G: Suomalaiset tylyä kansaa - onko totta?

Suomalaiset on tavallista tylympiä, töykeämpiä, hiljaisempia, sisäänpäinkääntyneempiä, masentuneempia, avuttomampia, epäsosiaalisempia ja empatiakyvyttömämpiä.

Loukkaaminen ei kuulu siihen tapakulttuuriin, josta kehotan suomalaisia olemaan ylpeitä. Yhtä vähän hyvään tapakulttuuriin kuuluu se, että joku tulee Suomeen esittämään, miten meidän tulisi käyttäytyä.



Ei siihen kuulu sekään, että lähtisin esitelmöimään japanilaisille, amerikkalaisille tai venäläisille heidän vioistaan.

Olen itse asunut Italiassa ja USA:ssa ja tottunut tervehtimään jne. ja nyt olen omat lapset opettanut samoille tavoille kuin mitä itse olen maailmalla oppinut ja poikkeuksetta lähes kaikki ihmiset aina kehuvat lapsiemme käytöstapoja. Se tuntuu hyvältä, mutta tavallaan aika hassultakin. Eilen esim. eräs naapurimme kehui yhtä lapsistamme että on niin hienoa kun lapsi aina häntä tervehtii ja katsoo tervehtiessään silmiin. Ihan hyvä että lapseni tekee niin, mutta aika surullista että hyvillä käytöstavoilla vielä tänä päivänäkin EU-Suomessa erottuu niin selkeästi. Suurin osa lapsista ei edes naapureitaan pihalla tervehdi! Ja siis puhutaan kouluikäisistä.

Suomalaisten ujous on yksi syy ongelmaan. Todella ujo kun ei uskalla katsoa silmiin eikä ehkä uskalla tervehtiäkään.



Mulla oli lapsena juuri tuommoinen ongelma. Piti opetella silmiin katsomista huijaamalla, eli en katsonutkaan silmiin, vaan kohtaan silmien välissä silmien yläpuolella.



Tervehtiminenkin tuntui monesti ylivoimaiselta, vaikka mulle usein siitä kotona nalkutettiinkin ja vaikka isä moitti, että joutui häpeämään käytöstäni vieraiden edessä.



En tiedä, miten ujon lapsen voisi opettaa olemaan ujostelematta?



Nyt aikuisena olen kyllä joutunut oppimaan toisenlaista käytöstä, koska olen asiakaspalvelussa osan päivästä. Käytän myös mielialaläkkeitä, jotka rauhoittavat.



Sitten toinen puoli asiasta: ujouden lisäksi on toisenlaista töykeyttä. Se on juuri tuo ero, joka mainittiin norjalaisten ja suomalaisten välillä. Jos asiakaspalvelussa on henkilö, joka vasta harjoittelee, niin usein tulee joku suomalainen asiakas, joka alkaa haukkua ja moittia, että miksi epäpätevä ihminen on laitettu asiakaspalveluun. Ei ymmärretä, että sekin työ on aloitettava joskus ja taito karttuu työtä tehdessä.



Aikuisetkin ovat huonoja tervehtimään. Uuteen työpaikkaan tullessa voi käydä, ettei kukaan hae uutta työntekijää kahville eikä opasta talon tavoille. Ehkä ei edes tervehdi. Vasta parin viikon kuluttua aletaan moikata ja tottua siihen, että uusi työntekijä käy kahvilla muiden kanssa. Tämä on kyllä hyvin ikävä piirre.



Samanlaisen asian olen huomannut lapsen koulun vanhempainilloissa. Kuusi vuotta olen käynyt siellä muiden vanhempien kanssa, mutta eivät he välttämättä sittenkään tervehdi. Yhtenäkin iltana ainoa, joka minua tervehti, oli Afrikasta tullut maahanmuuttajaisä.

Aikuisetkin ovat huonoja tervehtimään. Uuteen työpaikkaan tullessa voi käydä, ettei kukaan hae uutta työntekijää kahville eikä opasta talon tavoille. Ehkä ei edes tervehdi. Vasta parin viikon kuluttua aletaan moikata ja tottua siihen, että uusi työntekijä käy kahvilla muiden kanssa. Tämä on kyllä hyvin ikävä piirre.

