvaan "kyläilyyn", koska säälivät lasta, vaikka hän onkin vaivaksi.

vaan voi olla kyse myös siitä, että ei haluta, jos siellä koetaan, että tämä pieni koululainen on liikaa yksin ja tuntee olonsa turvattomaksi. Kaikki kun ei ajattele vain itseään.

jos näiden kavereiden kotona ei osata laittaa rajoja heillä oleskeluun.

tämä on ongelma kavereiden kotona. Lapsi ei viihdy siellä kotona vaan viettää koko iltapäivän kavereilla. Äiti on tyytyväinen, että lapsella on kavereita joilla voi olla, mutta minusta tuosta pitäisi jo maksaa, kun asuu vakituiseen kahdessa perheessä iltapäivin. Kaveri ei välttämättä ole edes vielä koiutunut, kun tämä on jo siellä ihmettelemässä miksei kaveri "voi olla".

joka hoidatat lapsesi naapureilla. Olette säälittäviä tosi luusereita, ettekö te tajua kuinka lastanne inhotaan kun joka päivä tunkee kylään. Kyllä lapsi sen vaistoaa ettei ole tervetullut, vaikka naapuri kuinka yrittäisi lapsen takia peitellä kyllästymistään.

Meillä jopa oma lapsi huokaa että onks se taas oven takana. Ei voi enään puhua "kaveri kyläilystä" vaan todellisesta riesasta.

Nimittäin siksi, että tämä kuvastaa taas sitä patoutunutta pahansuopuutta ja toisten valintojen taivastelua, mikä tuntuu olevan nautinto joillekin. Kun joku on tehnyt toisin kuin itse on tehnyt, johan järjestelyn täytyy olla Todella Outoa, vahingollista, ja sitten vielä nauretaankin selän takana paskaisesti jos ratkaisu osoittautuu virheeksi. Ihania ystäviä olette!