Samanlaisen asian olen huomannut lapsen koulun vanhempainilloissa. Kuusi vuotta olen käynyt siellä muiden vanhempien kanssa, mutta eivät he välttämättä sittenkään tervehdi. Yhtenäkin iltana ainoa, joka minua tervehti, oli Afrikasta tullut maahanmuuttajaisä.

tällaista käytöstä ujoudeksi laske. Ujon ihmisen kyllä tunnistaa. Ujot ihmiset ovat useimmiten hienotunteisia. Tällainen toisen henkilön huomiotta jättäminen on v ä l i n pi tä mä t t ö- m y y t t ä. Kuinka monta kertaa sitä onkaan kohdannut, kun on työpaikkaa vaihtanut joko eri firmaan tai saman firman sisällä.

Tervehtimättömyys on myös tosi moukkamaista.

Eivät nämä tervehtimättömät ja puhumattomat ihmiset ujoja ole. Kyllä heistä ääntä lähtee, kun pitää omia etuja puolustaa. Rumaakin ääntä joskus.

kadulla, naapurin tavatessa, aina.



Hivenen ihmettelen missä nämä ihmiset asuvat. Itse asun Helsingissä.

On olemassa kulttuureja, joissa minä, naisena ja valkoihoisena saisin raipasta pelkästään siksi että olen olemassa. Tai kulttuureja joissa en todellakaan uskaltaisi kävellä yksin missään. Ja sellaisia, jossa mä voisin aivan kaikessa rauhassa vaikka kuolla kadulle eikä se ketään hetkauttais. Jos suomalainen kulttuuri on tylyintä mitä tietää, on elämässä kuitenkin ollut asiat aika hyvin.

eli epäsosiaalisuus katsotaan tylyydeksi? Mutta, on siinä kyllä huima ero esim. amerikkalaisiin. Just oltiin lomalla paikassa, jossa oli tosi paljon amerikkalaisia, ja ei voinut kuin ihmetellä miten sosiaalisia he olivat! Aina tervehtivät, kun tulivat samaan hissiin niin tervehditään, uima-altaalla jos meni viereiselle aurinkotuolille niin tervehditään ja aletaan juttelemaan jne. Tuntui aluksi kyllä todella oudolta näin suomalaisen silmin :).

tylyltä voidaan vaikuttaa, mutta totuus on että olemme hitaasti lämpeäviä. Itse olen ollut reissussa muutamaan otteeseen ja huomasin kuinka erilaista on olla smalltalk-kulttuuria viljelevissä maissa. Hävettää ja tuntuu jotenkin teennäiseltä sellainen "nice weather, heh heh..."

Sais paljon mukavamman elämän kaikille. Mieheni on irlantilainen ja siellä aina hämmästyttää ihmisten ystävällisyys ja avuliaisuus.

Kaikki myöskin tunnemme toisemme. Missä te tylyilijät asutte? :D

Olen asunut täällä nyt 12 vuotta ja edelleen on vaikeuksia muistaa irlantilaisen ajattelutavan erilaisuus suomalaiseen verrattuna. Irlantilainen olettaa, että muita ihmisiä on olemassa ja siksi heidän kanssaan on tultava toimeen. Suomalainen olettaa, että muita ihmisiä ei ole, ennen kuin toisin todistetaan. ; )

Minulla on myös valitettavasti ollut kauhukokemuksia suomalaisten käyttäytymisestä, myös täällä Irlannissa. Irlanti kuuluu tosiaan tuohon small talk -kulttuuriin ja voi kauhistuksen määrää, jos istut tuppisuuna, etkä KOKO AJAN ota muita ihmisiä huomioon.

Kun SINUUN törmätään ostoskärryillä kaupassa, on SINUN kiiruhdettava välittömästi pyytämään anteeksi syylliseltä osapuolelta. Siinä sitten kilvan pahoittelette tapahtunutta ja tietenkin kehaisette toistenne lapsia ja vaihdatte muutaman sanan säästä.

Kauppareissu kestää täällä pikkukaupungissa usein todella pitkään... Joka naapuria on moikattava (myös autoissan ohi huristavia, pakko oppia tuntemaan siis kaikkien autotkin) tai olet "snotty bitch" tai vähintään "weird", joka tutun kanssa pysähdyttävä juttelemaan, kahvillekin saatetaan pistäytyä jonnekin ja bussikuskia kiitetään kyydistä, taksikuskille jutellaan koko matka (ärsyttävää ; D), kaikki auttavat sinua HETI, kun näkevät lapsesi, autot jopa pysähtyvät päästämään sinut tien yli, vaikka ei olisi suojatietäkään, jnejne...

Sais paljon mukavamman elämän kaikille. Mieheni on irlantilainen ja siellä aina hämmästyttää ihmisten ystävällisyys ja avuliaisuus.

... mielestäni tuon suomalaisen ja irlantilaisen mentaliteetin eroissa on ruuhkabussissa matkustaminen. Suomalaiset välttävät katsekontaktia viimeiseen mieheen, kun irkut uteliaana tutkivat jokaisen bussiintulijan, jos vaikka olisi sukulainen, naapuri, tuttu tai etsintäkuulutettu vankikarkuri. You never know.

ei tarvinnut kuin asua pari vuotta muualla, missä ystävällisyys on perusarvo, ja tulla takaisin huomatakseen että täällä ollaan tylyjä ja ikäviä.

... mielestäni käyttäytyä sekä kotimaassa että täällä. Valitettavasti vain omalle kohdalleni on sattunut enemmän epäkohteliaita suomalaisia kuin irlantilaisia. Lentokentällä jo huomaa eron. Suomalaiset ovat huomattavasti varautuneempia esim. auttamisen suhteen, eivät halua sekaantua muiden asioihin, vaan pysyvät mielummin näkymättöminä taustalla.



Kaupoissa Helsingissä kyllä olen AINA saanut tosi hyvää palvelua. Kauhukertomuksia minulla on siis lähinnä liikenteestä, varsinkin julkiselta puolelta ja lentokentiltä.

ihan vieraillekin ollaan ilkeitä ilman syytä. heitetään lumi-jääpalloilla tuntemattomia ihmisiä jotka kävelevät ulkona tietä pitkin. huudetaan hävyttömyyksiä ja haukkumasanoja vieraille jotka vain kävelevät ohi!

... mielestäni käyttäytyä sekä kotimaassa että täällä. Valitettavasti vain omalle kohdalleni on sattunut enemmän epäkohteliaita suomalaisia kuin irlantilaisia. Lentokentällä jo huomaa eron. Suomalaiset ovat huomattavasti varautuneempia esim. auttamisen suhteen, eivät halua sekaantua muiden asioihin, vaan pysyvät mielummin näkymättöminä taustalla.



Kaupoissa Helsingissä kyllä olen AINA saanut tosi hyvää palvelua. Kauhukertomuksia minulla on siis lähinnä liikenteestä, varsinkin julkiselta puolelta ja lentokentiltä.

Monet suomalaiset ovat hitaasti lämpenevää sorttia, mutta kun tutustutaan, ollaan hyviä ystäviä. Esim. amerikkalaiset hallitsevat kohteliaisuusfraasit ja smalltalkin, mutta onko se aitoa kohteliaisuutta?

Tata vaitetta en koskaan ymmarra. Eihan se etta ollaan kohteliaita ja hymyilevia tarkoita sita etta heti oltaisiin loppuiaksi sydanystavia. Ruvetaanko Suomessa heti kattelyn jalkeen puhumaan syntyja syvia kalevalamitalla?

Jos vertaa vaikka ranskankieleen niin suomenkielessä on todella vähän sanastoa erilaisille ilmauksille ja tunteille sekä muulle ylimääräiselle paskalle.



Ketään ei oikeasti kiinnosta tietää miten viikonloppusi meni, mutta niin silti kysellään euroopassa. Täälä kysymys kuulostaisi tungettelulle ja ajantuhluulle.



Jos roboteilla olisi kieli niin suomenkieli sopisi heille oikein loistavasti. Asiat ymmärretään ja tehdään kirjaimellisesti. Ei ihme että Raamattu on täälä niin suosittu kirja. Sitä ei tarvitse tulkita vaikeasti.

En ymmärrä missä nämä ihmiset asuvat. Meillä lähiympäristössä tervehditään, olla ystävällisiä ja avuliaita, kuten tuolla ylhäällä todettiinkin.



Missä te oikein asutte?